Ydinvoima Fukushiman jälkeen

Fukushiman onnettomuus todisti, että rannikoille rakennetut ydinvoimalat ovat varautuneet puutteellisesti tsunameja, maanjäristyksiä ja hirmumyrskyjen nostamia tulva-aaltoja vastaan. Mitä Fukushimassa tapahtui ja mitä olisi huonommalla onnella voinut tapahtua? Mitä muita ydinvoimaan liittyviä riskejä on tähän asti lakaistu maton alle?

Risto Isomäki käy tuoreessa pamfletissaan läpi myös ydinaseiden leviämisen ja ydinsähkön tuotannon välisiä kytkentöjä ja selittää, miksi ydinvoimalat on suojattava eri tavoin tehtyjä terrori-iskuja vastaan.

Miten voisimme saada tarkemman kuvan radioaktiivisten altistuksen riskeistä? Isomäen ehdotus yllättää: Tupakka sisältää radioaktiivista poloniumia, jonka pitoisuus savukkeissa on moninkertaistunut 30 vuodessa. Samassa ajassa tupakan kyky aiheuttaa syöpää on kolminkertaistunut, vaikka tupakansavun muista haitta-aineista 80 prosenttia on suodatettu pois filtterien avulla. Poloniumin poistaminen vähentäisi joidenkin arvioiden mukaan tupakointiin liittyviä syöpiä jopa puolella. Samalla saataisiin uusi ja parempi mittari säteilyn terveyshaitoille.

Tieto- ja tieteiskirjailija Risto Isomäki on käsitellyt vuosina 1999-2010 useisiin eri ydinvoimaloihin yhtä aikaa iskevän tsunamin aiheuttamaa riskiä laajasti muun muassa useissa tietokirjoissa, kymmenissä lehtiartikkeleissa, lukemattomissa muistioissa sekä romaanissaan Sarasvatin hiekkaa.

Ydinvoima Fukushiman jälkeen jatkaa samaa keskustelua, jonka Isomäen edellinen INTO-pamfletti Kosminen rakkaus vai suuri saatana – 20 päätöstä ydinvoimasta (2009) käynnisti, mutta laajentaa sitä yllättävään suuntaan, arkisen syöpäkääryleen säteilyvaikutuksiin.