Tämän viikon Innon kirjailijablogin vierailevana kynänä on kasvatusvaikuttaja, kirjailija Jarno Paalasmaa, jolta on juuri julkaistu uutuuskirja Kasvatusviisautta kiireisille. Kasvatusviisautta kiireisille vastaa jokaista vanhempaa askarruttaviin kysymyksiin. Kirjassa esitetään kasvatuksen parhaat oivallukset kiireiselle nykyvanhemmalle sopivassa tiiviissä paketissa ja tarjotaan runsaasti käytännön kasvatusvinkkejä.
*
Kuulen liian usein kysymyksen: ”Isi, voinko katsoa Ryhmä Hauta?” Kysymys voisi olla myös muotoa: ”Isi, mulla ei oo mitään tekemistä.” Tässä kohden saatan ajatella vastaavani vielä muutamaan wilmaviestiin tai sähköpostiin ja laittaa lastenohjelmat pyörimään, vaikka voisin keskeyttää hommani ja ohjata lasta tekemisen herkkyysalueelle, auttaa häntä takaisin leikin flow-tilaan. Joka tapauksessa on hyvä myös jättää lapselle tylsiä ja tyhjiä hetkiä. Niissä luovuus voi lähteä nousukiitoon. Aikuisilla kyse on samasta asiasta silloin, kun tyhjään hetkeen tulee ensi alkuun tyhmältä vaikuttava idea, joka voikin osoittautua suorastaan nerokkaaksi.
Laajemmasta näkökulmasta tällaiset yksittäisen vanhemman ja lapsen arkiset kasvatustilanteet voivat vaikuttaa kovin pieniltä kysymyksiltä, koska elämme niin poikkeuksellisia aikoja. Meitä seuraa globaali kriisi toisensa perään, on talouskriisiä, pakolaiskriisiä, liberaalin demokratian ongelmia ja ilmastokriisiä. Arkeamme läpäisee koronaviruksen mukanaan tuoma eristys. Elämme ratkaisevia vuosia tulevaisuutemme suhteen. Koronakriisi herättelee meitä siihen, että uudenlainen suhde luontoon on edellytys elämän jatkumiselle ylipäätään, ja näin ollen suhteemme eläimiin ja muuhun luontoon on osa sivistystä.
Toisaalta juuri tämä maailman nopea muuttuminen ja uudet ongelmat korostavat klassisen kasvatusviisauden ajankohtaisuutta. Esimerkiksi lapsuuden ajan leikki on lähtökohta sille, että aikuisina ajattelussamme on tulevaisuuden edellyttämää joustavuutta ja leikkisyyttä. Luova ajattelu auttaa löytämään ratkaisuja laatikon ulkopuolelta. Painottamani sivistyskäsitys ja vastuullista maailmasuhdetta korostava ajattelu voivat auttaa löytämään arjessa olennaisempia ja arvokkaampia ulottuvuuksia. Keskittymällä perusasioihin voimme karsia ympäriltämme erilaista turhaa sälää ja kiirettä. Itse en ole tässä vielä kovin hyvä.
Kasvatus on yksinkertaisia perusasioita, mutta samalla se on monimutkainen ja mahdottoman vaikea asia. Liian ankarana ja kuria korostavana kasvattajana lapsestasi saattaa tulla tottelevainen ja taitava, mutta lapsesi saattaa hakea hyväksyntääsi väärällä tavalla ja esimerkiksi itsetunnon kanssa voi tulla ongelmia. Liian sallivana kasvattajana lapsestasi voi tulla luova, mutta rajojen puute voi tehdä hänestä onnettoman. Hänellä voi olla vaikeuksia ihmissuhteissa ja auktoriteettien kanssa. Jokainen vanhempi tekee kuitenkin virheitä ja on välillä epäjohdonmukainen, välillä liiallisen ankara tai liian salliva. Tämä on inhimillistä eikä normaalisti kovin haitallista. On kuitenkin arvokasta, että vanhempana etsit hyvän kasvatuksen tasapainotilaa. Kuten psykoterapeutti Maaret Kallio toteaa, ikuinen tasapaino ei ole mahdollista, mutta tasapainottelu sen sijaan on. Virhearviot ja epäonnistumiset ovat inhimillisiä, mutta välinpitämättömyys eri muodoissaan on aina haitallista.
Nykyisen ylikulutukseen perustuvan elämäntavan jatkaminen eli välinpitämättömyys luontoa kohtaan on haitallista ja tuhoaa tulevaisuuden elämän edellytyksiä. Niin ikään liian kiireisenä isänä ja äitinä välinpitämättömyys lapsen maailmalle on lapsen hyvinvoinnille ja itsetunnolle haitallista. Aika on meillä jokaisella oleva pääoma, ja se kannattaa käyttää viisaasti. Miksi en nyt jaksaisi pysähtyä ja kunnolla kuunnella lastani? Ajavatko työ- ja muut niin sanotut kiireiset asiat edelle? Ajankäyttöön liittyvät ratkaisut paljastavat usein todelliset arvomme, vaikka ei välttämättä olekaan helppoa yhdistellä työnantajan vaatimuksia ja inhimillistä kiireetöntä läsnäoloa edellyttävää hyvää vanhemmuutta. Vaikka olen nostanut esiin ajanpuutetta nykyvanhemman ongelmana, tarkoitus ei ole lisätä vanhemman riittämättömyyden tunnetta. Vaikka olen kirjassani tullut jakaneeksi neuvoja, on kuitenkin paikallaan muistaa armollisuus itseä kohtaan ja ennen kaikkea se, että ihan tavallinen arki riittää. Kuten lastenpsykiatri Jari Sinkkonenkin muistuttaa: on myös tärkeää, että aikuinen pitää huolta omasta aikuisuudestaan ja siitä, että itsellä on myös sellaisia menoja ja harrastuksia, joita ei jaeta lasten kanssa. Eikä myöskään ole olemassa mitään sellaisia sapluunavastauksia, että kun teet näin, kaikki tulee menemään hyvin. Silti uskon, että kun kirjani avulla hahmottaa itselleen klassisen kasvatusviisauden ydintä, on helpompi arjen kasvatustilanteissa päätyä fiksuihin ratkaisuihin.
*
Lue lisää Kasvatusviisautta kiireisille -kirjasta täältä. Kirja on saatavilla myös e- ja äänikirjana. Löydät sen kaikista tunnetuista e- ja äänikirjapalveluista
