Fukushiman onnettomuus todisti, että rannikoille rakennetut ydinvoimalat ovat varautuneet puutteellisesti tsunameja, maanjäristyksiä ja hirmumyrskyjen nostamia tulva-aaltoja vastaan. Mitä Fukushimassa tapahtui ja mitä olisi huonommalla onnella voinut tapahtua? Mitä muita ydinvoimaan liittyviä riskejä on tähän asti lakaistu maton alle?
Risto Isomäki käy tuoreessa pamfletissaan läpi myös ydinaseiden leviämisen ja ydinsähkön tuotannon välisiä kytkentöjä ja selittää, miksi ydinvoimalat on suojattava eri tavoin tehtyjä terrori-iskuja vastaan.
Miten voisimme saada tarkemman kuvan radioaktiivisten altistuksen riskeistä? Isomäen ehdotus yllättää: Tupakka sisältää radioaktiivista poloniumia, jonka pitoisuus savukkeissa on moninkertaistunut 30 vuodessa. Samassa ajassa tupakan kyky aiheuttaa syöpää on kolminkertaistunut, vaikka tupakansavun muista haitta-aineista 80 prosenttia on suodatettu pois filtterien avulla. Poloniumin poistaminen vähentäisi joidenkin arvioiden mukaan tupakointiin liittyviä syöpiä jopa puolella. Samalla saataisiin uusi ja parempi mittari säteilyn terveyshaitoille.
Tieto- ja tieteiskirjailija Risto Isomäki on käsitellyt vuosina 1999-2010 useisiin eri ydinvoimaloihin yhtä aikaa iskevän tsunamin aiheuttamaa riskiä laajasti muun muassa useissa tietokirjoissa, kymmenissä lehtiartikkeleissa, lukemattomissa muistioissa sekä romaanissaan Sarasvatin hiekkaa.
Ydinvoima Fukushiman jälkeen jatkaa samaa keskustelua, jonka Isomäen edellinen INTO-pamfletti Kosminen rakkaus vai suuri saatana – 20 päätöstä ydinvoimasta (2009) käynnisti, mutta laajentaa sitä yllättävään suuntaan, arkisen syöpäkääryleen säteilyvaikutuksiin.
Lauri Nurmi -menestyssarjan itsenäinen viides osa Viimeinen erämaa on piinaavan jännittävä trilleri, jonka teemat liikkuvat valtamerien tutkimuksen ja ilmastonmuutoksen ympärillä.
Maapallon mantereilla ei ole enää valkoisia läiskiä, eli alueita, joita ihminen ei vielä olisi tutkinut. Sen sijaan valtameristä löytyy edelleen sitä seikkailua ja arvoituksellisuutta, jonka satelliitit ja lentokoneet ovat mannerten yltä riistäneet.
Risto Isomäen uutuusromaani Viimeinen erämaa muistuttaa, että ihminen on tähän mennessä nähnyt vain noin miljoonasosan syvästä merenpohjasta. Ihmiskunnalla on muutamia sukellusveneitä, jotka pystyvät sukeltamaan usean kilometrin syvyyteen. Nekin pystyvät vain laskeutumaan suoraan alas ja tutkimaan hetken aikaa pikkuruista aluetta ennen kuin niiden täytyy palata samaa tietä takaisin.
Merien pintakerroksen ja merenpohjan välinen suuri sisäavaruus on vielä huonommin tunnettu kuin merenpohja. Valtamerissä on kaksi miljoonaa kuutiokilometriä avaruutta jokaista syvänmeren tutkimukseen erikoistunutta biologia kohti, tai 200 miljoonaa kuutiometriä jokaiselle maapallolla elävälle ihmiselle. Kestää siis vielä pitkään ennen kuin valtameret ja niiden eliöstö on kartoitettu edes hyvin pinnallisella tavalla.
Valtamerentutkimus voi tarjota tietoa elämän synnystä
Kirjan tarinassa ”viimeinen erämaa” viittaa valtameren pohjalla kulkevaan, 70 000 kilometrin pituiseen vuoristoon eli valtamerien keskiselänteeseen, jota romaanin tutkimusretkikunta alkaa kartoittaa uudenlaisten sukelluspukujensa avulla. Valtamerien keskiselänne on suurempi kuin kaikki mantereet yhteensä, ja sen keskellä kulkee Afrikan suurta hautavajoamarotkoa eli the Rift Valleytä muistuttava syvä kanjoni.
Romaani esittelee osana juontaan myös uusinta elämän syntyyn liittyvää kansainvälistä huippututkimusta. Sen perusteella on alkanut näyttää yhä selvemmältä, että elämä maapallolla on syntynyt nimenomaan merenpohjan emäksisissä kuumissa lähteissä. Merenpohjan emäksiset kuumat lähteet ovat ainoa tunnettu geologinen muodostuma, joka on kyennyt konsentroimaan erilaisten hiiliyhdisteiden pitoisuuksia jopa miljoonia kertoja suuremmiksi niin, että tuloksena on lopulta saattanut olla eräänlaisia rasvojen muodostamia solukalvoja ja alkeellista elämää.
Isomäki toivoisi Arandan lähtevän Atlantille
Viimeisen erämaan loppusanoissa Isomäki toteaa, että myös Suomen kannattaisi jälleen aktivoitua valtameren tutkimuksen alueella. Suomella on hieno, kansainväliset mitat täyttävä ja huippuvarusteltu merentutkimusalus, Aranda, joka on suurimman osan ajastaan seissyt käyttämättömänä Helsingin satama-altaissa tai Hangon edustalla – tai tehnyt Itämerellä tutkimuksia, jotka olisi voitu tehdä kanootista tai soutuveneestä.
Aikana, jolloin juuri valtamerien tutkimuksen alalla tehdään jatkuvasti maailmaa mullistavia löytöjä, Suomen kannattaisi käyttää Arandaa ennen kaikkea valtamerentutkimukseen. Isomäen mukaan eräät merentutkimuksen laiminlyödyt alueet auttaisivat ihmiskuntaa myös ymmärtämään, mitä meidän pitäisi tehdä uhkaavien ilmastonmuutosten torjumiseksi.
Kirja on nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Aarne Linden. Lauri Nurmi -sarjan aiemmat osat ovat Litium 6, Jumalan pikkusormi, Haudattu uhka ja Atlantin kuningatar.
Risto Isomäki on kirjailija, kolumnisti ja kansalaisaktivisti. Hän on julkaissut yli 20 romaania ja tietokirjaa. Hänenkirjojaan on käännetty noin 20 kielelle. Vuonna 2020 Isomäelle myönnettiin Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto.
Arviot
Tuotearvioita ei vielä ole.