Vanhemmuuden väitetään olevan hukassa, mutta todellisuudessa nykyajan äidit ja isät ovat valistuneempia kuin koskaan. Lapsista kasvaa fiksuja aikuisia todella monenlaisissa perheissä.
Ihannemaailmassa perhe-elämä on harmonista, vanhemmat johdonmukaisia ja lapset helppoja. Todellisessa maailmassa on ristiriitoja, joille ei vain mahda mitään.
”Aikuinen ei enää edes muista, mitä ylipäätään oli se perhe-elämä, jota haluttiin. Oliko kyseessä taas yksi ihanneminä-fantasia, jossa ”tää ois ihanteellinen itse ja tällä ois ihanteellinen perhe-elämä?”
Kirjassaan Laiskan vanhemman opas, Saara Henriksson ja Aino-Maija Leinonen paljastavat, miksei päiväkodin pedagogisesta suuntautumisesta, luomuruoasta tai lasten harrastuksista kannata stressata, miksi taaperon kanssa ei kannata yrittää ehtiä bussiin ja miksi teinin pitää antaa nukkua pitkään.
Millaista on hyvä vanhemmuus tämän hetken Suomessa?
Keskiluokkaiseen vanhemmuuteen liittyy valtavasti ihanteita, odotuksia ja elämäntapavalintoja. Ruoka, uni, päivähoito, perheen työnjako, harrastukset – kaikkeen löytyy suosituksia. Kirjoittajat puhuvatkin antiasiantuntijuudesta, eli siitä miten vanhemmat joutuvat viime kädessä yksin päättämään, ketä kuunnella. Kasvatusasiantuntijoiden ohjeet ja yleiset suositukset saattavat toimia jollekin, kun taas toinen lapsi tarvitsee ihan jotain muuta ja myös yleensä ilmaisee sen.
Esimerkiksi kiintymyssuhdeteorian isä John Bowlby haastatteli nuorisorikollisia ja päätteli irrallisuuden tunteen johtuneen siitä, että nuoret olivat vauvana kokeneet yli puolen vuoden eron äidistään. Tällä ei ole mitään tekemistä päiväkodissa käyvän lapsesi kanssa.
”Vanhemman yksi tehtävä on ratkaista, milloin neuvot on otettava määräyksinä ja milloin ei. Suomalaiset ottavat helposti erilaiset neuvot ja suositukset vastaan sellaisinaan ja liian tosisaan, niin kuin viesti koskisi jokaista yksilöä sataprosenttisesti. Liikuntasuositukset ohitetaan kyllä, eikä kasviksiakaan moni syö ihan puolta kiloa päivittäin. Myös imetyssuosituksiin voi suhtautua kuulostelemalla, koskettaako juuri tämä neuvo juuri minun elämääni.”
Lasta on vaikea hemmotella piloille tai rikkoa perusturvallisessa perheessä – mutta menestysopit kannattaa suorilta kyseenalaistaa
Entä jos lapsen lempiharrastus lopulta onkin YouTube-videoiden katselu ja lempiruoka kananuggetit? Ja mitä jos päädytäänkin viikonloppuna hiihtoretken tai taidegallerian sijasta Prismaan?
Yhteiskunnan arvojen koveneminen on aiheuttanut sen, että vanhemmat ovat ankaria itselleen ja häpeävät, jos eivät onnistukaan. Samalla he kasaavat paineita lapsille.
”Lapsen murrosikä on vanhemmalle antoisaa aikaa. Kapinoiva murrosikäinen romauttaa vanhemman kulissit, jos sellaisia on siihen saakka onnistunut kannattelemaan. Hänen on pakko opetella elämään oman epätäydellisyytensä kanssa, mikä on kaikille osapuolille paras vaihtoehto.”
Vaikkei vanhempi ottaisi paineita, niitä tulee joka puolelta. Kannattaa kyseenalaistaa lasten kuullen, onko menestys ylipäätään elämän keskeinen asia.
Toimivassa perheessä huomioidaan myös vanhemman hyvinvointi
Kun ihmiset elävät yhdessä, he ovat kokonaisuus, jonka eri osat on otettava huomioon. Vanhempien hyvinvointiin liittyy myös työssäkäynti. Kirjoittajien mielestä on käytännöllisempää, että yksivuotias menee päiväkotiin muiden lasten kanssa kuin se, että väsynyt vanhempi pyörittää kotona yhden lapsen päiväkotia, vaikka siihen löytyy alan ammattilaisia. Julkisessa keskustelussa päivä- tai kotihoidon kohdalla puhutaan usein lapsen oikeudesta laadukkaaseen varhaiskasvatukseen.
Lapsi pitää elättää, ja silloin hänen on yleensä mentävä päivähoitoon… Kirjoittajat kannustavat vanhempia vaatimaan vahvoja peruspalveluita ja oikein mitoitettuja päiväkotiryhmiä.
Äänikirjan lukee Kati Tammensalo.
Aino-Maija Leinonen on kahden teini-ikäisen lapsen vanhempi, joka nauttii ja myös kärsii vanhemmuudesta enemmän nyt kuin silloin, kun lapset olivat pieniä.
Saara Henriksson on kirjailija ja kustannustoimittaja. Hänellä on teini-ikäinen lapsi. Yhdessä he ovat kirjoittaneet aiemmin teokset ”Leppoisa opas huusholliin” (2014) ja ”Railakas rahakirja” (2018).
