Julkaistu

Denise Rudbergin tuorein dekkari Kahdeksan askelta pimeässä käsittelee vaiettua aihetta: miesten raiskauksia

Dekkarisarjan kahdeksannessa osassa Marianne Jidhoff avaa 30 vuotta vanhan katoamistapauksen tutkinnan ja varakkaan perheen taustoista paljastuu likaisia salaisuuksia.

Ruotsin rikkaimpiin sukuihin kuuluvan Renaudot’n perheen nuorin tytär Isabelle katoaa kesken siskonsa hääjuhlan toukokuussa 1988. Isabellen kohtalo jää mysteeriksi. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin perhettä haastatellaan katoamisesta kertovaan radiodokumenttiin. Ohjelma herättää myös poliisin huomion, ja esitutkinnanjohtaja Marianne Jidhoff avaa uudelleen tapauksen tutkinnan. Minne Isabelle katosi, ja mikä on totuus perhetragedian taustalla?

Kun Jidhoffin kollega saa ilmoituksen mahdollisesta vainoajasta, herää epäilys, että nuoreen mieheen kohdistuva uhka liittyy katoamistapaukseen. Vuosikymmeniä piilossa pysyneet salaisuudet alkavat nousta pinnalle, eikä kukaan ole turvassa epäilyiltä.

”Rudberg osaa pakata samaan kääreeseen samppanjakuplia ja raadollisuutta.”

– Kauppalehti –

Kirjan on suomentanut Anu Koivunen ja äänikirjan lukee Erja Manto.

Kahdeksan askelta pimeässä on suositun sarjan kahdeksas osa. Jännitystä tarjoavaa Marianne Jidhoff -sarjaa on myyty jo yli 3 miljoonaa kappaletta, ja sarjan elokuvaoikeudet ovat ruotsalaisella tuotantoyhtiöllä. Aiemmin Jidhoff sarjassa on ilmestynyt kirjat: Yksi tappava syrjähyppyToinen toista pahempiKolmen kohtalokas leikki, Neljä kertaa kosto, Kun kello lyö viisi, Kuuden metrin syvyydessä ja Seitsemän syytä kuolla. 

Tukholmassa asuva Denise Rudberg (s. 1971) on yksi Ruotsin suosituimpia kirjailijoita. Hän aloitti kirjailijanuransa chick litillä, kirjoitti seuraavan vuosikymmenen eleganttia jännitystä ja viime vuosina myös historiallisia romaaneja. Liittolaiset -sarjasta on ilmestynyt kolme vakoojaromaania, viimeisimpänä Vieras joukossa.

Julkaistu

Mikä on kullan hinta perheelle, jonka elämäntyyli ja toimeentulo perustuu kullan etsimiseen?

Milla Peltosen kirja Äidin kullat kertoo yhdestä Suomen menestyneimmästä kullankaivajasta Marjut Telilästä ja hänen perheestään sekä ammattimaisen kullankaivuun poliittisesta alasajosta.

Suvivirsi ja lähtö pohjoiseen. Niin alkoivat Mikan ja Amin lapsuuden kesät 1970-luvulla. Äiti Marjutilla oli hirveä polte Lappiin huuhtomaan kultaa, joten isä Riston ei auttanut muu kuin viedä äiti ja poikakullat kesiksi Lemmenjoelle.

Naisia ei kullankaivajissa 1970-luvulla juuri ollut. Heitä oli totuttu näkemään kultakentillä lähinnä ”repunvahteina” tai keittäjinä. Marjut Telilä (1943–2007) olikin ihan toista maata. Hän kehittyi alan ammattilaiseksi ja löysi mammuttimaisia hippuja. Marjutia kutsutaan jopa kullankaivuun kuningattareksi. Hänelle olikin tärkeää olla ensimmäisenä koneella kaivetulla rännillä seulomassa.

Marjut halusi aina olla ensimmäinen ihminen, joka koskettaa maaemon syliin kätkeytyneitä miljoonien vuosien ikäisiä kultahippuja – ainakin, jos kyseessä oli vähänkin isompi jyvänen. Ehkä hän ajatteli eräiden muinaiskansojen tapaan, että kullassa on jotain jumalallista tai pyhää. Jotakin, minkä ensi kosketuksesta saa yliluonnollista voimaa. Sen vuoksi hän hoiti mielellään myös vaskauksen ja muun loppuputsailun, jossa kimalsi työn lopputulos.”

Uusi kaivoslaki hautaa kullankaivun ammattimaisimman osan Suomessa

Marjutin jäljissä myös perheen miehet, Ami, Mika ja isä Risto kehittyivät alan huipuiksi. Telilöiden nimissä on puolet Suomen TOP10-kultahippulöydöistä. Kirjassa päähenkilöt puhuvat arkailematta elämästään ja siitä, millainen hinta kullalla oli.

Vuosien saatossa koko perhe ryhtyi etsimään kultaa ammattina ja elinkeinona, kunnes vuonna 2011 astui voimaan uusi kaivoslaki. Se kielsi koneellisen irtokullankaivuun Lemmenjoen kansallispuistossa 1.7.2020 alkaen. Uusi laki päätti parinkymmenen ammattikullankaivajan uran. Lemmenjoen irtokullankaivajien konemonttujen maisemoinnin määräaika on kesäkuun lopulla. Erityistä on kuitenkin se, että isot ylikansalliset yritykset saavat melko vapaasti harjoittaa kaivostoimintaa Suomessa edelleen.

Milla Peltonen on tietokirjailija, joka asuu Virroilla. Häntä kiinnostavat epätyypilliset elämäntavat ja -tarinat sekä yksilön ja yhteiskunnan yhteentörmäykset. Koulutukseltaan Peltonen on kirjallisuudentutkija ja väitellyt Hannu Salaman yhteiskunnallisista romaaneista. Vuonna 2016 häneltä ilmestyi Salaman elämää ja tuotantoa käsittelevä teos Paperilla seisova perkele, joka sai erinomaiset arvostelut. Hänen tietokirjansa Erakot (2020) kertoo 1900- ja 2000-luvun yksineläjistä. Teos sai kiittävää palautetta sekä kriitikoilta että suurelta yleisöltä.

Julkaistu

Oinassalmen sotatarinoista syntyi jännitysromaani, joka paljastaa talvisodan taistelujen rajuja yksityiskohtia

Eino Launosen tositapahtumiin perustuva kirja kertoo pienen suomalaisjoukon sitkeästä taistelusta Venäjän ylivoimaa vastaan Oinassalmen linjan pitämiseksi.

Marraskuun 30. päivänä 1939 venäläiset sotajoukot vyöryivät laajana rintamana Suomen rajan yli. Ilomantsi oli tärkeä tienristeys, joka ei saanut joutua vihollisen haltuun. Suomalaisten 450 miehen vahvuisella pataljoonalla oli vastassa vahvasti aseistettu, lähes 20 000 sotilaan divisioona. Sitkeästi taistellen ja viivyttäen suomalaiset joutuivat perääntymään ensin Möhköön ja siitä edelleen Oinassalmen vesistölinjalle.

”Nyt on viimeiseen mieheen saakka taisteltava Oinassalmen linjan pitämiseksi. Se on nyt kohtalon kysymys. Sen menettäminen olisi lopullisen tuhon alku.”

Lopen uupuneille joukoille saatiin vähitellen vahvistuksia, ja vihollisen eteneminen kohti Ilomantsin kirkonkylää onnistuttiin pysäyttämään. Heikosti varustetut reservijoukot ja linjojen taakse suunnatut tuhoamispartiot yrittivät vielä vallata Möhkön takaisin. Samaan aikaan kuitenkin vihollispataljoona saartoi suomalaisten linjat ja katkaisi Taivallammen kohdalla yhteydet Ilomantsiin. Alkoi raju taistelu elämästä ja kuolemasta.

Tositapahtumiin pohjautuva romaani perustuu suomalaisten ja venäläisten sotilaiden haastatteluihin ja kertomuksiin. Pääosaan nousee kokenut rajakersantti Aarne Pynnönen.

Eino Launonen (s.1952) on kuopiolainen, eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli, joka harrastaa muun muassa sotahistoriaa. Oinassalmen linja pitää on hänen esikoisromaaninsa. Aikaisemmin Launonen on kirjoittanut novelleja eri julkaisuihin sekä näytelmien käsikirjoituksia.

Julkaistu

Solidaarisuussäätiön historia on samalla suomalaisen kehitysmaaliikkeen tarina

Jukka Pääkkösen kirja kertoo Solidaarisuussäätiön synnystä, matkasta sissiliikkeiden tukijasta naisia ja tyttöjä puolustavaksi ammattimaiseksi kehitystyöjärjestöksi.

Ajankohtaisten Nato-päätösten vertailukohdaksi kirja Horisontissa reilumpi maailma tarjoaa katsauksen vuosiin, jolloin suomalaiset marssivat suurin joukon siirtomaavaltaa, rotuerottelua, neutronipommia asevarustelua vastaan ja vauhdittivat myös Suomen kehitysyhteistyön kasvuun.

Solidaarisuus on vuonna 1970 syntynyt kehitysyhteistyöhankkeita toteuttava säätiö, jonka perustajien esikuviin kuuluivat Amilcar Cabral, Eduardo Mondlane, Olof Palme ja Nelson Mandela. Kansainvälisen Solidaarisuussäätiön työ on vuosi vuodelta ammattimaistunut ja itsenäistynyt. Yksittäiset avustuslähetykset muuttuivat ensin lastenruokaloiksi, talonrakennushankkeiksi ja monivuotisiksi pienviljelijöiden tukiohjelmiksi. Solidarisuussäätiö kasvoi kehitysyhteistyöjärjestöksi, jonka projekti nicaragualaisten pienviljelijöiden toimeentulon parantamiseksi näkyi Suomessa Reilun kaupan kahvina.

Lopulta toiminnan keskiöön nousivat naiset ja tytöt. Lahjoittajat kannattelivat Solidaarisuussäätiötä yli 1990-luvun lamavuosien. Vuosituhannen vaihteessa afrikkalaiset naiset Ugandassa, Somaliassa ja Keniassa nousivat kohti eturiviä.

50 vuoden työ on lisännyt kohdemaiden ihmisten elämään itsenäisyyttä

Yli kolmekymmentä vuosikymmentä Nicaraguassa työskennelleelle Jukka Pakkalalle tulee päällimmäisenä mieleen voimaantuminen. Vuosituhannen vaihteessa pienviljelijöiden nuoret naiset unelmoivat naimisiin menosta, jotta pääsisivät pois kotoa.

”Jos samanlaisissa kylissä tiedustellaan nyt Solidaarisuuden hankkeisiin osallistuneiden nuorten naisten suunnitelmia, he kertovat heti, mitä he aikovat opiskella, mihin ammattiin he aikovat valmistua ja mistä he aikovat löytää työpaikan. Opiskelua ja kouluttautumista pidetään itsestään selvänä. Naisille on myös selvää, että he haluavat taloudellisen itsenäisyyden omilla tuloillaan.”

Jukka Pakkala

Haasteena aidon osallistumisen ylläpitäminen passiivisen verkossa tapahtuvan aktivismin yleistyessä

Solidaarisuussäätiön matkaan mahtuu kannattelevaa solidaarisuushurmosta, innostavia menestystarinoita ja suuria pettymyksiä. Yhden järjestön työn kautta avautuu näkökulma myös koko suomalaisen kehityspolitiikan muutokseen – ja aktiivisten kansalaisten rooliin köyhän etelän esitaistelijoina.

Säätiön ammattilaisuuden vahvistuessa kansanliikeimago haalistuu ja talkooporukoiden tilalle astuvat feissarit ja somevaikuttajat: Miten puhutella sekä alkuaikojen aktivisteja että verkon kliktivistejä? Miten tarjota suomalaisille mahdollisuus osallistua toimintaan muutenkin kuin rahaa lahjoittamalla ja säilytetään into, joka toimi hankkeiden kantavana voimana? Järjestön taivalta ja suomalaisen kehitysmaaliikkeen vaiheita arvioivat kirjassa sekä alkuvaiheiden aikalaiset että nykyiset ammattilaiset.

Jukka Pääkkönen (s. 1953) siirtyi journalismista kehitysyhteistyön pariin 1980-luvulla sanomalehden toimittajana. Pääkkösellä on omaa kenttäkokemusta Solidaarisuus-järjestön toiminnasta Angolassa ja Nicaraguassa. Hän seuraa edelleen aktiivisesti tapahtumia useissa itselleen tutuissa kehittyvissä maissa

Julkaistu

Into Kustannus vahvistaa toimintaansa digitalisaation ja vihreän talouden näkökulmasta

Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on myöntänyt Into Kustannus Oy:lle valtionavustuksesta yritystoiminnan kehittämiseksi annetun lain (9/2014) nojalla yrityksen kehittämisavustusta Euroopan aluekehitysrahastosta. Tukea on myönnetty tuotteiden ja tuotantomenetelmien ja liiketoimintaosaamisen kehittämiseen.

Tavoitteena 12.1 Pk-yritystoiminnan vahvistaminen erityisesti digitalisaation ja vihreän talouden näkökulmasta.

Hankkeeseen liittyvä EU-ohjelma: Kestävää kasvua ja työtä 2014-2020 – Suomen rakennerahasto-ohjelma.

Julkaistu

Oikeuslääkäri Ursula Vala puhuu avoimesti työstään kuolleiden parissa – paljastaa mitä ihmiselle todella tapahtuu kuoleman jälkeen

Ursula Vala kirjoittaa kuolemasta ja oikeuslääkärin arjesta yksityiskohtaisen rehellisesti. Käsityksemme kuolemasta muuttuu tämän kirjan myötä.

”Tuntui kuin olisin käynyt jossain todella syvällä pimeässä ja palannut taas elävien maahan”, kirjoittaa Vala ensimmäisistä kohtaamisistaan henkirikoksen uhrin kanssa. Sittemmin kuoleman kohtaamisesta on tullut hänelle arkipäivää.

Kuoleman monet kasvot kuvaa oikeuslääkärin työn arkipäivää, kuolinsyitä ja ihmisruumiin kummallisuuksia. Oikeuslääkärin tärkein työtehtävä on vainajan kuolemansyyn selvittäminen. Työ alkaa, kun poliisilta tulee ruumiinavausmääräys. Näin käy silloin, kun poliisi epäilee esimerkiksi henkirikosta, tapaturmaa, myrkytystä tai itsemurhaa tai kuolinsyy on muuten epäselvä. Aina syy ei ole löydettävissä, ja välillä se yllättää kokeneenkin oikeuslääkärin.

Vala kuvaa kirjassaan taitavasti ja avoimesti oikeuslääkärin ammatin eri puolia sekä omaa kasvuaan ammattiin. Jotta voisi ymmärtää oikeuslääkärin työtä, on ymmärrettävä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Me kaikki kuolemme joskus – joten on hyvä tietää mikä meitä odottaa.

Ursula Vala (s. 1961) on toiminut oikeuslääkinnän alalla yli neljännesvuosisadan ajan. Tällä hetkellä hän toimii oikeuslääkärinä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Kuoleman monet kasvot on Valan esikoisteos. Hän on antanut työstään useita haastatteluja.

Julkaistu

Pentti Sainio in memoriam

Saimme suru-uutisen: Toimittaja, tietokirjailija Pentti Sainio menehtyi vakavaan sairauteen lauantaina 23.4.2022. Hän oli kuollessaan 71-vuotias.

Jäämme kaipaamaan hyvää yhteistyökumppaniamme, joka väsymättä nosti esiin tärkeitä turvallisuuspoliittisia asioita ja jonka kanssa kävimme monta merkittävää keskustelua puolustuspolitiikasta. Hänen asiantuntemuksensa avasi uusia näkökulmia meille kaikille. Jäämme syvästi kaipaamaan myös hänen lämmintä ihmisläheistä huumoriaan.

Sainio oli syntynyt 29.9.1950. Hän valmistui Sanoman toimittajakoulusta vuonna 1976 ja  työskenteli sen jälkeen muun muassa Helsingin Sanomissa, Turun Sanomissa, Pohjolan Sanomissa ja Avussa. Sainio oli opiskellut myös Kadettikoulussa ja yleistä historiaa Helsingin yliopistossa.

Pentti Sainio on julkaissut yhdeksän kirjaa, kuten Mitä tapahtui Urho Kekkoselle, Ministeri Mattila, Operaatio Ahtisaari, Harkimoiden hattutemppu, Maanpuolustusta vai suurvaltapolitiikkaa? , Armeijan hukatut miljardit, Minne Suomi pommittaa? Kummolan kääntöpiiri – Urheiluviihteen kulissien takaista peliä, Punaisia tappamassa – Valkoisen nuoren Osmo Selinheimon sota 1918

 

 

 

 

Julkaistu

Meidän pitäisi puhua turvallisuudesta, sanoo Kimmo Kiljunen uudessa kirjassaan, jossa tarkastellaan NATO-kysymystä historian valossa

Kyseessä ei ole vastakkainasettelu puolesta tai vastaan, vaan tärkein kysymys on: vahvistuuko turvallisuus Nato-jäsenyyden myötä? Tätä Kimmo Kiljunen pohtii kirjassaan  Pienen maan selviytymistarina.

Venäjän käynnistämä sota Ukrainassa romutti luottamuksen eurooppalaisessa turvajärjestelmässä. Vanhoihin kysymyksiin kaivataan nyt uusia vastauksia. Kansanedustaja Kimmo Kiljunen halusi ymmärtää tehtävän ratkaisun merkityksen koko laajuudessaan. Syntyi teos Pienen maan selviytymistarina – ei ja kyllä sotilaalliselle liittoutumiselle.

– En halua tehdä päätöstä mielijohteesta, tunnesyistä, tarkoitushakuisesti tai opportunistisesti. Halusin ymmärtää, mitä päätämme ja miksi, Kiljunen painottaa.

Julkaisu kartoittaa historian kautta tähän päivään Suomen turvallisuuspolitiikan reunaehdot ja ne vaihtoehdot, jotka nykyisillä päättäjillä on käsissään. Kiljunen punnitsee Suomen ja Ruotsin geopoliittisen aseman samankaltaisuutta ja erilaisuutta sekä erilaisten ratkaisujen merkitystä.

”Onko Yhdysvaltojen sotilaallinen läsnäolo Euroopassa ehdottoman välttämätöntä, jotta EU-maiden suvereniteetti ja alueellinen koskemattomuus on turvattu? Vai palveleeko transatlanttisuus enemmän Yhdysvaltojen valtaintressejä kuin Euroopan turvallisuustarpeita?

Tarvitsemme loogisia johtopäätöksiä ja nimenomaan tässä ajassa

Jo 1990-luvulla eduskunnassa käytiin vilkas Nato-keskustelu ja silloin Kiljunen esitti 6 kysymystä, jotka kannattaa kysyä nytkin:

  1. Varaudummeko turvallisuuden horjumiseen tavalla, joka itse horjuttaa turvallisuutta?
  2. Haluammeko jyrkentää raja-aitaa itärajallamme?
  3. Joudummeko sidoksiin konflikteihin, joiden osapuolia emme haluaisi olla?
  4. Onko Suomi rinnasteinen itäisen Keski-Euroopan maihin turvatakuiden haikailijana?
  5. Luovatko omat päätöksemme uusia sotilaallisia jakolinjoja ja vastakkainasettelua Eurooppaan?
  6. Ovatko turvallisuusriskimme ensi sijassa muita kuin sotilaallisia?
Kimmo Kiljunen kirjoitti kirjan Suomen puolustuksen historiasta.

Kiljusen kirjoittama teos on osa Työväen Sivistysliiton turvallisuuspoliittista julkaisusarjaa ja jatkaa omalta osaltaan turvallisuuspoliittisen keskustelun näkökulmien avaamista.

Lataa sähköinen julkaisu

Julkaistu

Koirakamut – hulvaton uusi kirjasarja kaikille koirafaneille

Mitä koirien päässä liikkuu? Sen meille avaavat komediakirjoittajat Rachel Wenitsky ja David Sidorov lastenkirjoissa, jotka viihdyttävät myös aikuista lukijaa.

”Mikä tuo haju on? Onko toinen koira pissannut lähistölle? Vautsi, maailma on täynnä tutkittavaa! Pitäisikö minun mennä haistelemaan? hän harkitsi. Pitäisikö minun pissata samaan paikkaan? Ei, jatkan matkaa. Samassa hänen nenäänsä leijaili niin houkutteleva tuoksu, että hän unohti kaiken muun. Tuoksu tuli HODAREISTA!”

Koirakamut-kirjojen Hugo, Lulu ja Kingi ovat karvaiset kaverukset, jotka käyvät samaa koirapäiväkotia. Vaikka he ovat keskenään erilaisia – yksi on uskollinen kultainennoutaja, toinen Instagram-julkkis ja kolmas innokas pentu – on jokainen heistä todella kiltti koira. He kävelevät kauniisti samaa tahtia, eivät turhia hauku ja noudattavat sääntöjä jopa puistoreissuilla. Mutta pitääkö kilttien koirien olla aina niin kilttejä?

Koirakamut ja täystuho ­-kirjassa koirapuistoon ilmes­tyy uusi koira, joka ei ole lainkaan kiltti, mutta joka vaikuttaa nauttivan hurjasta elämästään. Hugo, Lulu ja Kingi ottavat uudesta tuttavastaan mallia ja päätyvät kukin tekemään koiruuksia kotonaan.

”Sekä hulvaton että karvat pystyyn nostava, seikkailuntäyteinen ja elävöitetty ilmeikkäillä piirroksilla. Iloinen ja energinen kerronta soljuu vaivattomasti kuvatessaan koirien luonteenomaisia näkökulmia. Sarjan aloituskirja on hitsin hyvä.”

– Kirkus Reviews

Koirakamut viihdyttävät kaikenikäisiä koirafaneja myös äänikirjoina

Koirakamut ja huono turkkipäivä -kirjassa koirapäiväkodin kaverukset ovat täpinöissään, kun päivä alkaa mahtavalla yllätyksellä. Tiedossa on isot juhlat, sillä Laura, heidän lemppari­-ihmisensä koirapäiväkodista, on menossa naimisiin! Ennen juhlatilaisuutta on paljon valmisteltavaa, ja koirakamut joutuvat kohtaamaan monia epämukavia yllätyksiä. Stressaantuneena ihmiset hölmöilevät ja tekevät virheitä, jotka voivat pahimmillaan tuhota koko hääjuhlan. Koirien on lyötävä viisaat karvakuononsa yhteen ja keksittävä, miten tärkeä päivä voidaan pelastaa.

Kirjojen ikäsuositus on 7+, mutta niistä nauttivat varmasti myös nuoremmat sisarukset sekä aikuiset lukijat. Kirjat on suomentanut Sari Kumpulainen ja äänikirjat lukee Markus Bäckman.

Rachel Wenitsky ja David Sidorov  ovat kokeneita komedian asiantuntijoita ja Los Angelesissa asuva aviopari. Wenitsky on komediakirjoittaja ja näyttelijä, joka on käsikirjoittanut muun muassa ohjelmiin The Tonight Show Starring Jimmy Fallon ja Saturday Night Live.

Rachel Wenitsky ja David Sidorov. Kuva: Lynn Weingarten

Tor Freeman on kotoisin Lontoosta. Hän opiskeli kuvittamista Kingstonin yliopistossa ja on kirjoittanut ja kuvittanut monia lastenkirjoja. Hänen töitään on julkaistu lehdissä ja hän on opettanut taidetta eri ikäisille oppilaille.

Tor Freeman on piirtänyt Lulun, Kingin ja Hugon, jotka seikkailevat Koirakamut-kirjoissa