Elämän vuoksi -kirjan tutkijat ja asiantuntijat kertovat mitä ekologisesti kestävä tulevaisuus tarkoittaisi ihmiskunnalle.
Toivoa valava kirjoituskokoelma Elämän vuoksi tarkastelee ihmiskunnan tulevaisuutta ja kysyy miksi ympäristökeskustelussa ei olla päästy pidemmälle 50 vuodessa. Onko ainoa muutos puolessa vuosisadassa vain ympäristökriisien syveneminen ja muuttuminen uhista todellisuudeksi? 1970- ja 1980-lukujen kansalaisaktivistit käynnistivät prosesseja, jotka vaikuttivat jopa YK:n ympäristöohjelma UNEPin perustamiseen.
Asiantuntemukseen ja tieteelliseen näyttöön pohjautuvat kirjoitukset eturivin tutkijoilta ja yhteiskunnallisilta vaikuttajilta pureutuvat eri näkökulmista ympäristökriisien ymmärtämiseen, kohtaamiseen ja ratkaisemiseen.
Nimekkääseen kirjoittajakaartiin kuuluvat mm. Sixten Korkman, Mari Pantsar, Henna Virkkunen, Markku Ollikainen, Krista Mikkonen ja Osmo Soininvaara.
Ekologinen jälleenrakentaminen on aloitettava nyt
Ekologinen jälleenrakennuksen mittakaava on niin suuri, että jokainen tulee vielä kokemaan muutosten vaikutukset arjessaan. Kirjassa kerrotaan ristiriitaisista ympäristökriisien aiheuttamista tunteista, ja miten niitä voi kohdata niin omassa itsessään kuin kanssaihmisissä. Kaikkia valtaapitäviä tuleva muutos ei miellytä.
“Yhteiskuntien muuttaminen ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviksi ei ole aivan pieni haaste. Monien tutkijoiden mukaan järjestelmäpäivitys ei riitä, vaan tarvitaan syviä muutoksia koko yhteiskuntaan”, pohjustaa yksi kirjan kirjoittajista, kestävyysmurroksen yliopistotutkija Teea Kortetmäki.
Kohti kestävämpää taloutta – globaalisti
Kestävä talous on Sixten Korkmanin mukaan sellainen, joka ei ajaudu hallitsemattomaan inflaatioon, johda pysyvään joukkotyöttömyyteen tai yhä rajumpiin finanssikriiseihin.
”Lisäksi se on osa kestävää kehitystä laajemmin, jossa kestävää on myös sosiaalinen kehitys, ja erityisesti on huomioitava, että kehitys tapahtuu ekologisesti kestävästi, luonnon kantokyvyn rajoissa. Edelleen kehityksen on oltava kestävää globaalisti”, Korkman sanoo.
Jyväskylän yliopiston Resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdom on toimittanut kirjan yhteistyössä legendaarisen kulttuurifestivaali Jyväskylän Kesän kanssa. Kirja pohjaa festivaalin muutaman vuoden takaiseen puheohjelmaan.
Teoksen tekijänoikeuspalkkiot lahjoitetaan kokonaisuudessaan Luonnonperintösäätiölle luonnonsuojeluun.
Lastenkirjailija Vuokko Hurmeen uudenlainen äänikirjasarja houkuttelee 1–4-vuotiaat arvuuttelemaan, matkimaan ja kuuntelemaan hiirenhiljaa, sekä tarjoaa tietoa eri eläinten äänistä.
Hauska ja aktivoiva Mitä eläimet sanovat? -sarja innostaa lapset äänikirjojen pariin tutuilla ja vähän tuntemattomammillakin äänimaisemilla, jotka haluaa kuunnella yhä uudelleen. Villit ja vinkeät eläinäänet, metsän tunnelmalliset suhinat ja monenmoiset rapinat vievät kuuntelijan suoraan tapahtumapaikoille.
Ensimmäinen osa nyt kuunneltavissa kaikissa äänikirjapalveluissa
Sarjan aloittaa Mitä karhu sanoo? Tunnista metsän eläimiä -äänikirja, joka kuljettaa kuulijan metsään keskelle lintujen liverrystä, hyönteisten surinaa ja tuulen huminaa. Millaista ääntä pitääkään hirvi, entäpä orava? Hyttysen jokainen varmasti tunnistaa… Ja kukas tuolla karjahtikaan?
Sarjan seuraavat osat ilmestyvät maanantaina 17.7.
Jännittävä Mitä leijona sanoo? Tunnista savannin eläimiä -äänikirja vie kuulijan savannille keskelle eksoottista äänimaailmaa. Millaista ääntä pitääkään sarvikuono, entäpä täplähyeena? Norsun jokainen varmasti tunnistaa… Ja kukas tuolla karjahtikaan?
Mitä kissa sanoo? Tunnista lemmikkieläimiä -äänikirja kuljettaa kuulijan kotiympäristöön keskelle tuttujen lemmikkieläinten ääniä. Millaista ääntä pitääkään marsu, entäpä undulaatti? Koiran ääniä jokainen varmasti tunnistaa… Ja kukas tuolla kehrääkään?
Vuokko Hurme on helsinkiläinen lastenkirjailija, joka on kirjoittanut lapsille useita tietokirjoja, kuvakirjoja ja romaaneja. Hurme palkittiin Tietopöllö-palkinnolla vuonna 2021.
Kalle Kniivilän kirjassa Maa joka heräsi sodan jalkoihin joutuneet ukrainalaiset kertovat, miten heidän maansa on muuttunut Neuvostoliiton hajottua ja miten Ukraina heidän mielestään poikkeaa Venäjästä. Kniivilä teki kirjan haastattelut Ukrainassa syksyllä 2022.
Venäjän johtajat ovat satojen vuosien ajan yrittäneet opettaa ukrainalaisille, että he oikeasti ovat venäläisiä. Ukrainan kansallista heräämistä on kaikin keinoin vastustettu. Neuvostoliiton hajottua maat ovat kehittyneet eri suuntiin, ja yhä useammat ukrainalaiset ovat päättäneet, etteivät he halua olla venäläisiä.
Vuoden 2014 vallankumous ja vuonna 2022 alkanut hyökkäyssota herättivät viimeisetkin epäröijät. Kun Venäjä vaihtoi vuosikausia kestäneen kulissien takaisen juonittelun suoraan sotilaalliseen hyökkäykseen, Ukrainaan syntyi ennenkokematon kansallinen yhtenäisyys.
Mihin ero maiden välillä perustuu? Miten on mahdollista, että ukrainalaiset kerran toisensa jälkeen ovat onnistuneet vaihtamaan vallanpitäjiään, kun taas Venäjällä Vladimir Putinin yksinvaltiuden vastustajat joutuvat telkien taakse tai hautausmaalle? Kirjassa tavalliset ukrainalaiset pääsevät kertomaan näkemyksensä.
Zelenskyi on populisti jota kansa rakastaa
Ukrainassa maan ensimmäinen presidentti vaihdettiin toiseen vaaleilla jo vuonna 1994, ja siitä lähtien vallanpitäjät on äänestetty viralta lähes joka vaaleissa.
– Me Ukrainassa olemme aina epäilevällä kannalla omien poliitikkojemme suhteen, me yritämme muuttaa asioita. Ehkä tulokset eivät aina ole hyviä, ehkä me joskus olemme liiankin kriittisiä poliitikkoja kohtaan, mutta juuri sehän on demokratiaa, Kniivilän haastattelema Olha pohtii.
Koomikko Volodymyr Zelenskyi valittiin Ukrainan presidentiksi, koska kansa halusi muutosta. Valtiotieteilijät ja politiikan toimittajat pitivät Zelenskyiä populistina, joka hukutti kuulijansa kauniisiin sanoihin. Hänen suosionsa oli jo hiipumassa, kun Venäjä hyökkäsi.
Sodan alettua Zelenskyistä on tullut Ukrainan sankaruuden symboli koko maailmalle, mutta kotimaassa hän jakaa yhä mielipiteitä.
– Tämä sota on tehnyt hänestä sankarin, suurilta osin niiden ulkomaisten tiedotusvälineiden ja valtionpäämiesten ansiosta, jotka ovat nostaneet hänet jalustalle. Ja jos presidentin kansliassa jotain osataan, niin kirjoittaa puheita. Hänen puheensa ovat todella hyviä ja tarpeellisia, mutta niiden lisäksi tarvitaan konkreettisia tekoja. Niistä oikeusjärjestelmän uudistaminen olisi tärkein, Tatjana toteaa kirjassa.
– Haluan presidentiksi Zelenskyin, hän on tehnyt sen mitä muut presidentit eivät ole saaneet aikaan. Hän alkoi rakentaa teitä, hän hajotti parlamentin. Hän tietää mitä tekee. Monet luulivat, että presidentti pakenisi kun sota alkaa. Mutta hän jäi tänne,Anna sanoo.
Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Äänikirjan lukee Markus Niemi.
Kalle Kniivilä on ruotsinsuomalainen tietokirjailija ja Malmössä ilmestyvän Sydsvenska Dagbladetin Venäjään erikoistunut toimittaja. Hän toimi lähetystöneuvoksena Ruotsin lähetystössä Kiovassa 2019 sen jälkeen, kun hänet oli karkotettu Moskovasta. Useita tietokirjoja tehnyt Kniivilä on saanut muun muassa Kanava-palkinnon.
www.kniivila.net (mm. kuvia kirjaan haastatelluista henkilöistä)
Tulilahden kaksoismurhasta on kulunut jo yli 60 vuotta, mutta poliisi saa yhä tapaukseen liittyviä vihjeitä. Rikoksiin perehtynyt historioitsija Mikko Pennanen syventyy tapaukseen perinpohjaisesti kirjassaan Tulilahden murhamysteeri.
Jyväskyläläiset Eine Nyyssönen ja Riitta Pakkanen katosivat jäljettömiin pyöräretkellä kesällä 1959. Viikkoja myöhemmin heidät löydettiin murhattuina ja suohautaan kätkettyinä Heinäveden Tulilahdelta. Poliisi ja lehdistö kuvailivat murhaajaa ovelaksi ja kylmäveriseksi. Tapauksen rikostutkinnassa oli runsaasti kummallisia yksityiskohtia.
Silminnäkijät kertoivat, että murhia edeltävänä päivänä naisten perässä oli liikkunut sinisellä mopedilla ajava mies. ”Mopedimies” Runar Holmström pidätettiinkin murhista epäiltynä muutama kuukausi veriteon jälkeen kotiseudullaan kaukana ruotsinkielisellä Pohjanmaalla. Holmström teki pitkittyneen oikeusprosessin aikana itsemurhan. Hän ei koskaan tunnustanut syyllisyyttään murhiin, eikä Heinäveden kihlakunnanoikeus ehtinyt antaa asiassa ratkaisua.
Kun rikostapauksiin perehtynyt historioitsija Mikko Pennanen vieraili Tulilahdella, hänelle tuli tunne, että Einen ja Riitan kohtalo ansaitsisi tulla kirjoitetuksi kirjaksi. Pennanen ei uskonut Runar Holmströmin syyllisyyteen, ja ryhtyi pohtimaan asiaa eri näkökulmista.
”Murha ei vanhene rikosoikeudellisesti koskaan. Siksi on tärkeää, ettei Tulilahden kaksoismurhan kaltaista rikosta unohdeta ja että selvittämättömiä henkirikoksia pidetään esillä. On hyvä tietää, mitä menneisyydessä on tapahtunut, vaikka tapahtuneet asiat olisivat ikäviä ja jopa vastenmielisiä. Tulilahden kaksoismurha on osa kansallista historiaamme, osa todellisuutta.”
Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Äänikirjan lukee Markus Niemi.
Mikko Pennanen (s. 1971) on Joensuussa asuva historioitsija ja tietokirjailija. Koulutukseltaan hän on filosofian maisteri ja arkistonhoitaja. Rikoshistoria vei hänet jo nuoruudessa mukanaan, ja hän on perehtynyt laaja-alaisesti moniin rikostapauksiin. Tulilahden murhamysteeri on hänen esikoisteoksensa.
Laura Suomelan uutuusromaanin päähenkilö kaipaa elämäniloa, luovuutta, kepeyttä ja varsinkin kukkia, mutta arki on kaikkea muuta. Nelikymppinen Helena aikoo toteuttaa vanhan aarrekarttansa unelmat ennen kuin kevään viimeisin tulppaani on auennut.
Moni kaipaa rauhaa ja haluaisi olla tietoisemmin läsnä elämässään eikä vain kiitää ohituskaistaa. Miten hidastaa, kun on tottunut kovaan tahtiin?
Tulppaanitoiveunien päähenkilö Helena on tottunut elämään ylivirittyneessä tilassa ja kroppa ja mieli alkavat nyt sanoa itseään irti jatkuvasta yli voimien elämisestä. Miten palautua niin, että työpäivän jälkeen jaksaisi tehdä muutakin kuin maata?
– Tunnistan oikein hyvin Helenan elämän kipuilija, sillä olen uupumisen vaaravyöhykeläinen ja kokemusta aiheesta on. Tapani tehdä työtä on usein nopea ja intensiivinen. Olen myös taipuvainen överiempatiaan ja toisten tunteet uivat helposti ihon alle, ellen vedä rajoja. On ollut pakko opetella hidastamaan ja sanomaan tarvittaessa myös ei, sanoo Laura Suomela, jolle kirjoittaminen on samaan aikaan sekä sinnikästä aivotyötä että rentouttavaa mielikuvituskuplassa lillumista.
Päähenkilö alkaa voida paremmin, kun hän alkaa panostaa omaan jaksamiseensa. Mutta voiko aikuinen ihminen elää koko ajan vain unelmiaan toteuttaen? Helena alkaa miettiä kaiken merkityksellisyyttä. Hän haluaa elää elämän, joka jättää toisiin kauniin jäljen. On toki ihanaa hemmotella itseään ja hyvin tervettäkin vihdoin pysähtyä oman jaksamisensa äärelle. Silti Helenan sisin kaipaa jotain enemmän. Hän haluaa mission, jossa oppii antamaan itsestään ilolla eikä selkänahasta repien. Lontoon reissu vie Helenan prosessiin, jonka kautta hän tekee syviä, suorastaan elämää mullistavia oivalluksia.
Kun alanvaihdosta tulee vuosien jahkaamisprojekti ja ajatukset kiertävät samaa umpikujaan johtavaa kehää
Pitäisikö pysyä tutussa työssä, vaikka ei olisikaan enää mitään annettavaa ja takki olisi aivan tyhjä? Mitä enemmän tulee ikää, sitä todennäköisempää, että ei enää tehdä isoja ammatillisia muutoksia. Voi lähteä uudistumaan tai alkaa laskea, montako vuotta on vielä eläkkeeseen. Riskin ottaminen tuntuu valtavalta eikä siihen ole kaikilla mahdollisuutta. Päähenkilö on nykyisessä mielenterveystyössä jo jatkoajanjatkoajanjatkoajalla. Miten päästä eteenpäin pattitilanteesta?
– Yksi rohkeimpia elämänvalintojani on ollut hakea Tampereen yliopistoon 47-vuotiaana opiskelemaan kasvatustiedettä ja elinikäistä oppimista. Ajattelin pitkään, että minun ikäisenä on jo liian myöhäistä lähteä suorittamaan alusta akateemista tutkintoa. Mutta niin vaan siellä olen parikymppisten mimmien kanssa ryhmätehtäviä vääntänyt ja kyllä olen joutunut haastamaan aivojani välillä toden teolla, mutta on ollut iso ilo huomata, että keski-iässä oppiminen yhdistyy vahvasti käytännön työelämään eikä jää irralliseksi teoriaksi, Suomela toteaa.
Millainen on oman elämäsi soundtrack?
Helena pääsee kosketuksiin omien syvimpien tarpeidensa kanssa, kun hän löytää kuusi vuotta sitten tekemänsä aarrekartan.
– Ratkaisukeskeisenä lyhytterapeuttina kysyn usein, millainen olisi se toivottu tulevaisuus, jossa haluaisi elää ja miten sitä kohti voisi edetä pienin askelin Joskus hyvä pysähtyä kysymään, mikä saa sieluni tanssimaan ja mistä aidosti nautin? Minusta ajatus oman elämän soundtrackistä on kutkuttava ja sitä romaanin päähenkilö Helenakin miettii. Itse toivoisin elämäni soundtrackin olevan ilon, lempeyden, levollisuuden, huumorin ja rakkaiden ihmissuhteiden täyteinen, Suomela sanoo.
Esteettisyyden hoitava vaikutus ja käsillä tekemisen terapeuttisuus
Kirjan päähenkilö kaipaa viipymistä leikkokukkien äärellä. Ne symboloivat kiireettömyyttä ja niiden kauneus saa Helenan unohtamaan murheet ja taakat. Kukkakaupan esteettinen euforia saa Helenan kaipaamaan kauneutta yhä enemmän.
Leikkokukkien on todettu vähentävän yksinäisyyden tunnetta ja esteettisyys voi hoitaa hyvin syvällisellä tasolla sekä auttaa rauhoittumaan. Kun ympärillä on harmonia, säteilee se myös sisäiseen oloon. Kaikenlainen käsillä tekeminen on rentouttavaa ja siinä pääsee usein flow-tilaan, jossa ajantaju katoaa ja ihminen on läsnä tässä hetkessä.
Äänikirjan lukee Rosanna Kemppi.
Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Laura Suomela tunnetaan rennoista ja elämänmakuisista nuortenromaaneistaan, joista Minä vastaan marraskuu oli Nuori Aleksis -palkintoehdokkaana 2022. Tulppaanitoiveunia on Suomelan ensimmäinen aikuistenromaani. Suomela kirjoittaa mielellään arjen kitkasta, tavallisesta elämästä, johon sisältyy koko ihmisen tunnekirjo. Dialogin kirjoittaminen on kaikkein hauskinta, sillä sen kautta kirjan henkilöt heräävät henkiin ja heidän persoonansa sävyt tulevat esiin. Kirjailija kuuntelee sivukorvalla ihmisiä toreilla ja kahviloissa ja nauttii suuresti, jos kuulee jonkun käyttävän puhuessaan rikasta kieltä. Suomelan suosikki viihdekirjailija on hauska ja nokkela Marian Keyes. Suomela rakastaa myös Solsidania, sillä arjesta revitään parasta komiikkaa.
Naapuri vietti parvekkeellaan kesäiltaa, kun hän kuuli epätoivoisen huudon ja tömähdyksen. Mies soitti hätänumeroon, mutta pelastustoimi ei koskaan saapunut paikalle ja hän ajatteli sittenkin kuvitelleensa kaiken. Viisi vuotta myöhemmin Marianne Jidhoff kutsutaan tutkimaan vanhaa itsemurhaa ja samaan aikaan vaikuttajan uusi puoliso alkaa tuntea henkensä uhatuksi.
Ihmissuhdedekkari, jota ei kannata kuunnella nälkäisenä
Rakastettu Marianne Jidhoff ratkoo rikoksia Tukholman seurapiireissä, jossa samppanja virtaa ja ylellinen ruoka maistuu. Tässä osassa rikostutkijoiden yksityiselämät ovat kiireisiä: Torstenin ex-vaimo ilmestyy yllättäen ja pyytää majoitusta. Marianne saa uuden tuttavuuden, jollaista ei välttämättä haluaisi. Augustinin elämä ajautuu raiteiltaan ja hän alkaa miettimään isoja kysymyksiä.
”Rudberg osaa pakata samaan kääreeseen samppanjakuplia ja raadollisuutta.”
– Kauppalehti –
”Taattua Rudbergiä, viihdyttävä, helppolukuinen ja elämää rakastavat hahmot”
-Leena, Bookbeat, kirjasta Kahdeksan askelta pimeässä
Kirjan on suomentanut Anu Koivunen ja äänikirjan lukee Erja Manto.
Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Tukholmassa asuva Denise Rudberg (s. 1971) on yksi Ruotsin menestyneimmistä kirjailijoista. Eleganttia jännitystä tarjoavaa Marianne Jidhoff -sarjaa on myyty yli neljä miljoona kappaletta ja sarjan kymmenes osa oli marraskuussa 2020 Ruotsin myydyin kirja.
Rudbergin historiallinen romaanisarja Liittolaiset kertoo nuorten naisten tärkeästä roolista toisen maailmansodan aikaan koodinpurkajina ja myös suomalaisilla on roolinsa.
Ted Bundy, Rodney Alcala, Richard Ramirez ja John Wayne Gacy ovat maailman tunnetuimpien sarjamurhaajien joukossa. Kirja kertoo heidän tarinansa ensimmäisistä rikoksista aina kuolemaan saakka. Mikä ajoi miehet kammottaviin rikoksiinsa? Miksi he saivat tappaa niin kauan, ennen kuin lopulta jäivät kiinni?
Sadististen murhaajien teot ovat epäinhimillisen julmia – mutta onko kuolemantuomiolle sijaa nykymaailmassa? Kirjassa käsitellään myös tuomioon liittyvää lakia: mitä tapahtuu, kun rikollinen on tuomittu kuolemaan? Yhdysvalloissa tuomion protokolla, jota jokainen rangaistuslaitos erikseen noudattaa, on tarkka. Tuomion langettamisen ja käytäntöönpanon väliin mahtuu paljon mutkia ja oikeudenkäyntejä.
Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.Äänikirjan lukevat Liisa Saarijärvi ja Pasi Ruohonen.
Liisa Saarijärvi tekee Suplan suosittua Kuolemaantuomitut-podcastia. Päivätöikseen sairaanhoitajana työskentelevä Saarijärvi on pitkään ollut kiinnostunut todellisista rikoksista, ja podcastin tekeminen sekä true crime -kirjojen kirjoittaminen on hänen pitkäaikainen haaveensa.
Venäläinen tv-toimittaja Marina Ovsjannikova tuli kansainvälisesti tunnetuksi protestoituaan sotaa vastaan Venäjän television suorassa uutislähetyksessä maaliskuussa 2022. Uutuuskirjassa No War hän kertoo, miten päätyi rohkeaan tekoonsa ja mitä hänelle sen jälkeen tapahtui.
”Kaksi poliisia saattaa minua pitkin tv-keskuksen loputonta käytävää. Kaikki maailman johtavat tv-yhtiöt näyttävät jo klippiä sodanvastaisesta esiintymisestäni. Sadat ihmiset kirjoittavat kiitollisina sosiaalisessa mediassa. Myöhemmin kuulen, että Ostankinon tv-keskuksen edessä seisoi mies kädessään valkoisia ruusuja: hän halusi ojentaa ne minulle kiitokseksi.”
Kansainvälisen uutistoimituksen työntekijänä Marina Ovsjannikova oli jo pitkään tiennyt, että Kreml valehtelee jatkuvasti Venäjän kansalle. Ukrainan sota oli kuitenkin hänelle liikaa; hän ei voinut enää olla hiljaa.
”Valitettavasti olen viime vuodet ollut töissä ykköskanavalla ja tuottanut Kremlin propagandaa. Häpeän sitä nyt valtavasti. Häpeän sitä, että sallin valehtelemisen tv-ruudulla. Häpeän sitä, että sallin venäläisten tyhmentämisen.”
Marina Ovsjannikova keskeytti 14.3.2022 Venäjän television suoran uutislähetyksen nostamalla kameroiden eteen kyltin, jossa luki: ”NO WAR. Lopettakaa sota. Älkää uskoko propagandaa. Täällä teille valehdellaan. Russians against war.”
Protestin jälkeen Marina Ovsjannikova löysi itsensä keskeltä informaatiosotaa. Venäjällä häntä syytettiin kytköksistä Britannian suurlähetystöön, Ukrainassa hänen sanottiin työskentelevän Venäjän vakoojana. Häntä häirittiin jatkuvasti internetissä. Hänen entinen aviomiehensä haastoi hänet oikeuteen ja yritti viedä häneltä lastensa huoltajuuden. Hänen poikansa ja äitinsä käänsivät hänelle selkänsä. Ovsjannikovalla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin matkustaa Moskovaan taistelemaan tyttärestään.
Lopulta Marina Ovsjannikova tuomittiin kotiarestiin. Uuden sotaan liittyvien ”valheiden” levittämisen kieltävän lain mukaan häntä odotti kymmenen vuoden vankeustuomio. Muutama päivä ennen oikeudenkäyntiä hän onnistui kuin ihmeen kaupalla pakenemaan tyttärensä kanssa. Nyt Ovsjannikova haluaa kertoa tarinansa.
No War – Toimittajan taistelu sotaa vastaan on saatavissa kirjakaupoista, sekä e- ja äänikirjapalveluista.
Kirjan on suomentanut Kirsti Era. Äänikirjan lukee Usva Kärnä.
Ilkka Olavin kirjoittama ja Kai Vaalion kuvittama Agenttimummo ja lentävät tekarit avaa hillittömän hauskan lastenkirjasarjan, jossa palvelutalossa asuva mummo on suojelupoliisin leivissä toimiva salainen agentti.
Kaksitoistavuotias Alex valmistautuu Fortnite-viikonloppuun kavereidensa kanssa, mutta joutuukin Rauha-mummonsa lapsenvahdiksi pieneen kylään. Miten viikonlopusta voi selvitä lanittamatta ja ilman toimivaa nettiä?
Pian Alex huomaa, ettei mummolassa kaikki olekaan pelkkää kanelipullaa ja kettukarkkeja – eikä mummo niin höperö kuin äiti väittää. Tietokonepelit vaihtuvat tosielämän seikkailuun.
Lastenkirjoissa ikäihmiset näyttäytyvät usein yksiulotteisina
Lastenkirjoissa usein kärttyisinä, herttaisina tai harmittomina sivustakatsojina esitettävät mummot ovat Agenttimummo-sarjassa aktiivisten toimintasankareiden rooleissa.
– Minulle oli tärkeää luoda varhaisnuorille kirjasarja, jossa lapselle turvallinen ikäihminen voi olla myös tarinan toiminnallinen, vauhdikas ja jopa jännittävä päähahmo, Ilkka Olavi kertoo.
Kirjasarja sai alkunsa mummon kaipuusta.
– Oma mummoni oli hiljattain nukkunut pois. Sen lisäksi, että Agenttimummosta kirjoittaminen oli ikävän taltuttamista, halusin kirjoittaa hauskalla tavalla eräänlaisen kunnianosoituksen kaikille rohkeille ja itsenäisille supermummoille.
Mummo ja lapsenlapsi löytävät kadotetun yhteyden
Sarjan avausosa on pohjimmiltaan tarina mummon ja lapsenlapsen kadotetusta yhteydestä ja sen löytämisestä uudelleen. Voiko sukupolvien välisen kuilun kuroa umpeen? Miten lapsenlapsi suhtautuu isovanhempaansa, kun tästä paljastuu kokonaan uusia kerroksia?
”Tasasin hengitystäni ja yritin selventää ajatuksiani. Pässinlihaa oli siis se, että mummo eli vauhdikasta kaksoiselämää ja nähtävästi täysin järjissään! Mutta keiden kanssa ja miksi? Kuka Rauha-mummoni todellisuudessa oli?”
Lopulta Alex avautuu mummolleen myös salaisuuksistaan – ulkonäköpaineista ja koulukiusaamisesta. Vaikka hän kamppailee mummon kanssa rikollisia vastaan, koulun käytävillä hänen pahimmat vihollisensa ovat koulukiusaaja Veikko ja kasvoilla kukkiva akne.
”Vedin syvään henkeä lopetettuani, ja valtava helpotuksen tunne vyöryi ylitseni kuin hyökyaalto. ”Tiedätkö, tuo on sinun salaisuutesi…” mummo aloitti sanojaan harkiten. ”Huomaatko, miten helpottavaa on jakaa salaisuus toisen kanssa?”
Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Ilkka Olavi on kirjailija ja näyttelijä. Hän on kirjoittanut useita nuortenkirjoja, sekä vastannut nuorten kysymyksiin Demi-lehden Kysy kundilta -palstalla.
Kai Vaalio on ansioitunut lastenkirjojen kuvittaja. Hänen käsialaansa ovat muun muassa suositun Isämies-sarjan kuvitukset.
Hulvattomassa kaikkien koirafanien kirjasarjassa seikkailevat Hugo, Lulu ja Kingi. Sarjan neljännessä osassa koirat päätyvät valkokankaalle.
Koirakamut-kirjojen Hugo, Lulu ja Kingi ovat karvaiset kaverukset, jotka käyvät samaa koirapäiväkotia. Vaikka he ovat keskenään erilaisia – yksi on uskollinen kultainennoutaja, toinen Instagram-julkkis ja kolmas innokas pentu – on jokainen heistä todella kiltti koira.
”Nämä hurmaavat koirat veivät minut elämäni seikkailulle täynnä käänteitä, jotka saavat hännän heilumaan.” -Bowen Yang, Saturday Night Live
Neljännessä kirjassaKoirakamut valloittavat valkokankaan, koirahoitola on väliaikaisesti kiinni. Hugo, Lulu ja Kingi liittyvät muiden lemmikkien joukkoon Jasminin työpaikalle elokuvan kuvauksiin. Lulun haave päästä tähdeksi on vihdoin toteutua, mutta Hugo nappaakin roolin vahingossa hänen kuononsa edestä. Pääseekö Lulu yli pettymyksestään? Selviytyykö Kingi kunnialla tehtävästään huolehtia Vohveli-pennusta sillä aikaa, kun Hugo on kuvauksissa? Entä mitä metkuja lavasteissa olevalla marsulaumalla on mielessä?
Koirakamut voivat onneksi luottaa toistensa apuun niin arjessa kuin parrasvaloissa
Kirjojen ikäsuositus on 7+, mutta niistä nauttivat varmasti myös nuoremmat sisarukset sekä aikuiset lukijat. Kirjat on suomentanut Sari Kumpulainen ja äänikirjat lukee Markus Bäckman.
Tor Freeman on kotoisin Lontoosta. Hän opiskeli kuvittamista Kingstonin yliopistossa ja on kirjoittanut ja kuvittanut monia lastenkirjoja. Hänen töitään on julkaistu lehdissä ja hän on opettanut taidetta eri ikäisille oppilaille.
