Julkaistu tehnyt

Näin luomme tasa-arvoisia tiloja kaupungissa ja verkossa

Julkiset tilat on suunniteltu lähinnä valkoisille heteromiehille, eivätkä ota huomioon naisia, seksuaalivähemmistöjä tai sosioekonomisia taustoja. Kirja visioi, miten oman ympäristönsä voi ottaa haltuun.

Naisten kaupunki kuvaa kaupunkihistoriaa, joka on täynnä niin herrainklubeja kuin laittomia graffiteja. Samalla kirja visioi uudenlaista nykyisyyttä, jossa tilaa otetaan haltuun kylvämällä siemenpommeja naapurustoon tai laulamalla raiskauskulttuurin vastaisia lauluja.

Tasa-arvoisten tilojen luonti on yhtä tärkeää verkkoympäristössä ja siihenkin voimme vaikuttaa julkaisemalla kaikille saavutettavia sisältöjä meidän omiin kanaviimme.

Sara Kärpänen on haastatellut tutkijoita, taiteilijoita ja arkkitehteja Suomesta ja maailmalta. Kirjan on kuvittanut Heta-Linnea Kovanen.

Teos toimii myös käytännön ohjekirjana, joka kannustaa omaehtoiseen kaupunkikokemuksen rakentamiseen

Kansien välistä löytyvät ohjeet muun muassa liikkuvan kirjaston perustamiseen ja vaihtoehtoisten karttojen avulla kulkemiseen. Niiden kautta kirja johdattaa kohti tasa-arvoisempia kaupunkitiloja.

”Älä koskaan epäile, etteikö pieni ryhmä ajattelevaisia ja sitoutuneita kansalaisia voisi muuttaa maailmaa. Se on itse asiassa ainoa tapa, joka on koskaan toiminut.”

Margaret Mead, kulttuuriantropologi

Sara Kärpänen on Lontoossa asuva kirjoittaja ja kuvataiteilija (TaM), joka tutkii julkisen tilan eri haltuunoton muotoja. Kärpänen on tehnyt töitä kansainvälisten julkaisujen ja kulttuuri-instituutioiden parissa yli kymmenen vuotta. Hän on myös feministisen verkkoalustan Women of the Wickin perustaja.

Heta-Linnea Kovanen on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvittaja-graafikko, joka työskentelee kasvun, monimuotoisuuden ja elämisen teemojen parissa. Hän on erityisen kiinnostunut kasvien sopeutumiskyvystä sekä erilaisista tavoista olla ja elää.

Julkaistu tehnyt

Onko suomalainen identiteettimme pelkkä myytti vai vaikuttaako kotipaikka aidosti luonteeseen?

Mistä meidän identiteettimme tulee? Ovatko hämäläiset oikeasti hitaita, pohjalaiset ylpeitä tai savolaiset lupsakoita? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin Matkalla Suomeen etsii vastausta.

Reissaava kirjailija Ville-Juhani Sutinen vie meidät matkalle Suomeen ja retkelle mielikuvien historiaan. Kirjassa selvitetään, mitä Suomen eri alueet ja heimot ovat vuosisatojen aikana merkinneet, ja mitä niistä on nykyisin jäljellä. Sutinen tutkailee, mikä on tarua ja mikä totta Suomen alueellisissa myyteissä ja miten tämä on vaikuttanut meidän kansalliseen identiteettiimme.

Tämän päivän Maamme kirja kertoo myös paikallisuuden merkityksestä globalisaatiossa

Moni asia on muuttunut, ja kansallismaisemien keskellä kohoaa nykyään supermarketteja ja ketjuhotelleja. Samalla maakunnalliset ihanteet ovat tulossa jälleen muotiin, tai niin alueelliset imagokampanjat ja paikalliset yritykset ainakin väittävät. Kieliikö viime aikoina uudelleen virinnyt heimoinnostus aidosta maakunnallisesta renessanssista vai onko se vain markkinoinnin luomaa? Säilyttääkö Bomban kylpylä palan myyttistä Karjalaa, ja onko kyläkauppias Vesa Keskinen tämän päivän Jaakko Ilkka?

Ville-Juhani Sutinen on Jyväskylässä asuva kirjailija, kääntäjä ja valokuvaaja. Tietokirjoissaan Sutinen on käsitellyt lukuisia aiheita, esimerkiksi siirtolaisuutta, Arktista aluetta, Venäjää ja Yhdysvaltoja. Hän oli tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana vuonna 2019 yhdessä Ville Ropposen kanssa kirjoittamallaan teoksella Luiden tie (Like) ja voitti vuonna 2020 Vuoden matkakirja -palkinnon teoksellaan Arktis -likaista lunta.

Julkaistu tehnyt

Mitä Paavo Haavikko todella sanoi?

Matti Salminen keskittyy teoksessaan Haavikon yhteiskunnalliseen tuotantoon. Kirja Paavo Haavikon linja kertoo, miten ylistetystä runoilijasta kasvoi vuosikymmenten mittaan tiukka aikalaiskeskustelija ja yhteiskuntakriitikko.

Taiteen akateemikko, kirjailija Paavo Haavikko (1931–2008) oli yksi Suomen kansainvälisesti tunnustetuimmista ja käännetyimmistä kirjailijoista. Suomessa Haavikon maine oli kuitenkin hyvin kaksijakoinen. Runoja, näytelmiä, tv-käsikirjoituksia ja oopperalibrettoja kiiteltiin, mutta kirjailijan historiateokset, yhteiskuntakriittiset kirjoitukset sekä hänen antamansa televisio- ja lehtihaastattelut herättivät kipinöivää keskustelua, Haavikon sanoin tässä ”korkeakoulutetussa, mutta sivistymättömässä maassa”.

Paavo Haavikon lempiaiheita olivat suomalainen konsensus ja propaganda sekä kaikkialle levinnyt opportunismi ja pikkuporvarillisuus. Kirjailijan linja oli niin tiukka, että pahimmillaan – tai parhaimmillaan – hän sai vastaansa niin historiantutkijat, poliitikot kuin valtamedian edustajatkin.

Haavikko katsoi, että kirjailijan on kyettävä kirjoittamaan maailmasta sellaisena kuin hän itse sen näkee ja kokee – valmiiksi pureskeltu tieto ei hänelle kelvannut. Oman historiankirjoituksensa hän sanoi olevansa kirjoittamista historiasta, ei historiantutkimusta akateemisessa mielessä.

Kirjoituksillaan Paavo Haavikko loi omanlaisensa kertomuksen maailmasta ja erityisesti Suomen historiasta.

Matti Salminen on 65-vuotias tietokirjailija ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Paavo Haavikon linja on hänen seitsemäs tietokirjansa. Salmisen tunnetuimpia teoksia ovat Yrjö Kallisen elämä ja totuus (2011), Pentti Haanpään tarina (2013), Toisinajattelijoiden Suomi (2016) ja Erno Paasilinnan kirjallinen elämä (2018). Lisäksi hän on toimittanut viisi Pentti Haanpään teosta, joista viimeisimmän Pentti Haanpään parhaat (2018) yhdessä Petri Laukan kanssa.

Julkaistu tehnyt

Parisen sataa suomalaista työskenteli Kongossa brutaalin siirtomaahallinnon aikana ja kotimaan lehdistö raportoi julmuuksista

Akseli Leppänen ja tuhannet muut skandinaavit matkasivat Kongoon työn perässä vuosina 1880–1930. Ilman pohjoismaalaisia orjavaltioksi kutsutun ja kumiterrorin uhriksi joutuneen  Kongon siirtomaajärjestelmän ylläpitäminen ja rikkaiden luonnonvarojen ryövääminen ei olisi ollut mahdollista. 

Jouko Aaltosen ja Seppo Sivosen kirja Kongon Akseli – suomalaiset ja skandinaavit kolonialismin rakentajina paljastaa pohjoismaalaisten olleen merkittävässä roolissa Kongon riistossa. Kirja perustuu monipuoliseen lähdeaineistoon ja sisältää ainutlaatuisia kuvia.

Muiden siirtomaavaltojen kilpailua pelännyt Belgian kuningas Leopold halusi yksityisomistuksessaan olleen vapaavaltion raakalaismaiseen siirtomaa-armeijaan erityisesti skandinaaveja. Siirtomaa-armeijan johtoon nousi tanskalainen. Suomalaiset puolestaan yhdessä muiden pohjoismaalaisten kanssa työskentelivät Kongo-joen laivamiehinä huolehtien Kongon kumin, palmuöljyn ja muiden luonnonvarojen virtaamisesta maailmanmarkkinoille.

Miten ihminen muuttuu hurskaasta henkilöstä ruoskanheiluttajaksi?

Kongoon matkannut konemies Akseli Leppänen (1879–1938) oli rehti, hyväsydäminen ja uskovainen mies, joka kohtaa nopeasti kolonialismin julman todellisuuden. Se laittaa lopulta Akselin omat asenteet koetukselle. Väkivaltaa karsastava Akseli muuttuu itsekin ruoskanheiluttajaksi. Kongossa moni suomalainen sairastui ja pettyi. Eivät kuitenkaan kaikki. Akseli Leppänen palasi Kongosta Suomeen vuonna 1931 vauraana miehenä, joka oli konemiehestä kohonnut siirtomaainsinööriksi ja valtiollisen laivatelakan johtajaksi.

Suomalaiset lehdet raportoivat terrorista

Myös suomalainen lehdistö oli hyvin perillä Kongon julmuuksista ja kirjoitti niistä maakuntalehtiä myöten 1880–1920-luvuilla. Varsinkin lähetystyöhön liittyvä lehdistö julkaisi tietoja Kongon kumiterrorin kauheuksista ja ihmisten silpomisista hyvin varhain. Belgialaiset ja muut eurooppalaiset olivat menneet Kongoon viemään valoa ja sivistystä, mutta pian tuli ilmi, että käynnissä oli kansanmurha. Se ei ollut suunnitelmallinen, mutta käytännössä yksi suurimmista vainoista ihmiskunnan historiassa. Kongon väkiluku laski kumiterrorin seurauksena 1880-luvulta 40 vuodessa 20 miljoonasta 10 miljoonaan.

Kongolla on pitkä ja synkkä siirtomaahistoria

Ennen kumiterroria arabit olivat harjoittaneet alueella orja- ja norsunluukauppaa. 1910-luvulla käynnistyi palmuöljybisnes, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä, kuten kaivostoimintakin mineraalirikkaalla maaperällä.

Jouko Aaltonen on dokumenttielokuvantekijä, tuottaja ja tietokirjailija. Hän on myös tutkija ja Aalto-yliopiston dosentti. Aaltonen ohjasi elokuvan Akseli Leppäsestä vuonna 2009.

Seppo Sivonen on yleisen, erityisesti Afrikan historian dosentti, joka on kirjoittanut useita teoksia Afrikan ja Aasian historiasta, kolonialismista ja eri kulttuurien kohtaamisesta.

Tekijöiden aiempi kirja Orjia ja isäntiä (2019) sai Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ja oli ehdolla Kanava-palkinnon saajaksi.

Julkaistu tehnyt

Tieto-Lauri-palkinto Laura Ertimon ja Mari Ahokoivun lasten tietokirjalle luontokadosta

Kirja kuvaa ymmärrettävästi eliölajien väliset verkostot, evoluution keskeisimmät käänteet ja kansainvälisen päätöksenteon kiemurat. Teos tarjoaa paljon uutta tietoa myös aikuisille.

Aika matka! Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus palkitaan 15 000 eurolla.  Lauri Jäntin säätiön puheenjohtajan Claes von Heirothin mukaan ”kirja on erinomainen esimerkki helppolukuisesta, ajankohtaisesta ja tutkittuun tietoon perustuvasta kirjasta, joka täydentää ja selventää lukijoidensa maailmankuvaa lisääntyvän disinformaation aikana.”

Nykylapset ja -nuoret kasvavat maailmanlaajuisten ekologisten kriisien maailmassa. Se asettaa tietokirjallisuudelle suuren haasteen: on kerrottava helppotajuisesti monimutkaisista ilmiöistä ja tarjottava lukijoille tietoon perustuvaa toivoa siitä, että vaikeatkin kriisit voidaan ratkaista. Ertimo ja Ahokoivu ovat menestyksellisesti tarttuneet tähän haasteeseen, Lauri Jäntin säätiö perustelee palkintoa.

”Ahokoivun ilahduttava sarjakuvamuotoinen kuvitustyyli yhdistyy luovasti ja onnistuneesti Ertimon monitieteiseen asiantuntemukseen. Erillisiltä näyttävät asiat punotaan värikkäillä sivuilla ilmavasti yhteen. Jokainen aukeama avaa mahdollisuuksia jatkokeskusteluihin vanhemman ja lapsen välillä.”

Kirja on jatkoa kansainväliselle myyntimenestykselle Ihme ilmat! Miksi ilmasto muuttuu, jonka käännösoikeudet on myyty jo 15 eri maahan.

Katso Laura Ertimon haastattelu

Julkaistu tehnyt

Elämme nettiaikaa, jossa identiteettimme on maailman keskipiste ja huijaaminen lyö leiville

Kolmekymppisen yhdysvaltalaistoimittajan kriittinen katsastus netin ja somen vaikutuksesta identiteettiimme, markkinaystävällisestä ihannenaiseudesta, hääkultista sekä uskonnon ekstaasista. 

Yhdeksänosainen esseekokoelma muodostaa myös kirjoittajan oman kasvutarinan. Jia Tolentino on kasvanut Texasissa filippiiniläissirtolaisvanhempien esikoisena, megakirkon uskonnollisissa piireissä. Hän kertoo nuoruudesta realityohjelman osallistujana ja aikuisuudesta osana ikäpolvea, jolle huijaamisesta on tullut periamerikkalainen hyve ja itsepetoksesta osallisuuden edellytys.

Jia Tolentino käy läpi nykykulttuuria, taitavasti yhdistäen journalistiikkaa, yhteiskunta- ja kulttuurikriitiikkiä henkilökohtaisella otteella. Hän tulkitsee aikamme erityispiirteitä omaleimaisella tyylillään ja sijoittaa itsensä lempeän huumorin saattamana osaksi sen ilmiöitä. Esikoiskirjailija tuottaa sivu sivun jälkeen teräviä huomioita, joiden jälkeen niin tyttökirjat, leggingsit kuin raiskausuutisointi näyttävät erilaisilta.

Jia Tolentino on yhdysvaltalainen toimittaja, joka kuuluu arvostetun The New Yorkerin toimitukseen. Trikkipeili on hänen esikoiskirjansa. Teos on noussut kansainväliseen kulttiasemaan sekä päässyt palkintoehdokkaaksi ja bestsellerlistoille. Tolentinoa on kuvailtu jopa aikamme terävimmäksi kulttuurikriitikoksi ja verrattu niin Joan Didioniin, Susan Sontagiin kuin Rebecca Solnitiin.

Jia Tolentinon esikoiskirja Trikkipeili

Kirjan on suomentanut Aura Nurmi.

Tutustu kirjaan verkkokaupassamme!

Julkaistu tehnyt

Suomalaiset turistit löytävät ruumiin joesta Portugalissa – rikosetsivä Rui Santos tutkii

Karismaattinen pappi Nicolau on joko hypännyt jokeen tai hänet on murhattu. Dekkarisarjan kuudes osa raottaa katolisten pappien salaperäistä maailmaa ja punoo taitavasti yhteen modernin portugalilaisen yhteiskunnan ja ikivanhat perinteet.

Anu Patrakan uuden dekkarin tapahtumat sijoittuvat portugalilaiseen satamakaupunki Portoon ja kaupungin lähialueelle. Rikosetsivä Rui Santosin tutkimuksissa käy ilmi, että papin yksityiselämä oli pahasti ristiriidassa kirkon vaatimusten kanssa.  Nicolaun elämäntapa ja uudismielinen suhtautuminen pappilan asioihin ei miellyttänyt kaikkia. Sillä välin, kun poliisi penkoo sielunpaimenen menneisyyttä, synkkä tapahtumaketju jatkuu.

Katumuksen kallio vie syvälle ihmismielen saloihin ja yhteisön jäsenten välisiin oikullisiin suhteisiin. Se kuljettaa lukijaa unelmien ja pettymysten, katumuksen ja sovituksen poluilla, joilla Rui Santosin on opittava itsekin omalla tahollaan suunnistamaan.

Porvoolaislähtöinen Anu Patrakka on kymmenen Portugalissa viettämänsä vuoden aikana päässyt perehtymään niin portugalilaiseen yhteiskuntaan kuin mentaliteettiin. Hän tarkkailee näkemäänsä ulkopuolisen silmin ja pystyy poimimaan lukijan iloksi pieniä ja erikoisiakin yksityiskohtia. Tätä nykyä hän asuu maatilalla lähellä Portoa.

Patrakan aiemmat Rui Santos ­dekkarit ovat Huomenna sinä kuolet (Myllylahti 2017), Kuolet vain kahdesti (Myllylahti 2018), Syyllisyyden ranta (Into 2019), Totuuden portaat (Into 2020) ja Häpeän aukio (Into 2021).

Julkaistu tehnyt

Kumpi voittaa, solidaarisuus vai tarve pysyä hengissä?

Nattavaara on koukuttava kuvaus lähitulevaisuudesta, luonnonkatastrofien, sotien ja pandemioiden romahduttamasta yhteiskunnasta.

Tervetuloa Nordmarkiin, Ruotsista itsenäistyneeseen tasavaltaan ja Pohjois-Suomen uuteen naapurivaltioon, jota hallitsee addiktoitunut suurudeenhullu jaarli.

Nattavaara on aviopari Thomas Engströmin ja Margit Richertin yhdessä kirjoittaman Pohjoinen-trilogian avaus.

Teini-ikäinen Erik löytää vanhempansa kuolleina saunasta. Marja joutuu valitsemaan elämän ja kuoleman välillä kun hänen miehensä ei palaa markkinareissulta. Polttopuun ja ravinnon hankkiminen on kokopäivätyötä, sillä sähköä ja bensiiniä riittää enää harvoille. Ilmastonmuutoksen vuoksi kesät ovat kuivia ja paahteisia, talvet hyytäviä.

Älykäs, mukaansatempaava, inhimillinen, koukuttava, Game of Thronesin ja Mad Max II:n sekoitus, sanottiin kirjasta Ruotsissa.

Tarina on kihelmöivä yhdistelmä Margaret Atwoodia, Stephen Kingiä ja Ursula K. Le Guinia. Niin Erikin kuin Marjan kohtaloissa herää jatkuvasti kysymys siitä, kumpi voittaa, solidaarisuus vaiko tarve selviytyä hengissä.

Kirjan on suomentanut Kari Koski.

Julkaistu tehnyt

Lupaus paremmasta

Demokratia on yhteisöllisen elämämme perusta, ja siihen kasvamisessa koululla on keskeinen tehtävä. Mutta mitä on demokratiaan ja osallisuuteen kasvaminen? Kuinka hyvin suomalainen koulu siinä onnistuu? Mitä tulisi tehdä toisin?

Lupaus paremmasta -kirjassa käsitellään demokratian ja koulun monimutkaista suhdetta Suomessa erilaisista tutkimusperustaisista näkökulmista. Teos antaa suuntaviivoja kasvattajille ja opettajille demokratiakulttuurin ja osallistumisen vahvistamiseksi kouluissa.

Kirjan ovat toimittaneet yliopistonopettajat Mikko Hiljanen ja Perttu Männistö sekä Jyväskylän yliopiston vanhempi yliopistonlehtori Matti Rautiainen. Muita kirjoittajia ovat Aleksi Fornaciari, Sari Hietamäki, Tuija Kasa, Minna-Kerttu Kekki, Jesper Kristiansson, Olli-Pekka Moisio ja Tero Toivanen.