Tekijä: jukka

Denise Rudbergin kolmesta koodinmurtajanaisesta kertova Liittolaiset-sarja perustuu todellisiin tapahtumiin ja paikkoihin. Norjalaisen Heine Bakkeidin omintakeista nordic noiria sävyttävät terävä tyyli, huumori ja jännitys. “Monster” kertoo Aileen Wuornosin elämäntarinan uhrista väkivallantekijäksi.

Vaarallinen yhteys on Tukholmaan sijoittuva historiallinen vakoojaromaani toisen maailmansodan tapahtumista, jossa myös Suomen ja Viron kohtalot ovat osana juonenkäänteitä. Tositapahtumiin ja paikkoihin perustuvan Liittolaiset-sarjan päähenkilöinä on kiehtova, taitava ja rohkea naiskolmikko, joka työskentelee armeijan tiedustelukeskuksessa salakoodien purkajina. Heidän esikuvinaan ovat Denise Rudbergin virolaiset ja ruotsalaiset isoäidit.

Tukholmassa asuva Denise Rudberg (s. 1971) on yksi Ruotsin menestyneimmistä kirjailijoista. Suomeksi 1.6. ilmestyvä sarjan toinen osa Vaarallinen yhteys nousi myyntilistojen kärkeen Ruotsissa ja sarjan kirjoja on myyty yli 150 000 kappaletta.

Heine Bakkeid (s. 1974) on varttunut Pohjois-Norjassa, jonka jylhistä seuduista ja tummista sävyistä hän ammentaa myös kirjoitustyössään. Bakkeidin dekkarit pitävät otteessaan, järkyttävät ja viihdyttävät samaan aikaan. Sarjan päähenkilö, entinen poliisi Thorkild Aske on pillereistä eroon pyristelevä antisankari, jonka lumoa on mahdoton vastustaa. Sarjan kolmas osa Nuku lapsi armaani ilmestyy 1.6.

Niin ikään 1.6. ilmestyvä Monster kertoo amerikansuomalaisen Aileen Wuornosin järkyttävän tarinan ensimmäistä kertaa hänen suullaan ja omasta näkökulmastaan. Jo eläessään ja etenkin kuolemansa jälkeen kulttiasemaan noussut Aileen Carol Wuornos on harvinaisuus: naispuolinen sarjamurhaaja.

Heti syntymän jälkeen äitinsä hylkäämä Wuornos kasvoi suomalaissyntyisten, väkivaltaisten isovanhempiensa kodissa. Hän elätti itsensä prostituutiolla ja eli turmiollisissa suhteissa sekä miesten, että naisten kanssa. Wuornos koki asteittaisen muodonmuutoksen uhrista väkivallantekijäksi ja seuraukset ovat hiuksia nostattavat – hän murhasi seitsemän miestä.

Aileen Wuornos tuomittiin kuolemaan vuonna 1992 ja tuomio pantiin täytäntöön 2002. Monster on Wuornosin tarina niin kuin hän sen kertoi kirjailija Christopher Berry-Deelle. Wuornosista on tehty lukuisia elokuvia, mutta yksikään ei ole vielä rohjennut tarttua hänen väkivaltaiseen lapsuuteensa.

”Mä olen oppinut olevani tyttö. Ja se tarkoittaa, että mun keho on kaikkea muuta kuin henkilökohtainen asia.”

Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä -sarjakuvakirja räjäyttää normikritiikillään määritelmät siitä, millaisia tyttöjen kuuluu olla. Värejä ja vastarintaa pursuavat sarjakuvat iskevät tyttöyden kipupisteisiin, kuten hoivavastuuseen, seksuaalisen väkivallan pelkoon ja kulttuurikentän mieskatseeseen.

Tympeät tytöt eivät etsi syntipukkia, vaan joutuvat kerta toisensa jälkeen toteamaan, että asenteet elävät kaikkialla yhteiskunnassamme, myös heissä itsessään. Kirja on armoton ja tärkeä teos ahtaista asenteista ja arvoista, kehosta ja ulkonäöstä, pelosta ja miellyttämisen halusta. Se on elintärkeää kapinaa ja niin samastuttavaa siksi, että se on totta. Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä ilmestyy 9.8.2021.

Tympeät tytöt -mesenaattikampanja on käynnissä 3.-30.5. välisen ajan. Mesenaattisivuilta voit ostaa vastikkeita, joiden avulla osallistut kirjan tuotantokuluihin sekä tuet Tympeitä tyttöjä ja taiteilija Riina Tanskasta. Vastikkeiden joukosta löydät muun muassa Tympeät tytöt x Makia -kangaskassin, Riina Tanskasen originaalin taideteoksen, Tympeät tytöt – Aikuistumisriittejä -sarjakuvakirjan sekä Riina Tanskasen vetämän luennon yrityksellesi tai oppilaitoksellesi. Tule mukaanlevittämään Tympeiden tyttöjen sanomaa ja raivaamaan tytöille lempeämpää maailmaa.

Riina Tanskanen on taiteilija, yhteiskunnallinen ajattelija ja kansansivistäjä, joka syttyy kirjastoista ja ihmisoikeuksista.

Lapinlahden sairaala on Suomen ensimmäinen psykiatriseen sairaalakäyttöön valmistunut hoitolaitos, jossa on elänyt ja työskennellyt tuhansia ihmisiä. Kertojina kirjassa toimivat sairaalan entiset työntekijät, potilaat ja alueella asuneet perheet ja lapset, sekä nykyiset Lapinlahden ystävät.

Lapinlahden sairaala on täynnä ihmisten kohtaloita ja elettyä elämää. Rakennuksen seiniin, käytäviin, potilashuoneisiin ja portaisiin on tarttunut lähes kahdensadan vuoden aikana kaikuja kuolleiden ja elävien äänistä. Sairaalassa on kärsitty ja raivottu, mutta myös iloittu, parannuttu ja tehty psykiatrisen hoidon historiaa.

Matka vankilamaiselta houruinhuoneelta avoimeen mielen hyvinvoinnin keskukseen ja kohtaamispaikkaan on ollut pitkä. Vuosikymmenten aikana jalkaraudat, pakkopaidat, elohopeahoidot, pitkät kylvyt ja insuliinisokit ovat jääneet historiaan. Uusia hoitomenetelmiä on kehitetty ja asenteet ovat muuttuneet.

1.5. ilmestyvässä Väkevät sielut -kirjassa oven sairaalaan avaa ensimmäinen potilas Birgitta ja oven sairaalatoiminnan loputtua sulkee viimeinen potilas Jenni.

Teoksen takaa löytyy kokenut kirjailijakolmikko, joiden aikaisempiin teoksiin lukeutuu tietokirjoja useilta eri aloilta. Tarja Heiskanen on sosiaalipsykologi, tietokirjailija ja terveystoimittaja, joka on työskennellyt MIELI ry:ssä lähes 30 vuotta. Mirja Vallisaari on pitkään kustannusalalla ja äidinkielenopetajanakin toiminut tietokirjailija ja toimittaja. Katja Liuksiala on toimintaterapeutti, toimittaja ja jooganopettaja. Hän toimii Lapinlahden Lähteellä toimintakoordinaattorina ja on työskennellyt Lapinlahden sairaalassa toimintaterapeuttina ja sairaalatoiminnan lopettamisen jälkeen useita vuosia Pro Lapinlahden puheenjohtajana.

Heikki Hiilamo pohtii uutuuskirjassaan, miksi syntyvyys Suomessa laskee, mitä laskusta seuraa ja mitä sille pitäisi tehdä. Reetta Huttunen ja Salla Nazarenko puolestaan selvittävät miten käy ihmisen ilman antibiootteja.

Syntymättömät lapset valottaa alhaisen syntyvyyden syitä ja seurauksia. Se laajentaa keskustelua syntyvyyteen vaikuttavista yhteiskunnallisista tekijöistä ja selvittää, miksi lasten saamiselle koetaan olevan aiempaa enemmän esteitä. Pelkkien syntyvyyslukujen huomioiminen ei riitä. On tärkeää nähdä, kenen lapset saavat syntyä ja kenen lapset jäävät syntymättä.

Suomi on tunnettu pitkään suhteellisen korkean syntyvyyden maana, jossa perhepolitiikka on helpottanut työn ja perhe-elämän yhteensovittamista. Huolta herättää kuitenkin vuonna 2008 alkaneen globaalin talouskriisin jälkeen alkanut syntyvyyden lasku. Mutta onko syntyvyydestä syytä tehdä julkinen kysymys vapaassa yhteiskunnassa? Kenenkään ei pitäisi joutua tuntemaan lapsen saamista velvollisuudeksi.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo on tunnettu ja arvostettu yhteiskunnallinen keskustelija. Hän on julkaissut aikaisemmin muun muassa kirjan Uusi hyvinvointivaltio ja tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon saaneen Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö -teoksen.

Reetta Huttusen ja Salla Nazarenkon Miten käy ihmisen ilman antibiootteja herättää ajattelemaan, mitä antibioottiresistenssille voidaan tehdä niin yhteiskunnan kuin yksilönkin tasolla.

Antibiootit kuuluvat ihmiskunnan suuriin keksintöihin. Ne ovat pidentäneet ihmiselämää ja mahdollistaneet uskomattomia lääketieteellisiä toimenpiteitä.
Antibiootteja on kuitenkin käytetty muuhunkin kuin bakteeritautien hoitoon. Niillä on hoidettu virustauteja, kasvatettu eläimiä ja niitä on päässyt vesistöihin. Näistä syistä bakteerien vastustuskyky antibiooteille on lisääntynyt, ja tällä hetkellä vastustuskykyisten bakteerien aiheuttamiin infektioihin kuolee maailmassa yli 700 000 ja Euroopassa yli 30 000 ihmistä vuosittain.

Maailman terveysjärjestö WHO on jo kauan pitänyt antibioottiresistenssiä yhtenä suurimmista globaaleista terveysuhista. Uhka on kuitenkin jäänyt yhteiskunnallisessa päätöksenteossa muiden ongelmien alle. Resistenssi ei ole vain lääketieteellinen ongelma – se koskettaa ruoantuotantoa, lääketeollisuutta ja jopa suhdettamme lemmikkieläimiin.

Reetta Huttunen on infektiosairauksien dosentti ja apulaisylilääkäri Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Hän hoitaa mm. resistenttien bakteerien aiheuttamia sairauksia ja seuraa antibioottien kulutusta. Salla Nazarenko on toimittaja ja tietokirjailija. Hän on aiemmin tehnyt kirjoja muun muassa seksuaalisuudesta ja korruptiosta.

Millaista on tulla äidiksi yhteiskunnassa, jossa äitiys oletetaan tietynlaiseksi? Koskela kyseenalaistaa yhteiskunnan asettamat äitiyden ehdot ja pyrkii rikkomaan pinttyneitä oletuksia, jotta jokainen voisi tulla äidiksi omalla tavallaan.

Miten raskaus muuttaa kehoa ja millaisia merkityksiä muuttuvalle keholle ladataan? Kuinka keskenmeno vaikuttaa seuraavaan raskauteen? Siirtyvätkö sukupolvien myötä ketjuuntuneet tavat vääjäämättä seuraavalle sukupolvelle? Millaista on tulla äidiksi yhteiskunnassa, jossa äitiys oletetaan tietynlaiseksi?

Juuri ilmestynyt Äidiksi tuleminen on tutkimusmatka raskaana olemiseen ja äidiksi kasvamiseen. Koskela kirjoitti teoksen odottaessaan ensimmäistä lastaan. Kirja on kuvaus siitä, miten raskaus on jatkuvaa neuvottelua itsemääräämisoikeudesta kun arkielämässä törmää muiden oletuksiin ja äitiydelle asetettuihin ehtoihin. Koskela tarkastelee annettuja ehtoja ja miettii, miten äitiyskeskusteluun olisi mahdollista tuoda moninaisempia kokemuksia ja useampia ihmisiä huomioivia puhetapoja – jotta jokainen voisi tulla äidiksi omalla tavallaan.

Minja Koskela (YTM, MuM) on politiikan asiantuntijatehtävissä työskentelevä kirjailija, joka on tullut tunnetuksi yhteiskunnallisena keskustelijana.

Uutuuskirja käsittelee juutalaisten vaiheita erityisesti siinä suhteessa, miten juutalaisiin on Suomessa suhtauduttu.

Juutalaisia on vainottu jo kauan ennen natsi-Saksaa ja Auschwitzia. Koko historiansa ajan juutalaiset ovat joutuneet pakenemaan, mukautumaan ja selviytymään. Ennen Auschwitzia – Suomen juutalaisten tarina perkaa juutalaisten vaiheita ennen kaikkea Suomessa, ja tuo esiin myös juutalaisten monipuolista historiaa maailmalta.

1700-luvulta lähtien Suomessa asuneiden juutalaisten elämä oli pitkään säänneltyä ja rajoitettua. Väärinkäsitykset ja valheet lisäsivät epäluuloja, ja epämääräiset uutiset maailmanvalloitussuunnitelmista ja vapaamuurarikytköksistä saivat suomalaiset osittain kääntymään juutalaisia vastaan.

Ennen Auschwitzia perustuu suomalaisiin lehtikirjoituksiin ja Valtiollisen poliisin arkistomateriaaleihin. Ne avaavat näkymiä siihen, mikä oli Suomen valtion ja kansalaisten osuus holokaustiin, miten Suomi lopulta onnistui juutalaisten kohtelussa ja miten juutalaiset vakiinnuttivat paikkansa osana Suomen väestörakennetta.

Mitä ihmiskehon miljoonien vuosien mittainen kehityshistoria kertoo meistä, sairauksistamme ja terveydestämme? Mikä on kehomme tulevaisuus? Daniel E. Lieberman herättää evoluutiohistorian eloon ja paljastaa kuinka koko kehomme on muovautunut kuuden miljoonan vuoden kuluessa.

Kuinka ja miksi nousimme kahdelle jalalle? Miten metsästyksen ja keräilyn aloittaminen muutti ruokavalioitamme? Entä millaisia vaikutuksia maanviljelyn keksimisellä ja teollisella vallankumouksella on ollut kehoomme? Evoluution näkökulmasta on selvää, että kivikautiset kehomme eivät ole pysyneet mukana modernin maailman kehityksessä. Tämä on johtanut paradoksiin: elämme pidempään kuin koskaan, mutta sairastamme ennennäkemättömän paljon kroonisia, tarttumattomia sairauksia.

Ihmiskehon lyhyt historia kuvaa miten voimme elää terveellisemmin ja paremmin sopusoinnussa oman kehomme kanssa – ja miksi muodikas kivikautinen ruokavalio ei vastaa nykyihmisen tarpeisiin.

Daniel E. Lieberman on Harvardin yliopiston evoluutiobiologian professori, joka tunnetaan erityisesti ihmisen pään evoluution ja paljasjalkajuoksun tutkijana, mistä hän on saanut lempinimen ”paljasjalkaprofessori”. Todellinen ihmisjalan asiantuntija kuvaa kirjassa myös taitavasti miten anatomia ja käyttäytyminen voivat aiheuttaa pitkänmatkan juoksijoilla jalkavammoja. Lieberman on kirjoittanut lähes sata artikkelia muun muassa Nature- ja Science- julkaisuihin. Ihmiskehon lyhyt historia on käännetty yli 20 kielelle.