Julkaistu tehnyt

Seksuaaliopas, joka jokaisen teinin pitäisi lukea ja jota äidit olisivat kaivanneet jo nuoruudessaan

Milloin rintani kasvavat, miksi mielialani vaihtelee, mitä rajojen asettaminen tarkoittaa ja mikä on intersukupuolisuus? Tyttökirjasta löytyy kaikki tieto teini-iän fyysisistä ja henkisistä mullistuksista, joista ei välttämättä kehtaa keskustella vanhempien kanssa.

Siirtymä lapsuudesta teini­-ikään on kaikkea muuta kuin helppo: kehossa tapahtuu muutoksia, hormonit ottavat vallan ja mielessä myllertää. Tyttökirja on norjalaisten lääkäreiden kirjoittama palkittu terveysopas teineille.

Hauskasti kuvitettu kirja antaa kattavasti neuvoja ja vinkkejä murrosikää lähestyville tytöille, unohtamatta myöskään ei-binäärisiä ja heitä, jotka pohtivat sukupuoli-identiteettiään. Kirja sisältää myös arvokasta tietoa pojille,  jotta ymmärtäisivät paremmin, mitä tytöt käyvät läpi.

Suoraa ja rehellistä puhetta seksuaalisuudesta

Kirja käsittelee monipuolisesti teinivuosiin liittyviä teemoja, kuten seksuaalisuutta, pituuskasvua ja suoritus­paineita. Kirjailijat kertovat asiat niin kuin ne ovat, ymmärrettävästi ja rehellisesti. Kuvitus täydentää tekstiä olennaisilla tiedoilla ja huumorilla sekä auttaa tekemään aiheista helposti käsiteltäviä ja harmittomia.

”Tässä kirjassa ei ole yhtään tylsää sivua.”

Verdens gang

”Laadukasta tietoa helposti ymmärrettävässä muodossa.”

Aftenposten

Ylistetty tietokirja sai Norjan kulttuuriministeriön lasten­- ja nuortenkirjapalkinnon ja oli Norjassa myynti-­ ja arvostelumenestys. Teoksen käännösoikeudet on myyty 18 maahan. Kirjan on suomentanut Kirsi Kokkonen.

Nina Brochmann ja Ellen Støkken Dahl ovat lääkäreitä, jotka ovat jo useamman vuoden ajan antaneet seksuaaliterveyteen liittyviä neuvoja nuorille, pakolaisille ja seksityöntekijöille. Heidän ensimmäinen kirjansa Vau, mikä vagina! (Otava 2018) oli kansainvälinen bestseller, joka voimaannutti lukijoitansa tieteelliseen tietoon nojaten.

Magnhild Winsnes on kiitetty animaattori ja kuvittaja. Hän on työskennellyt useissa animaatioproduktioissa animaattorina, suunnittelijana, ohjaajana ja tuottajana. Yksi hänen töistään on Torill Koven ohjaama lyhytanimaatio­ elokuva The Danish Poet, joka on voittanut Oscar­-palkinnon.

Muistatko?

Suosikkilehden legendaarisen Bees & Honey-palstan yleisimmät kysymykset

Julkaistu tehnyt

Musiikillinen elämäkerta Aki Sirkesalosta paljastaa millainen koko kansan rakastama huippumuusikko oli kulisseissa

Uransa aikana yli 100 000 levyä myyneen Sirkesalon elämästä on kerrottu vielä verrattain vähän. Tuore elämäkerta Aki Sirkesalo – Musiikki soi raottaa ensimmäistä kertaa verhoja muusikon rikkaaseen historiaan ja musiikin siivittämään arkeen.

”Musiikki groovasi. Se ei ollut rockia, se ei ollut iskelmää, se oli aivan jotain muuta…”

Sirkesalo olisi täyttänyt kuluvana vuonna 60 vuotta

Aki Sirkesalo – Musiikki soi on ensimmäinen kirja huippumuusikko Aki Sirkesalon urasta ja tämän liian varhain päättyneestä elämästä. Teos uppoutuu Aki Sirkesalon elämään muusikkona ja musiikkitoimittajana ja käy läpi hänen intohimoista taivaltaan musiikin parissa. Jo pienenä Sirkesalon sisällä soi bändi, jonka musiikki siirtyi vihkoihin ja demokaseteille. Hän omaksui eri musiikkityylejä progesta punkiin ja reggaesta souliin. Vuonna 1995 ilmestyneen Mielenrauhaa-albumin myötä määrätietoisen musiikintekijän visio ja Suomen kansan maku kohtasivat toisensa. Ensimmäinen soololevy oli välitön menestys.

”Tšeljabinskiin saavuttua Aki kaiken lisäksi sairastui…Paikallisessa sairaalassa kielimuuri oli korkea, mutta hoitohenkilökunta tuntui ymmärtävän vaivan.

”Ne laitto siellä kurkkuun jotain mömmöä ja piikkiä perseeseen ja verenpainelääkkeitä”, Aki kertoi kotiuduttuaan Rumban haastattelussa Timo Pennaselle.

Juuri tuon piikin asianosaiset muistavat hyvin. Lääkettä annosteltiin julmetun kokoisesta ”truutasta”, josta Aki päättäväisesti alkuun kieltäytyi… Pitkin hampain Aki otti lääkkeen vastaan, ja oireet hävisivät. Mitä lääkettä ruiskussa oli, ei tiedä kukaan. Ja ehkä parempi niin.”

Valovoimainen musiikkipiirien isähahmo

Sirkesalon musiikillinen elämäkerta perustuu haastatteluihin ja arkistomateriaaleihin. Haastatteluja ovat antaneet lukuisat Akin ystävät, yhteistyökumppanit, musiikkialan vaikuttajat ja aikalaismuusikot.

” Sessiot saatiin nippuun aivan joulun alla, ja niinpä Aki halusi kutsua Suomessa paikalla olevan työryhmän studioon kuuntelemaan lopputulosta. Tunnelma oli katossa, sillä kaikki osapuolet olivat tyytyväisiä levyyn. Rupeaman jälkeen olisi hyvä ottaa iisisti… Aki oli lähdössä studiolta suoraan lentokentälle ja sieltä Thaimaan Khao Lakiin. Nylund soitti hänelle taksin, jota odotellessa Ala-Kojola jäi vielä ovenpieleen juttelemaan Akin kanssa. Ison porukan jouluntoivotukset olivat veljelliset ja halailun täyteiset. Kukaan ei tiennyt, että ne jäisivät lopullisiksi jäähyväisiksi.”

Antti Luukkanen ja Laura Haarala kuvaavat kirjassaan taitavasti ja avoimesti Sirkesalon elämän eri puolia sekä kehitystä nuoresta muusikonalusta koko kansan rakastamaksi taiteilijaksi. Aki Sirkesalo jätti kuulijoihinsa valovoimaisuudessaan lähtemättömän vaikutuksen, joka huokuu elämäkerrassa haastateltujen henkilöiden kertomuksissa.

Antti Luukkanen (s. 1975) on koko ikänsä musiikin parissa viihtynyt toimittaja. Hän on kirjoittanut Soundiin vuodesta 1998 lähtien artistihaastatteluja sekä levyarvosteluja. Akaan Viialassa asuva Luukkanen on erityisen kiinnostunut suomalaisen populaarikulttuurin ja rockin historiasta.

Akaan Toijalasta kotoisin oleva Laura Haarala (s. 1982) on musiikkialan asiantuntija, joka on erikoistunut populaarimusiikkiin ja -kulttuuriin ja musiikkialan tuotantoihin. Haarala on vaikuttanut kulttuurialan yhdistyksissä, laulanut useissa yhtyeissä ja kirjoittanut mm. Bändin käsikirjan (2018) Aiju Salmisen ja Hanna Kauppisen kanssa.

Julkaistu tehnyt

Klas Ekmanin Ne jotka tappavat on palkittu ja ylistetty trilleri, jota ei voi laskea käsistään

Crimetime Awardilla palkittu esikoisromaani kuvaa hyytävän taidokkaasti sitä, mihin yksi valhe voi pahimmillaan johtaa. Kirja on ilmestynyt jo 14 eri kielellä.

Yksi valhe, joka johtaa hyytävään kujanjuoksuun

Anna ja Johan kirjautuvat pikkukaupungin hotelliin. Vaikka Johan onjuuri jättänytvaimonsa, on Anna päättänyt lopettaasuhteen Johaniinlastensa vuoksi. Viikonloppu ei mene kummankaansuunnitelmien mukaan. Riitaisa paluumatka keskeytyy hirvittäväänonnettomuuteen, ja pari tekee hätäpäissään kohtalokkaanpäätöksen. Yksi harkitsematon teko johtaa toiseen, ja pian Annaja Johan huomaavat olevansa keskellä järkyttävää painajaista.Mihin asti he ovat valmiita menemään pelastaakseen itsensä?Crimetime Awardilla palkittu psykologinen trilleri kuvaapiinaavan koukuttavasti moraalin syöksykierrettä ja tavallisiaihmisiä kuilun partaalla.

”Mieletön ihmissuhdedraama, joka piti minut valveillakeskiyöhönasti. Lukija saa perhosia vatsaansa helvetillisestäjännityksestä. Kuin tehty Netflixiä varten.” – Aftonbladet

”Lumoava, hyvin kirjoitettu ja kauhistuttava tarina valheesta, joka vain kasvaa ja kasvaa. Se, mikä vaikuttaa ratkaisulta ongelmaan, tekee vain tietä tuholle. Loistava esikoinen!” – Sofie Sarenbrant

”Tehokas ja jännityksen täytteinen juoni.” – Svenska Dagbladet

”Tunnelma on hiipivän jännittävä. Sitä janoaa lisää.” -Jens Lapidus, kirjailija

Klas Ekman on taidokas kirjoittaja, joka pitelee lukijaansa jännityksessä kirjan alusta loppuun saakka. Ne jotka tappavat on Ekmanin esikoisromaani, joka on ilmestynyt jo 14 eri kielellä. Trilleri on palkittu Crimetime Awardilla, ja se oli lisäksi Adlibris- ja Book of the Year -palkintoehdokkaana.

Klas Ekman (s. 1975) on kirjailija ja toimittaja, joka on julkaissut useita muusikkoelämäkertoja ja kirjoittanut moniin Ruotsin merkittävimmistä sanoma- ja aikakauslehdistä. Nykyään Ekman työskentelee toimituspäällikkönä arvostetussa ruotsalaisessa Volante-kustantamossa.

Julkaistu tehnyt

Kun seksin myyminen on oma valinta – seksityöntekijät paljastavat millaista työarki todellisuudessa on

Seksityön tekeminen tarkoittaa salailua, valehtelua ja jatkuvaa paljastumisen pelossa elämistä. Kirjassa Oma valinta 5 naista kertoo millaista on tehdä työtä, joka on muiden silmissä moraalisesti arveluttavaa ja jota ei voi lisätä ansioluetteloon, vaikka seksityöhönkin liittyy voimaantumista ja onnistumisia.

”Seksityötä pidetään tilanteesta ja puhujasta riippuen elintapana, harrastuksena, mielenterveysongelmana, väkivaltaisen lapsuuden tai päihteiden käytön seurauksena, hyväksikäyttönä, rikollisuutena, ihmiskaupan synonyymina tai patriarkaattisena väkivaltana. Me emme itseämme näistä kategorisoinneista tunnistaneet.”

Seksityöhön liittyy edelleen paljon ennakkoluuloja

Mistä seksityöntekijät haaveilevat ja mitä he puhuvat keskenään kahvipöydässä? Kuka seksityössä alistaa ja ketä? Ovatko kaikki seksipalvelujen myyjät päihdeongelmaisia ihmiskaupan uhreja ja ostajat onnettomia peräkammarin poikia ja reppanoita, jotka saavat vain rahalla? Milloin seksityö voimauttaa?

Syksyllä 2016 Tampereen Pro-tukipisteen tiloissa kokoontui kerran kuussa seksityöntekijöiden hyvinvointiryhmä.

”Ryhmän toiminta muistutti monin paikoin työnohjausta, mutta työnohjaukseksi sitä ei saanut – virallisesti – kutsua, koska… niin miksi? Koska seksityöntekijät eivät ansaitse tukea työhönsä? Koska on moraalisesti arveluttavaa auttaa seksityöntekijöitä työssä eikä työstä?”

Suoraa puhetta kaksoiselämästä ja feminismistä

Kirjassa harkiten, vapaaehtoisesti ja eettisesti seksipalveluja myyvät suomalaiset naiset kertovat ammatistaan, elämästään, toiveistaan, peloistaan ja iloistaan. Heillä on kokemusta seksialan eri töistä yhteensä kymmeniä vuosia. He kertovat suoraan, mikä seksityössä on hauskaa ja mikä vähemmän hauskaa, mikä suomalaisessa parituslainsäädännössä pännii ja miksi seksipalveluiden myyminen on feministinen teko. Kirja raottaa mystisyyden verhoa ja kertoo, millaista seksityöntekijän arki on verkkosukkahousujen ja vellinkeiton välillä tasapainoillessa.

”Vietämme kaksoiselämää, jossa töihin mennessämme piilotamme kaiken yksityiselämään viittaavan ja töistä palattuamme yritämme teeskennellä, ettei mitään, mitä äsken teimme, ole olemassakaan. Alinomainen salailu ja valehtelu on kuluttavaa. Jokainen voi kuvitella, miltä tuntuisi yrittää piilottaa yksi osa elämästä täysin muilta läheisiltä. Työasioista ei voi koskaan puhua kepeästi leikkipuistossa, illanistujaisissa tai harrastusporukassa. Kaikki työn onnistumiset, ilot ja murheet on pidettävä sisällään.”

Oma valinta -kirjan kirjoittajat Miia, Johanna, Sara, Elina ja Susanna ovat suomalaisia seksityöntekijöitä. Kirjan kuvat on piirtänyt Julie Saltbacka. Kirjaryhmää ohjasi YTM Päivi Ahtiala. Kirja sai alkunsa, kun seksityöntekijöiden ammattia pohtiva ryhmä halusi kertoa seksityön sisällöstä ja haasteista suomalaisille.

Julkaistu tehnyt

Jani Bollström ei kadu henkirikosta: Turvattomasta lapsuudesta elinkautisvangiksi – voiko henkirikollinen päästä koskaan kiinni tavalliseen elämään?

Häiriintynyt on raadollinen kuvaus Jani Bollströmin tiestä juurettomuuden ja yksinäisyyden keskellä, joka johtaa murhan kautta vankilaan. Se on tarina nuoren selviytymisestä ilman rakkautta, suunnannäyttäjää tai omaa heimoa.

Jani Bollström tuomittiin elinkautiseen vankeuteen murhasta 27-vuotiaana. Lähes 14 vuoden jälkeen hän pääsi ehdonalaiseen vapauteen marraskuussa 2020. Ennen vankilaa Bollström oli kasvanut maailmassa, jossa ongelmat ratkaistaan rikosten avulla. Bollström kuvaa lopullista henkirikokseen päättynyttä tapahtumaa umpikujaksi, johon oli jo sisimmissään aavistanut päätyvänsä elämänsä syöksykierteen takia.

”Entä toisen ihmisen surmaaminen? Onko siihen oikeutusta? No, kansanjohtajilla on, ja sotapäälliköillä. Niin sitten on minullakin tietyissä olosuhteissa. Vaikka Raamatussa sanotaan ”älä tapa”. Mutta minulla ei ole ollut uskontoa tai kotimaata. En ole saanut mallia senkaltaisesta elämästä. En silti väitä, että voisin piiloutua taustani taakse ja perustella sillä tekoani. Jokainen vastaa itse omista tekemisistään. Monesti sen hetken viisaus ei ole vain riittänyt muuhun kuin huonoihin ratkaisuihin.”

-Jani Bollström

Bollström puhuu kaunistelematta turvattomasta lapsuudesta ja sen seurauksista; vaiherikkaasta nuoruudesta, rikollisuudesta, teräaseella tehdystä raa’asta murhasta, vankilasta, ihmisenä kasvamisesta ja vapautumisesta. Teos kuvaa sopeutumista vankilayhteisöön sekä sisällä kiehuvan vihan ja katkeruuden käsittelyä. Voiko vankilajärjestelmä nykyisellään saada aikaan ihmisessä parannuksen? Häiriintynyt kertoo myös elämästä kahden kulttuurin välissä: äitinsä puolelta romanitaustainen Bollström tutustui aikuisiällä romanisukuunsa, eikä oman paikan löytäminen ole ollut helppoa.

”Sanat sekarotuinen ja häiriintynyt kertovat minusta paljon”

Vankilasta vapauduttuaan Bollströmin piti opetella isäksi ja hankkia ammatti. Nyt hän on vapaa mies ja valinnan edessä: Viekö rikollinen maailma mukanaan vai voiko tavalliseen elämään vielä tottua?

Mika Lätti on Karkkilassa asuva kirjailija. Hän on julkaissut aikaisemmin viisi teosta, viimeisimpinä elämäkerta Wallu Valpio – Minun tieni (Tammi) ja runokirja Samaan suuntaan taipuvat (Sputnik) vuodelta 2020.

Julkaistu tehnyt

Voiko murhaajalle tai hyväksikäyttäjälle antaa anteeksi? Rikosten uhrit tai heidän omaisensa kohtaavat tuomitut kasvokkain

Kasvokkain rikoksen jälkeen -teos kertoo yhdeksän järisyttävää tositarinaa jälkikäsittelystä. Miten tuskan, vihan ja katkeruuden jälkeen löytyy rauha?

”Tavatessani Emilian isän Pekan en voinut olla miettimättä: Millaista on elää tietoisena siitä, että on tuhonnut oman tyttärensä lapsuuden ja nuoruuden? Pekka katuu tekojaan ja on pyytänyt niitä anteeksi. Ymmärtääkö hän kuitenkaan täysin, mitä on teoillaan aiheuttanut? En ole varma. Joskus ymmärtämättömyys on armollisempaa kuin ymmärtäminen.”

-Kati Pukki

Kirja, joka muuttaa käsityksen anteeksiannosta

Toimittaja Tiina Saari kirjoitti keväällä 2016 Iltalehteen artikkelin äidistä, joka oli tavannut tyttärensä tappajan. Jutun julkaisun seurauksena lukijat lähettivät toimitukseen palautetta. Saari säilytti yhden saamansa kirjeen. Hän ajatteli, että palaisi vielä joskus aiheen pariin ja ottaisi yhteyttä kirjeen lähettäjään. Lähettäjä oli vaimonsa tappanut mies, joka oli pyytänyt tekoaan anteeksi lapsiltaan. Kun Saari palasi aiheen pariin myöhemmin toimittaja Kati Pukin kanssa, syntyi tästä lopputuloksena anteeksiannon ja sovituksen käsitteitä muuttava kirja.

Jälkikäsittely on auttanut tuhansia hyväksymään rikoksen osaksi omaa historiaansa

Mikä sai Emilian tapaamaan isänsä Pekan vankilassa ja antamaan tälle anteeksi, vaikka Pekka oli käyttänyt tytärtään seksuaalisesti hyväksi yli 20 vuotta? Entä mikä sai Taru Virtasen tapaamaan Karin, jonka itsemurhayrityksen seurauksena Tarun 17-vuotias Milla-tytär sai surmansa? Auttoiko Karin tapaaminen Tarua pääsemään irti silmittömästä vihastaan?

”Vakavan rikoksen tekijä voi muuttua, ja läheiset voivat toipua rikoksen aiheuttamasta kriisistä.”

-Arja Konttila, Sauma-toiminnan koordinaattori, Rikosseuraamuslaitos

Eemelin isä Taisto oli neljä ihmistä murhanneen Veli Matti ”Metsuri” Huohvanaisen ensimmäinen uhri. 20 vuoden ajan Eemeli mietti, olisiko voinut estää isänsä kuoleman. Sitten hän voitti pelkonsa ja kohtasi Suomen vaarallisimpiin rikollisiin listatun miehen.

”Seuraavaksi huoneeseen saapuu lähes kaksimetrinen, tummahiuksinen mies. Hän on neljästä murhasta tuomittu Veli Matti Huohvanainen, lempinimeltään ”Metsuri”, Suomen vaarallisimpien rikollisten joukkoon useita kertoja listattu mies. Hän on Eemelin isän murhaaja. He katsovat toisiaan silmiin. Eemeli kysyy, pelottaako Veli Mattia, ja tämä vastaa kieltävästi. Sitten Veli Matti esittää saman kysymyksen Eemelille. ”Ei pelota”, Eemeli vastaa, vaikka on juuri ennen tapaamista saanut paniikkikohtauksen.”

Teoksen riipaisevat tositarinat kuvaavat, miten elämä jatkuu vakavankin rikoksen jälkeen. Kirjaan haastatellut rikosten tekijät, uhrit ja heidän omaisensa ovat osallistuneet vakavien rikosten jälkikäsittelyyn ja kohdanneet toisensa. Aloite käsittelyyn tulee useimmiten rikoksen tekijältä. Tapaamisen järjestävät väkivaltaan, sovitteluun ja traumoihin erikoistuneet asiantuntijat. Myös uhrien ja heidän omaistensa aloitteet käsittelylle ovat yleistyneet.

Rikosten seuraukset kulkevat mukana vuosikymmenien ajan, mutta kirjan tarinat näyttävät, että vakavan rikoksen tekijä voi muuttua ja läheiset toipua rikoksen aiheuttamasta kriisistä.

Kati Pukki on vastaava tuottaja, toimittaja ja filosofian maisteri. Hän on työskennellyt toimittajana muun muassa MTV:llä ja Ilta-Sanomissa ja on kiinnostunut rikosjournalismista ja ihmiskohtaloista rikosten takana. Häntä kiehtoo ihmisen kyky selviytyä äärimmäisen vaikeassakin tilanteessa.

Tiina Saari on luova tuottaja, toimittaja, filosofian maisteri ja sosionomi. Hän on työskennellyt toimittajana iltapäivälehdissä ja maakuntalehdissä. Saari on kiinnostunut rikosten syistä ja seurauksista. Tiina Saaren ja Maiju Majamaan Ei jälkeäkään – 11 suomalaista kadonnutta ja kaivattua (Into 2020) oli lukijoiden ja kuuntelijoiden suosikki, joka nousi myös Storytel Awards -ehdokkaaksi.

Lisätietoa vakavien rikosten jälkikäsittelystä: Rikosseuraamuslaitoksen (Rise) erikoissuunnittelija ja Sauma-toiminnan koordinaattori, psykologian tohtori Arja Konttila; arja.konttila@om.fi, p. 050 440 8699

Julkaistu tehnyt

Denise Rudbergin tuorein dekkari Kahdeksan askelta pimeässä käsittelee vaiettua aihetta: miesten raiskauksia

Dekkarisarjan kahdeksannessa osassa Marianne Jidhoff avaa 30 vuotta vanhan katoamistapauksen tutkinnan ja varakkaan perheen taustoista paljastuu likaisia salaisuuksia.

Ruotsin rikkaimpiin sukuihin kuuluvan Renaudot’n perheen nuorin tytär Isabelle katoaa kesken siskonsa hääjuhlan toukokuussa 1988. Isabellen kohtalo jää mysteeriksi. Kolmekymmentä vuotta myöhemmin perhettä haastatellaan katoamisesta kertovaan radiodokumenttiin. Ohjelma herättää myös poliisin huomion, ja esitutkinnanjohtaja Marianne Jidhoff avaa uudelleen tapauksen tutkinnan. Minne Isabelle katosi, ja mikä on totuus perhetragedian taustalla?

Kun Jidhoffin kollega saa ilmoituksen mahdollisesta vainoajasta, herää epäilys, että nuoreen mieheen kohdistuva uhka liittyy katoamistapaukseen. Vuosikymmeniä piilossa pysyneet salaisuudet alkavat nousta pinnalle, eikä kukaan ole turvassa epäilyiltä.

”Rudberg osaa pakata samaan kääreeseen samppanjakuplia ja raadollisuutta.”

– Kauppalehti –

Kirjan on suomentanut Anu Koivunen ja äänikirjan lukee Erja Manto.

Kahdeksan askelta pimeässä on suositun sarjan kahdeksas osa. Jännitystä tarjoavaa Marianne Jidhoff -sarjaa on myyty jo yli 3 miljoonaa kappaletta, ja sarjan elokuvaoikeudet ovat ruotsalaisella tuotantoyhtiöllä. Aiemmin Jidhoff sarjassa on ilmestynyt kirjat: Yksi tappava syrjähyppy, Toinen toista pahempi, Kolmen kohtalokas leikki, Neljä kertaa kosto, Kun kello lyö viisi, Kuuden metrin syvyydessä ja Seitsemän syytä kuolla. 

Tukholmassa asuva Denise Rudberg (s. 1971) on yksi Ruotsin suosituimpia kirjailijoita. Hän aloitti kirjailijanuransa chick litillä, kirjoitti seuraavan vuosikymmenen eleganttia jännitystä ja viime vuosina myös historiallisia romaaneja. Liittolaiset -sarjasta on ilmestynyt kolme vakoojaromaania, viimeisimpänä Vieras joukossa.

Julkaistu tehnyt

Mikä on kullan hinta perheelle, jonka elämäntyyli ja toimeentulo perustuu kullan etsimiseen?

Milla Peltosen kirja Äidin kullat kertoo yhdestä Suomen menestyneimmästä kullankaivajasta Marjut Telilästä ja hänen perheestään sekä ammattimaisen kullankaivuun poliittisesta alasajosta.

Suvivirsi ja lähtö pohjoiseen. Niin alkoivat Mikan ja Amin lapsuuden kesät 1970-luvulla. Äiti Marjutilla oli hirveä polte Lappiin huuhtomaan kultaa, joten isä Riston ei auttanut muu kuin viedä äiti ja poikakullat kesiksi Lemmenjoelle.

Naisia ei kullankaivajissa 1970-luvulla juuri ollut. Heitä oli totuttu näkemään kultakentillä lähinnä ”repunvahteina” tai keittäjinä. Marjut Telilä (1943–2007) olikin ihan toista maata. Hän kehittyi alan ammattilaiseksi ja löysi mammuttimaisia hippuja. Marjutia kutsutaan jopa kullankaivuun kuningattareksi. Hänelle olikin tärkeää olla ensimmäisenä koneella kaivetulla rännillä seulomassa.

”Marjut halusi aina olla ensimmäinen ihminen, joka koskettaa maaemon syliin kätkeytyneitä miljoonien vuosien ikäisiä kultahippuja – ainakin, jos kyseessä oli vähänkin isompi jyvänen. Ehkä hän ajatteli eräiden muinaiskansojen tapaan, että kullassa on jotain jumalallista tai pyhää. Jotakin, minkä ensi kosketuksesta saa yliluonnollista voimaa. Sen vuoksi hän hoiti mielellään myös vaskauksen ja muun loppuputsailun, jossa kimalsi työn lopputulos.”

Uusi kaivoslaki hautaa kullankaivun ammattimaisimman osan Suomessa

Marjutin jäljissä myös perheen miehet, Ami, Mika ja isä Risto kehittyivät alan huipuiksi. Telilöiden nimissä on puolet Suomen TOP10-kultahippulöydöistä. Kirjassa päähenkilöt puhuvat arkailematta elämästään ja siitä, millainen hinta kullalla oli.

Vuosien saatossa koko perhe ryhtyi etsimään kultaa ammattina ja elinkeinona, kunnes vuonna 2011 astui voimaan uusi kaivoslaki. Se kielsi koneellisen irtokullankaivuun Lemmenjoen kansallispuistossa 1.7.2020 alkaen. Uusi laki päätti parinkymmenen ammattikullankaivajan uran. Lemmenjoen irtokullankaivajien konemonttujen maisemoinnin määräaika on kesäkuun lopulla. Erityistä on kuitenkin se, että isot ylikansalliset yritykset saavat melko vapaasti harjoittaa kaivostoimintaa Suomessa edelleen.

Milla Peltonen on tietokirjailija, joka asuu Virroilla. Häntä kiinnostavat epätyypilliset elämäntavat ja -tarinat sekä yksilön ja yhteiskunnan yhteentörmäykset. Koulutukseltaan Peltonen on kirjallisuudentutkija ja väitellyt Hannu Salaman yhteiskunnallisista romaaneista. Vuonna 2016 häneltä ilmestyi Salaman elämää ja tuotantoa käsittelevä teos Paperilla seisova perkele, joka sai erinomaiset arvostelut. Hänen tietokirjansa Erakot (2020) kertoo 1900- ja 2000-luvun yksineläjistä. Teos sai kiittävää palautetta sekä kriitikoilta että suurelta yleisöltä.

Julkaistu tehnyt

Oinassalmen sotatarinoista syntyi jännitysromaani, joka paljastaa talvisodan taistelujen rajuja yksityiskohtia

Eino Launosen tositapahtumiin perustuva kirja kertoo pienen suomalaisjoukon sitkeästä taistelusta Venäjän ylivoimaa vastaan Oinassalmen linjan pitämiseksi.

Marraskuun 30. päivänä 1939 venäläiset sotajoukot vyöryivät laajana rintamana Suomen rajan yli. Ilomantsi oli tärkeä tienristeys, joka ei saanut joutua vihollisen haltuun. Suomalaisten 450 miehen vahvuisella pataljoonalla oli vastassa vahvasti aseistettu, lähes 20 000 sotilaan divisioona. Sitkeästi taistellen ja viivyttäen suomalaiset joutuivat perääntymään ensin Möhköön ja siitä edelleen Oinassalmen vesistölinjalle.

”Nyt on viimeiseen mieheen saakka taisteltava Oinassalmen linjan pitämiseksi. Se on nyt kohtalon kysymys. Sen menettäminen olisi lopullisen tuhon alku.”

Lopen uupuneille joukoille saatiin vähitellen vahvistuksia, ja vihollisen eteneminen kohti Ilomantsin kirkonkylää onnistuttiin pysäyttämään. Heikosti varustetut reservijoukot ja linjojen taakse suunnatut tuhoamispartiot yrittivät vielä vallata Möhkön takaisin. Samaan aikaan kuitenkin vihollispataljoona saartoi suomalaisten linjat ja katkaisi Taivallammen kohdalla yhteydet Ilomantsiin. Alkoi raju taistelu elämästä ja kuolemasta.

Tositapahtumiin pohjautuva romaani perustuu suomalaisten ja venäläisten sotilaiden haastatteluihin ja kertomuksiin. Pääosaan nousee kokenut rajakersantti Aarne Pynnönen.

Eino Launonen (s.1952) on kuopiolainen, eläkkeellä oleva rikosylikonstaapeli, joka harrastaa muun muassa sotahistoriaa. Oinassalmen linja pitää on hänen esikoisromaaninsa. Aikaisemmin Launonen on kirjoittanut novelleja eri julkaisuihin sekä näytelmien käsikirjoituksia.

Julkaistu tehnyt

Solidaarisuussäätiön historia on samalla suomalaisen kehitysmaaliikkeen tarina

Jukka Pääkkösen kirja kertoo Solidaarisuussäätiön synnystä, matkasta sissiliikkeiden tukijasta naisia ja tyttöjä puolustavaksi ammattimaiseksi kehitystyöjärjestöksi.

Ajankohtaisten Nato-päätösten vertailukohdaksi kirja Horisontissa reilumpi maailma tarjoaa katsauksen vuosiin, jolloin suomalaiset marssivat suurin joukon siirtomaavaltaa, rotuerottelua, neutronipommia asevarustelua vastaan ja vauhdittivat myös Suomen kehitysyhteistyön kasvuun.

Solidaarisuus on vuonna 1970 syntynyt kehitysyhteistyöhankkeita toteuttava säätiö, jonka perustajien esikuviin kuuluivat Amilcar Cabral, Eduardo Mondlane, Olof Palme ja Nelson Mandela. Kansainvälisen Solidaarisuussäätiön työ on vuosi vuodelta ammattimaistunut ja itsenäistynyt. Yksittäiset avustuslähetykset muuttuivat ensin lastenruokaloiksi, talonrakennushankkeiksi ja monivuotisiksi pienviljelijöiden tukiohjelmiksi. Solidarisuussäätiö kasvoi kehitysyhteistyöjärjestöksi, jonka projekti nicaragualaisten pienviljelijöiden toimeentulon parantamiseksi näkyi Suomessa Reilun kaupan kahvina.

Lopulta toiminnan keskiöön nousivat naiset ja tytöt. Lahjoittajat kannattelivat Solidaarisuussäätiötä yli 1990-luvun lamavuosien. Vuosituhannen vaihteessa afrikkalaiset naiset Ugandassa, Somaliassa ja Keniassa nousivat kohti eturiviä.

50 vuoden työ on lisännyt kohdemaiden ihmisten elämään itsenäisyyttä

Yli kolmekymmentä vuosikymmentä Nicaraguassa työskennelleelle Jukka Pakkalalle tulee päällimmäisenä mieleen voimaantuminen. Vuosituhannen vaihteessa pienviljelijöiden nuoret naiset unelmoivat naimisiin menosta, jotta pääsisivät pois kotoa.

”Jos samanlaisissa kylissä tiedustellaan nyt Solidaarisuuden hankkeisiin osallistuneiden nuorten naisten suunnitelmia, he kertovat heti, mitä he aikovat opiskella, mihin ammattiin he aikovat valmistua ja mistä he aikovat löytää työpaikan. Opiskelua ja kouluttautumista pidetään itsestään selvänä. Naisille on myös selvää, että he haluavat taloudellisen itsenäisyyden omilla tuloillaan.”

Jukka Pakkala

Haasteena aidon osallistumisen ylläpitäminen passiivisen verkossa tapahtuvan aktivismin yleistyessä

Solidaarisuussäätiön matkaan mahtuu kannattelevaa solidaarisuushurmosta, innostavia menestystarinoita ja suuria pettymyksiä. Yhden järjestön työn kautta avautuu näkökulma myös koko suomalaisen kehityspolitiikan muutokseen – ja aktiivisten kansalaisten rooliin köyhän etelän esitaistelijoina.

Säätiön ammattilaisuuden vahvistuessa kansanliikeimago haalistuu ja talkooporukoiden tilalle astuvat feissarit ja somevaikuttajat: Miten puhutella sekä alkuaikojen aktivisteja että verkon kliktivistejä? Miten tarjota suomalaisille mahdollisuus osallistua toimintaan muutenkin kuin rahaa lahjoittamalla ja säilytetään into, joka toimi hankkeiden kantavana voimana? Järjestön taivalta ja suomalaisen kehitysmaaliikkeen vaiheita arvioivat kirjassa sekä alkuvaiheiden aikalaiset että nykyiset ammattilaiset.

Jukka Pääkkönen (s. 1953) siirtyi journalismista kehitysyhteistyön pariin 1980-luvulla sanomalehden toimittajana. Pääkkösellä on omaa kenttäkokemusta Solidaarisuus-järjestön toiminnasta Angolassa ja Nicaraguassa. Hän seuraa edelleen aktiivisesti tapahtumia useissa itselleen tutuissa kehittyvissä maissa