Full-size Image
Lataa alkuperäinen kuva ▼

Mistä suuret muutokset johtuvat ja miten niitä voisi ymmärtää? Epävarmuuden aika -kirjan tutkijat ja asiantuntijat tuovat työkaluja epävarmuuden keskelle

Systeeminen ajattelu tarjoaa välineitä monimutkaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemiseen, kuten syrjäytymisen ja työttömyyden vähentämiseen.

 

Elämme epävarmuuden aikaa. Ilmastonmuutos, luontokato, koronavirus, Brexit ja Ukrainan sota ovat osoittaneet, kuinka nopeasti koko maailmaa koskettavat kriisit syntyvät ja eskaloituvat. Kyseessä on laajempi systeeminen muutos, jonka kompleksisuutta edes asiantuntijat eivät aina ymmärrä. Yhtenä syynä tietämättömyyteemme ja avuttomuuteemme saattaa olla reduktionistinen, eli liian yksinkertainen tapa ymmärtää ilmiöitä ja niiden muutosta.

Epävarmuuden aika -kirjan 12 artikkelia avaa systeemiajattelun lähtökohtia, lisää ymmärrystä ilmiöiden taustalla olevasta keskinäisriippuvuudesta, kertoo mistä kompleksisuusajattelussa on kyse ja tarjoaa välineitä systeemisen tulkinnan sekä analyysien tekemiselle.

Muutosta tarkastellaan yhteiskunnan, organisaatioiden ja yksilöiden näkökulmista

Systeemiajattelu auttaa ymmärtämään asioiden ja ilmiöiden välisiä yhteyksiä ja niiden yhteisvaikutuksen kautta syntyvää dynamiikkaa. Keskinäisriippuvaisessa maailmassa asiat tapahtuvat aiempaa nopeammin ja kehitykseen liittyy epävarmuutta. Valintojen tekeminen on monimutkaisempaa vaihtoehtojen runsauden takia.

”Systeeminen ymmärrys lisäävät mahdollisuuksiamme toimia arjen tilanteissa, sosiaalisissa vuorovaikutussuhteissa ja työpaikoilla sekä harrastuksissa.”

Systeemisellä ajattelulla voidaan kehittää työyhteisöjä ja lisätä työn merkityksellisyyttä

Perttu SalovaaraJohanna Vuori ja Reima Launonen kirjoittavat demokraattisista organisaatioista ja yhteisöohjautuvuudesta.

Työelämän perinteinen, teollistumisen aikakaudella luotu mekanistinen järjestelmä on perustunut hierarkioille ja hyveenä nähtiin konemainen tehokkuus ja suorittaminen. Kun tulevaisuuden työelämässä korostuu kyky reagoida nopeasti sekä mukautua erilaisiin tilanteisiin ketterästi, hierarkkinen systeemi ei ole toimiva vaihtoehto. Työtehtävissä vaaditaan enenevissä määrin luovuutta sekä kykyä soveltaa ja reagoida tilannekohtaisesti.

”Itseohjautuvuus työelämässä ymmärretään usein itsensäjohtamisen vaatimuksena. Demokratiassa on kysymys siitä, että ihmisille annetaan ääni. Itsensäjohtaminen ei vielä anna työntekijälle ääntä. Radikaali itseohjautuvuus/yhteisöohjautuvuus perustuu siihen, että kaikille annetaan virallisesti ääni organisaatiossa. Yhteisöohjautuvuus on askel demokraattiseen työelämään.”

Yhteistyötä lisäämällä joustavampi julkishallinto

Liisa Virolainen ja Virpi Einola-Pekkinen kirjoittavat Suomen julkishallinnosta, jonka eri toimijoiden vastuut ja roolit on tarkoin määritelty. Se luotiin helposti ennakoitavissa olevaan toimintaympäristöön, mutta alati muuttuva maailma edellyttää yhteistyötä ja kirjoittajat painottavat etenkin verkostojen tärkeyttä.

”Tehokkuusvaateiden keskellä myös yhdessä ihmettelylle ja asioiden kehkeytymiselle on syytä varata aikaa. Kestävimmät ratkaisut ja parhaat ideat saattavat löytyvät juuri niin. Yhdessä ajattelu edellyttää kykyä sietää keskeneräisyyttä ja asettaa ajatuksensa alttiiksi ihmettelylle, arvostelulle ja yhteiselle jatkojalostamiselle. Myös hallinnon rakenteiden pitäisi tukea ilmiölähtöistä valmistelutapaa.”

Miten arvioida tuloksia tulevien strategioiden pohjaksi?

Sitran ennakointi- ja strategiajohtaja Katri Vataja kirjoittaa systeemisen muutoksen arvioinnista ja vaikuttavuudesta. Arviointi on palvellut päätöksentekijöitä analysoimalla, miten yhteiskunnallisiin haasteisiin pureutuvat politiikkatoimet, projektit tai ohjelmat ovat onnistuneet ja millaisia vaikutuksia niillä on ollut.

Perinteinen projekti- ja ohjelma-arviointi on postnormaaliin maailmaan liian kapea-alaista, lyhytjänteistä ja lineaarista. Se tunnistaa ratkaisuja taaksepäin katsomalla, vaikka muutoksen tekemiseen tarvitaan yhä kipeämmin ennakoivaa otetta sekä ymmärrystä kokonaisuuksista ja asioiden välisistä suhteista. Arvioinnin käytäntöjä tulee kehittää siten, että myös tulevaisuudessa arviointi vahvistaa demokraattista yhteiskuntaa ja tuottaa muutoksentekijöille ja päätöksentekijöille hyödyllistä tietoa paremman yhteiskunnan rakentamiseksi. ”

Kirja soveltuu sekä oppikirjaksi että yhteiskunnallista muutosta seuraavien lukijoiden peruslukemistoksi. Kirjan muut asiantuntijat ovat:

Kaisa Lähteenmäki-Smith, Samuli Manu, Jari Stenvall, Petri Virtanen, Niklas Lundström, Mikko Karhu, Juha Lindell ja Hanna-Kaisa Pernaa, Anu Järvensivu, Henna Paananen, Anna-Aurora Kork, Arto O. Salonen, Eveliina Salonen, JP Jakonen ja Mikael Seppälä.

Petri Uusikylä on valtiotieteiden tohtori ja tutkimusjohtaja Vaasan yliopiston johtamisen yksikössä. Hän on julkaissut lukuisia tieteellisiä artikkeleita, opaskirjoja ja tutkimusraportteja mm. kompleksisuustutkimuksesta ja innovaatiopolitiikasta.

Harri Jalonen toimii professorina Vaasan yliopiston johtamisen yksikössä. Jalonen on tutkinut muun muassa tiedolla johtamisen mahdollisuuksia ja erilaisia tietämättömyyden ilmenemismuotoja.

Tutustu kevään uutuuskirjoihin 

Jaa tämä: