Tekijä: jukka

Julkaistu tehnyt

Sodan jaloista selvinneen evakkotytön matka professoriksi ja naisvaltaisen hoitotyön puolestapuhujaksi

Suomen hoitotieteen äiti, Sirkka Sinkkosen resepti hoitajapulaan on alan arvostuksen lisääminen ja palkkojen nostaminen.

 

Piiasta professoriksi on tarina sodan alta kammottaviin olosuhteisiin piiaksi joutuneen evakkotytön matkasta kohti hyvinvointia ja tasa-arvoa. Se on kertomus merkittävästä ja ainutlaatuisesta elämäntyöstä, mutta se on myös suuri selviytymistarina.

”Suomea rääkättiin, mutta kuitenkin se jäi henkiin. Niin kävi myös minulle.”

Rankan lapsuuden ja työntäyteisen nuoruuden jälkeen professori emerita Sirkka Sinkkonen (s. 1935) aloitti terveydenhuollon hallinnon koulutuksen vuonna 1975. Tutkimustyönsä ansiosta hänestä tuli kysytty puhuja Suomessa ja maailmalla. Sinkkosen toiminnan taustavaikuttimia ovat olleet naisvaltaisen hoitotyön arvostuksen kohottaminen ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen.

Oikeudenmukaisuuden vaalija

Jo 1980-luvulla Sinkkonen tutki johtamista ja löysi selvän yhteyden ihmisläheisen johtamistyylin ja hoitohenkilöstön tyytyväisyyden välille. Hän oli myös ensimmäisten joukossa kysymässä palautetta potilailta. Myös potilaiden kokemaan hoidon laatuun osoitettiin selvä yhteys osastonhoitajien johtamistyylillä.  Sinkkosen jäädessä eläkkeelle Kuopion yliopistosta vuonna 1999, hoitotiedettä opetettiin maamme viidessä yliopistossa.

”Olen elänyt kotimaani kanssa sodat, köyhyyden, heikot terveysolot ja monenlaiset vaikeudet. Olen pyrkinyt kohti parempia aikoja opiskelemalla, itseäni sivistämällä sekä tekemällä paljon työtä. Ja olen päässyt poimimaan koulutuksen, edistyksen ja hyvinvoinnin hedelmiä.”

Kun Sirkka Sinkkoselta, 86, kysytään neuvoa hoitajapulaan ja pakoon hoitoalalta, selkeä vastaus kuuluu:

”Hoitotyön palkkausta on nostettava ja arvostusta lisättävä.”

Kirjailija Minna Kettunen (s.1968) on julkaissut elämäkertoja ja muita tietokirjoja, kolumneja, näytelmiä ja lauluja. Hänen teoksiaan ovat mm. Siamäk Naghianin uskomaton elämä – Tuulen kieltä etsimässä (Into Kustannus 2021) ja esikoisteos Halosen taiteilijasuku (Tammi 2001), joka oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana.

Julkaistu tehnyt

Miten Suomeenkin aseita myynyt asekauppias perustelee ammattinsa

Syksyllä 1939 Suomi oli yksin ja avuton Venäjän uhan alla ja aseista oli huutava pula. Kuka oli saksalainen Willi Daugs, joka varusti suomalaiset sotilaat kivääreillä?

Matti Blomqvistin kirja avaa salaperäisen asekauppiaan elämän. Kirja on romaani, joka on kirjoitettu faktatietoon perustuen. Willi Daugs pakeni Gestapoa Suomeen vuonna 1937. Kotona Berliinissä Daugsia odotti kolme raskasta syytettä, sillä hän oli myynyt sota-aseita väärille tahoille ja tehnyt asekauppoja yhdessä tunnettujen juutalaisten kanssa. Raskain Daugsin rikoksista oli rahavarojen piilottelu ulkomaille, josta natsien hallitsemassa Saksassa rangaistiin teloituksella.

Daugsin salaisia asekauppoja Suomen asevoimien kanssa ruodittiin kovin sanoin suomalaisessa lehdistössä, mutta talvisodan lähestyessä Daugs oli yksi niistä asekauppiaista, joka varusti suomalaiset sotilaat. Ensimmäisen maailmansodan sotaveteraanina Daugsilla ei ollut moraalista suhdetta aseisiin vaan suhtautui niihin yhtä käytännöllisesti kuin moottoreihin tai mittareihin:

”Pidin sotaa pohjimmiltaan taloudellisena ratkaisuna. Uskoin vilpittömästi, että sota voitiin tehokkaimmin välttää varustautumalla sitä varten riittävän perusteellisesti.”

Elämäni asekauppiaana kertoo liikemies Willi Daugsin tarinan vuodesta 1918 -1956.

Daugs riitaantui Risto Rytin kanssa asekauppaan liittyvien maksujen takia ja kosti ostamalla Rytin himoitseman Vanajanlinnan kartanon. Riitaa ei sovittu koskaan. Daugs jatkoi pakoaan Tukholmaan ja Suomen Pankki joutui korvaamaan hänelle miltei kaiken Suomeen jääneen omaisuuden. Tukholmassa hänen omaisuuttaan havittelivat petolliset liikemiehet ja keinottelijat. Tekaistuista häväistysjutuista ja oikeusriidoista ei ollut tulla loppua. Vuonna 1949 Daugs onnistui katoamaan jäljettömiin.

Matti Blomqvist (s. 1959) on Helsingissä asuva esikoiskirjailija, joka pitää arkistojen rauhallisesta tunnelmasta ja lintujen kiikaroinnista. Blomqvist on työskennellyt laskentatoimen opettajana, pörssianalyytikkona ja IT-konsulttina. Tätä kirjaa varten tarvittiin osaamista ja kokemusta kaikilta näiltä alueilta. Willi Daugsin jännittävään tarinaan Blomqvist tutustui työskennellessään Bensowin pankkiiriliikkeessä. Kulmahuoneen vanhoista nappasohvista saattoi silloin vielä aistia sikarin tuoksua niiltä ajoilta, kun Willi Daugs ja Yrjö Bensow keskustelivat siellä liiketoimistaan.

Julkaistu tehnyt

Into Kustannuksen yhteistyö Sergei Lukjanenkon kanssa on päättynyt

Into Kustannus on vetänyt pois myynnistä ja jakelusta venäläisen kirjailijan suomennetut Vartio-sarjan fantasiakirjat viime aikoina ilmi tulleiden Ukrainan sotaan liittyvien lausuntojensa takia. Lukjanenko on selkeästi ilmaissut tukensa Venäjän hyökkäyksille.

Lukjanenkon kirjoittamissa fantasiakirjoissa ei ole poliittisia kannanottoja, mutta tuomitsemme kirjailijan Ukrainan sotaan liittyvät lausunnot. Täten päätämme yhteistyön ja lopetamme suomennoksien jakelun kokonaan, mikä koskee suomennoksien sekä painettuja että sähköisiä versiota.

Julkaistu tehnyt

Into Kustannuksen perustajalle Heikki Hiilamolle Suomen Kulttuurirahaston suurpalkinto

Tietokirjailija Heikki Hiilamo saa 35 000 euroa pahoinvoinnin tutkimisesta ja hyvinvoinnin puolustamisesta.

Heikki Hiilamon (s. 1964) tutkimusura lähti käyntiin perhepolitiikasta Sen jälkeen Hiilamo on tutkinut muun muassa köyhyyttä, velkaantumista, kirkon diakoniatyötä, sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmiä sekä alkoholi- ja tupakkapolitiikkaa. Tutkimusten punaisena lankana on ollut se, miten ihmisten hyvinvointi ja pahoinvointi ovat yhteydessä yhteiskuntaan. Hiilamo on julkaissut tutkimusaloistaan useita Innon kustantamia yleistajuisia tietokirjoja.

”Myös meillä sosiaalitieteilijöillä on oma monimutkainen tapa puhua asioista. Puheenparsi muistuttaa lääkäreiden kirjoittamia diagnooseja, eihän niitä oikein muut kuin lääkärit ymmärrä. Kun monimutkaiset käsitteet saapuvat yleiseen keskusteluun, ne karkottavat ihmisiä. Siksi on tärkeää käyttää yleisiä, ymmärrettäviä sanoja ja palauttaa asiat yksinkertaisemmalle tasolle, mikä mahdollistaa keskustelun.”

Merkittävää yhteiskunnallista keskustelua myös kotimaisen kustantamon kautta

Hiilamo on väitellyt tohtoriksi sekä sosiaalipolitiikasta että kansanterveystieteestä. Hän työskentelee Helsingin yliopiston sosiaalipolitiikan professorina ja THL:n tutkimusprofessorina. Hiilamo osallistuu erittäin aktiivisesti yhteiskunnalliseen keskusteluun kolumnistina, tietokirjailijana ja asiantuntijana. Hiilamo onkin yksi johtavista yhteiskuntapoliittisista asiantuntijoista Suomessa. Hiilamo sai vuonna 2016 Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon sote-uudistusta analysoivasta kirjasta Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö.

Hiilamo on kirjoittanut tutkimusaiheistaan yli 20 tietokirjaa. Lisäksi hän on julkaissut yli 100 tieteellistä artikkelia, joista suuri osa kansainvälisiä. Parhaillaan Hiilamo kirjoittaa tupakkateollisuutta käsittelevää kirjaa nuorille. Se ilmestyy syksyllä 2022 Innon kustantamana. Hiilamo on yksi tänä vuonna 15 vuotta täyttävän kustantamon perustajista.

”On ollut ilo olla rakentamassa kustantamon yhteiskunnallista profiilia ja julkaista omia kirjojani kustantamon kautta.”

Palkinnosta Hiilamo on hämillään, mutta se tuntuu erityisen arvokkaalta tunnustukselta pitkän korona-ajan jälkeen:

”Nämä viimeiset vuodet ovat olleet tutkimussaralla lähinnä yksinäistä puurtamista, joten onhan tämä merkki siitä, että työ on kaikesta huolimatta tuottanut tulosta ja viestini kuultu.”

Merkittävistä kulttuuriteoista palkittiin Hiilamon lisäksi professori Jaakko Kaprio ja kirjailija Sirpa Kähkönen.

Julkaistu tehnyt

Näin luomme tasa-arvoisia tiloja kaupungissa ja verkossa

Julkiset tilat on suunniteltu lähinnä valkoisille heteromiehille, eivätkä ota huomioon naisia, seksuaalivähemmistöjä tai sosioekonomisia taustoja. Kirja visioi, miten oman ympäristönsä voi ottaa haltuun.

Naisten kaupunki kuvaa kaupunkihistoriaa, joka on täynnä niin herrainklubeja kuin laittomia graffiteja. Samalla kirja visioi uudenlaista nykyisyyttä, jossa tilaa otetaan haltuun kylvämällä siemenpommeja naapurustoon tai laulamalla raiskauskulttuurin vastaisia lauluja.

Tasa-arvoisten tilojen luonti on yhtä tärkeää verkkoympäristössä ja siihenkin voimme vaikuttaa julkaisemalla kaikille saavutettavia sisältöjä meidän omiin kanaviimme.

Sara Kärpänen on haastatellut tutkijoita, taiteilijoita ja arkkitehteja Suomesta ja maailmalta. Kirjan on kuvittanut Heta-Linnea Kovanen.

Teos toimii myös käytännön ohjekirjana, joka kannustaa omaehtoiseen kaupunkikokemuksen rakentamiseen

Kansien välistä löytyvät ohjeet muun muassa liikkuvan kirjaston perustamiseen ja vaihtoehtoisten karttojen avulla kulkemiseen. Niiden kautta kirja johdattaa kohti tasa-arvoisempia kaupunkitiloja.

”Älä koskaan epäile, etteikö pieni ryhmä ajattelevaisia ja sitoutuneita kansalaisia voisi muuttaa maailmaa. Se on itse asiassa ainoa tapa, joka on koskaan toiminut.”

Margaret Mead, kulttuuriantropologi

Sara Kärpänen on Lontoossa asuva kirjoittaja ja kuvataiteilija (TaM), joka tutkii julkisen tilan eri haltuunoton muotoja. Kärpänen on tehnyt töitä kansainvälisten julkaisujen ja kulttuuri-instituutioiden parissa yli kymmenen vuotta. Hän on myös feministisen verkkoalustan Women of the Wickin perustaja.

Heta-Linnea Kovanen on Helsingissä asuva ja työskentelevä kuvittaja-graafikko, joka työskentelee kasvun, monimuotoisuuden ja elämisen teemojen parissa. Hän on erityisen kiinnostunut kasvien sopeutumiskyvystä sekä erilaisista tavoista olla ja elää.

Julkaistu tehnyt

Onko suomalainen identiteettimme pelkkä myytti vai vaikuttaako kotipaikka aidosti luonteeseen?

Mistä meidän identiteettimme tulee? Ovatko hämäläiset oikeasti hitaita, pohjalaiset ylpeitä tai savolaiset lupsakoita? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin Matkalla Suomeen etsii vastausta.

Reissaava kirjailija Ville-Juhani Sutinen vie meidät matkalle Suomeen ja retkelle mielikuvien historiaan. Kirjassa selvitetään, mitä Suomen eri alueet ja heimot ovat vuosisatojen aikana merkinneet, ja mitä niistä on nykyisin jäljellä. Sutinen tutkailee, mikä on tarua ja mikä totta Suomen alueellisissa myyteissä ja miten tämä on vaikuttanut meidän kansalliseen identiteettiimme.

Tämän päivän Maamme kirja kertoo myös paikallisuuden merkityksestä globalisaatiossa

Moni asia on muuttunut, ja kansallismaisemien keskellä kohoaa nykyään supermarketteja ja ketjuhotelleja. Samalla maakunnalliset ihanteet ovat tulossa jälleen muotiin, tai niin alueelliset imagokampanjat ja paikalliset yritykset ainakin väittävät. Kieliikö viime aikoina uudelleen virinnyt heimoinnostus aidosta maakunnallisesta renessanssista vai onko se vain markkinoinnin luomaa? Säilyttääkö Bomban kylpylä palan myyttistä Karjalaa, ja onko kyläkauppias Vesa Keskinen tämän päivän Jaakko Ilkka?

Ville-Juhani Sutinen on Jyväskylässä asuva kirjailija, kääntäjä ja valokuvaaja. Tietokirjoissaan Sutinen on käsitellyt lukuisia aiheita, esimerkiksi siirtolaisuutta, Arktista aluetta, Venäjää ja Yhdysvaltoja. Hän oli tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana vuonna 2019 yhdessä Ville Ropposen kanssa kirjoittamallaan teoksella Luiden tie (Like) ja voitti vuonna 2020 Vuoden matkakirja -palkinnon teoksellaan Arktis -likaista lunta.

Julkaistu tehnyt

Mitä Paavo Haavikko todella sanoi?

Matti Salminen keskittyy teoksessaan Haavikon yhteiskunnalliseen tuotantoon. Kirja Paavo Haavikon linja kertoo, miten ylistetystä runoilijasta kasvoi vuosikymmenten mittaan tiukka aikalaiskeskustelija ja yhteiskuntakriitikko.

Taiteen akateemikko, kirjailija Paavo Haavikko (1931–2008) oli yksi Suomen kansainvälisesti tunnustetuimmista ja käännetyimmistä kirjailijoista. Suomessa Haavikon maine oli kuitenkin hyvin kaksijakoinen. Runoja, näytelmiä, tv-käsikirjoituksia ja oopperalibrettoja kiiteltiin, mutta kirjailijan historiateokset, yhteiskuntakriittiset kirjoitukset sekä hänen antamansa televisio- ja lehtihaastattelut herättivät kipinöivää keskustelua, Haavikon sanoin tässä ”korkeakoulutetussa, mutta sivistymättömässä maassa”.

Paavo Haavikon lempiaiheita olivat suomalainen konsensus ja propaganda sekä kaikkialle levinnyt opportunismi ja pikkuporvarillisuus. Kirjailijan linja oli niin tiukka, että pahimmillaan – tai parhaimmillaan – hän sai vastaansa niin historiantutkijat, poliitikot kuin valtamedian edustajatkin.

Haavikko katsoi, että kirjailijan on kyettävä kirjoittamaan maailmasta sellaisena kuin hän itse sen näkee ja kokee – valmiiksi pureskeltu tieto ei hänelle kelvannut. Oman historiankirjoituksensa hän sanoi olevansa kirjoittamista historiasta, ei historiantutkimusta akateemisessa mielessä.

Kirjoituksillaan Paavo Haavikko loi omanlaisensa kertomuksen maailmasta ja erityisesti Suomen historiasta.

Matti Salminen on 65-vuotias tietokirjailija ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Paavo Haavikon linja on hänen seitsemäs tietokirjansa. Salmisen tunnetuimpia teoksia ovat Yrjö Kallisen elämä ja totuus (2011), Pentti Haanpään tarina (2013), Toisinajattelijoiden Suomi (2016) ja Erno Paasilinnan kirjallinen elämä (2018). Lisäksi hän on toimittanut viisi Pentti Haanpään teosta, joista viimeisimmän Pentti Haanpään parhaat (2018) yhdessä Petri Laukan kanssa.

Julkaistu tehnyt

Parisen sataa suomalaista työskenteli Kongossa brutaalin siirtomaahallinnon aikana ja kotimaan lehdistö raportoi julmuuksista

Akseli Leppänen ja tuhannet muut skandinaavit matkasivat Kongoon työn perässä vuosina 1880–1930. Ilman pohjoismaalaisia orjavaltioksi kutsutun ja kumiterrorin uhriksi joutuneen  Kongon siirtomaajärjestelmän ylläpitäminen ja rikkaiden luonnonvarojen ryövääminen ei olisi ollut mahdollista. 

Jouko Aaltosen ja Seppo Sivosen kirja Kongon Akseli – suomalaiset ja skandinaavit kolonialismin rakentajina paljastaa pohjoismaalaisten olleen merkittävässä roolissa Kongon riistossa. Kirja perustuu monipuoliseen lähdeaineistoon ja sisältää ainutlaatuisia kuvia.

Muiden siirtomaavaltojen kilpailua pelännyt Belgian kuningas Leopold halusi yksityisomistuksessaan olleen vapaavaltion raakalaismaiseen siirtomaa-armeijaan erityisesti skandinaaveja. Siirtomaa-armeijan johtoon nousi tanskalainen. Suomalaiset puolestaan yhdessä muiden pohjoismaalaisten kanssa työskentelivät Kongo-joen laivamiehinä huolehtien Kongon kumin, palmuöljyn ja muiden luonnonvarojen virtaamisesta maailmanmarkkinoille.

Miten ihminen muuttuu hurskaasta henkilöstä ruoskanheiluttajaksi?

Kongoon matkannut konemies Akseli Leppänen (1879–1938) oli rehti, hyväsydäminen ja uskovainen mies, joka kohtaa nopeasti kolonialismin julman todellisuuden. Se laittaa lopulta Akselin omat asenteet koetukselle. Väkivaltaa karsastava Akseli muuttuu itsekin ruoskanheiluttajaksi. Kongossa moni suomalainen sairastui ja pettyi. Eivät kuitenkaan kaikki. Akseli Leppänen palasi Kongosta Suomeen vuonna 1931 vauraana miehenä, joka oli konemiehestä kohonnut siirtomaainsinööriksi ja valtiollisen laivatelakan johtajaksi.

Suomalaiset lehdet raportoivat terrorista

Myös suomalainen lehdistö oli hyvin perillä Kongon julmuuksista ja kirjoitti niistä maakuntalehtiä myöten 1880–1920-luvuilla. Varsinkin lähetystyöhön liittyvä lehdistö julkaisi tietoja Kongon kumiterrorin kauheuksista ja ihmisten silpomisista hyvin varhain. Belgialaiset ja muut eurooppalaiset olivat menneet Kongoon viemään valoa ja sivistystä, mutta pian tuli ilmi, että käynnissä oli kansanmurha. Se ei ollut suunnitelmallinen, mutta käytännössä yksi suurimmista vainoista ihmiskunnan historiassa. Kongon väkiluku laski kumiterrorin seurauksena 1880-luvulta 40 vuodessa 20 miljoonasta 10 miljoonaan.

Kongolla on pitkä ja synkkä siirtomaahistoria

Ennen kumiterroria arabit olivat harjoittaneet alueella orja- ja norsunluukauppaa. 1910-luvulla käynnistyi palmuöljybisnes, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä, kuten kaivostoimintakin mineraalirikkaalla maaperällä.

Jouko Aaltonen on dokumenttielokuvantekijä, tuottaja ja tietokirjailija. Hän on myös tutkija ja Aalto-yliopiston dosentti. Aaltonen ohjasi elokuvan Akseli Leppäsestä vuonna 2009.

Seppo Sivonen on yleisen, erityisesti Afrikan historian dosentti, joka on kirjoittanut useita teoksia Afrikan ja Aasian historiasta, kolonialismista ja eri kulttuurien kohtaamisesta.

Tekijöiden aiempi kirja Orjia ja isäntiä (2019) sai Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon ja oli ehdolla Kanava-palkinnon saajaksi.

Julkaistu tehnyt

Tieto-Lauri-palkinto Laura Ertimon ja Mari Ahokoivun lasten tietokirjalle luontokadosta

Kirja kuvaa ymmärrettävästi eliölajien väliset verkostot, evoluution keskeisimmät käänteet ja kansainvälisen päätöksenteon kiemurat. Teos tarjoaa paljon uutta tietoa myös aikuisille.

Aika matka! Lotta, Kasper ja luontokadon arvoitus palkitaan 15 000 eurolla.  Lauri Jäntin säätiön puheenjohtajan Claes von Heirothin mukaan ”kirja on erinomainen esimerkki helppolukuisesta, ajankohtaisesta ja tutkittuun tietoon perustuvasta kirjasta, joka täydentää ja selventää lukijoidensa maailmankuvaa lisääntyvän disinformaation aikana.”

Nykylapset ja -nuoret kasvavat maailmanlaajuisten ekologisten kriisien maailmassa. Se asettaa tietokirjallisuudelle suuren haasteen: on kerrottava helppotajuisesti monimutkaisista ilmiöistä ja tarjottava lukijoille tietoon perustuvaa toivoa siitä, että vaikeatkin kriisit voidaan ratkaista. Ertimo ja Ahokoivu ovat menestyksellisesti tarttuneet tähän haasteeseen, Lauri Jäntin säätiö perustelee palkintoa.

”Ahokoivun ilahduttava sarjakuvamuotoinen kuvitustyyli yhdistyy luovasti ja onnistuneesti Ertimon monitieteiseen asiantuntemukseen. Erillisiltä näyttävät asiat punotaan värikkäillä sivuilla ilmavasti yhteen. Jokainen aukeama avaa mahdollisuuksia jatkokeskusteluihin vanhemman ja lapsen välillä.”

Kirja on jatkoa kansainväliselle myyntimenestykselle Ihme ilmat! Miksi ilmasto muuttuu, jonka käännösoikeudet on myyty jo 15 eri maahan.

Katso Laura Ertimon haastattelu

Julkaistu tehnyt

Elämme nettiaikaa, jossa identiteettimme on maailman keskipiste ja huijaaminen lyö leiville

Kolmekymppisen yhdysvaltalaistoimittajan kriittinen katsastus netin ja somen vaikutuksesta identiteettiimme, markkinaystävällisestä ihannenaiseudesta, hääkultista sekä uskonnon ekstaasista. 

Yhdeksänosainen esseekokoelma muodostaa myös kirjoittajan oman kasvutarinan. Jia Tolentino on kasvanut Texasissa filippiiniläissirtolaisvanhempien esikoisena, megakirkon uskonnollisissa piireissä. Hän kertoo nuoruudesta realityohjelman osallistujana ja aikuisuudesta osana ikäpolvea, jolle huijaamisesta on tullut periamerikkalainen hyve ja itsepetoksesta osallisuuden edellytys.

Jia Tolentino käy läpi nykykulttuuria, taitavasti yhdistäen journalistiikkaa, yhteiskunta- ja kulttuurikriitiikkiä henkilökohtaisella otteella. Hän tulkitsee aikamme erityispiirteitä omaleimaisella tyylillään ja sijoittaa itsensä lempeän huumorin saattamana osaksi sen ilmiöitä. Esikoiskirjailija tuottaa sivu sivun jälkeen teräviä huomioita, joiden jälkeen niin tyttökirjat, leggingsit kuin raiskausuutisointi näyttävät erilaisilta.

Jia Tolentino on yhdysvaltalainen toimittaja, joka kuuluu arvostetun The New Yorkerin toimitukseen. Trikkipeili on hänen esikoiskirjansa. Teos on noussut kansainväliseen kulttiasemaan sekä päässyt palkintoehdokkaaksi ja bestsellerlistoille. Tolentinoa on kuvailtu jopa aikamme terävimmäksi kulttuurikriitikoksi ja verrattu niin Joan Didioniin, Susan Sontagiin kuin Rebecca Solnitiin.

Jia Tolentinon esikoiskirja Trikkipeili

Kirjan on suomentanut Aura Nurmi.

Tutustu kirjaan verkkokaupassamme!