äänikirjatuottaja, kustannustoimittaja
essi.tapaninen@intokustannus.fi
045 678 5904
Essi Tapaninen
Hurja jengi matkustaa dinojen aikakaudelle
Hurja jengi 7-kirjassa pahikset matkustavat 65 miljoona vuotta taaksepäin ja yrittävät välttää joutumasta dinosaurusten suuhun.
Hurja jengi on tikahduttavan hauska sarja hyviksiksi ryhtyneistä pahiksista: Sudesta, Piraijasta, Käärmeestä, Haista ja Tarantellasta. Sarjakuvamaiset kirjat sopivat kaikille huumorin ja yllätysten ystäville ja ihan jokaiselle alakoululaiselle. Tämän kirjasarjan avulla voi herättää myös niiden nuorten lukuinnon, jotka välttelevät lukemista, sillä sivuilla on verraten vähän tekstiä. Kirja sisältää myös hulvattoman lisäosan, jossa tohtori Marmeladi paljastaa maailmanvalloituksensa salaisuudet.
”Blabeyn lyhyet tekstit ja mustavalkoinen kuvitus tekevät tästä kirjasarjasta yhden vuosituhannen parhaimmista nuorille suunnatuista kirjoista.”
– KIRJAN VUOKSI
Hurja jengi dinojen kynsissä -kirjassa pahikset ovat lentäneet avaruuden halki ja onnistuneet laskeutumaan oikeaan paikkaan Maan kamaralle – mutta väärään aikakauteen! He yrittävät korjata rikkoutunutta aikakonettaan, jotta pääsisivät takaisin kotiin ja ehtisivät estää ilkeää avaruusolentoa tuhoamasta koko maailmaa…
Maailmalla Hurja jengi -kirjoja on painettu yli kymmenen miljoonaa kappaletta yli 30 maassa. Palkittu sarja pysytteli 50 viikkoa The New York Timesin bestsellerlistalla. Huhtikuussa 2022 ensi-iltansa sai DreamWorks-elokuva, joka uudistaa ryöstöelokuvien genreä samoin kuin Shrek uudisti satuja ja Kung Fu Panda taisteluelokuvia.
Aaron Blabey on New York Times -bestsellerlistan kärkisijalle noussut kirjailija, jonka kirjoja on painettu maailmalla noin 30 miljoonaa kappaletta. Hän on luonut kolme maailmanlaajuisen suosion saavuttanutta kirjasarjaa: Hurjan jengin, Pig the Pugin ja Thelma the Unicornin. Hänen Hurja jengi -sarjansa on ollut yli 100 viikkoa New York Timesin bestsellerlistalla.
Uudesta lasten tietokirjasta löytyy vastaukset kiperiin kysymyksiin
Värikkäästi kuvitettu Uskomaton tietokirja kutsuu netin sijaan kansien väliin hakemaan vastauksia lasten yllättäviin kysymyksiin.
Jane Wilsher avaa heti kirjan alussa tietosanakirjan käsitettä; ensyklopedia auttaa meitä ymmärtämään miten maailma toimii. Tiedolla voimme myös hämmästyttää ja vaikuttaa lähipiiriimme.
”Jos filomatia eli rakkaus tieteisiin on sinulle ominaista ja haaveilet pantomatiasta, eli kaiken tietämisestä, tämä kirja on kuin tehty sinua varten.”
Kirjan 500 kysymyksen ja vastauksen avulla voi testata oman tietonsa sekä ällistyttää lähipiiriä. Mikä on maailman suurin kone? Mistä avaruus alkaa? Kuinka monenlaisia pöpöjä asuu navassasi? Mikä otus ottaa kolmen vuoden mittaisia päiväunia? Minkä eläimen kakka on kuutionmuotoista? Onko Pisan kalteva torni koskaan ollut suorassa? Mitä tapahtuu astronautin likapyykille? Mitkä ovat sateenkaaren värit ylhäältä alas?
Lasten tietokirja kiehtoo ja hämmästyttää
Kirja on täynnä vinkeitä, viisaita ja tajunnan räjäyttäviä tietoja ihan kaikesta maan ja taivaan välillä – tieteestä taiteeseen, ihmiskehosta avaruuteen ja eläimistä historiaan. Wilsher esittelee myös tapoja eri maailmankolkista, esimerkiksi missä röyhtääminen ja ruoan ryystäminen on kohteliasta ja missä ihmiset juhlistavat uuttavuotta vesisodalla.
Uskomaton tietokirja on suunnattu yli 7-vuotialle. Sen hämmästyttävät faktat viihdyttävät niin lapsia kuin vanhempia.
Kirjan on suomentanut Tarja Kontro.
Jane Wilsher on Lontoossa asuva kirjailija, toimittaja ja lastenkirjojen kustantaja. Hänellä on 20 vuoden kokemus suosittujen ja palkittujen lastenkirjojen tekemisestä. Erityisesti lasten tietokirjat ovat lähellä hänen sydäntään.
Louise Lockhart on englantilainen kuvittaja, jonka kuvituksia voi nähdä kirjoissa sekä erilaisissa tuotteissa, joita hän myy oman verkkokauppansa kautta.
TSL:n tarina jatkuu: Vapaa sivistystyö on edellytys demokratialle
Työväen Sivistysliiton historiateoksen toinen osa jatkaa TSL:n tarinaa 1940-luvulta aina satavuotisjuhlavuoden tapahtumiin.
Satavuotiaan Työväen Sivistysliiton teoksen ensimmäinen osa kuvaa liikkeen perustamista, jolloin koulutusten tavoite oli auttaa työläisiä ymmärtämään paremmin yhteiskunnallisia asioita.
Sotien jälkeen liike kasvoi koko suomalaisen työväenliikkeen kentän käsittäväksi, ja jäsenjärjestöjen henkilöjäsenten määrä kasvoi runsaaseen miljoonaan. Tero Tuomisto kuvaa, että TSL oli luontevasti mukana siinä uudessa rintamassa, joka laajensi suomalaista kansanvaltaa ja aloitti sittemmin toden teolla hyvinvointivaltion rakentamisen.
Kasvu ja toiminnan laajentuminen ei kuitenkaan tarkoittanut, että taival olisi ollut ongelmaton. Ympäröivän yhteiskunnan ja sivistystyön muutosten lisäksi historiateos valottaa työväenliikkeessä ja TSL:ssa vaikuttaneita erilaisia näkemyksiä ja ristiriitoja.
Työväen kahden sivistyssuuntauksen eriytyminen omille teilleen mahdollisti 1960-luvulla alun keskinäiselle yhteistyölle. Elettiin suuren innostuksen aikaa. TSL:n pariin syntyi erityistoimikuntia tehtävineen. Kulttuuritoiminta tapahtumineen alkoi laajentua voimakkaasti, ja aikuiskoulutuksen uudet muodot kehittyivät. Kansainvälisyys tuli luontevaksi osaksi toimintaa.
Omaehtoisen sivistyksen tukija vai aikuiskoulutuksen tuottaja markkinaehtoisessa maailmassa?
Historiateoksessa on paikoin pohdittu myös TSL:n tehtävää.
– Työväen Sivistysliiton koulutustehtävä pohjautuu edelleenkin työväenliikkeen arvomaailmaan. Siinä me toimimme vertaisina rinnalla kulkijoina, työväenliikkeen yhteen kokoavana voimana ja työväen omaehtoisen sivistyksen mahdollistajina, pääsihteeri Katri Söder toteaa.
Toisin kuin yksilöllisessä aikuiskoulutuksessa TSL:ssa avainsana ei ole yksilö, vaan yhteinen hyvä ja yhteisöllisyys. Tarkoituksena on tuottaa voimautumista, jonka myötä ryhdytään yhteisölliseen toimintaan paremman yhteiskunnan aikaan saamiseksi.
Söder näkee, että vapaan lehdistön lisäksi myös vapaa sivistystyö on yksi demokratian edellytyksistä. Suomessa vapaata sivistystyötä arvostetaan ja tuetaan.
– Uskon ja toivon, että vapaata sivistystyötä arvostetaan ja tuetaan myös seuraavan sadan vuoden kuluttua sellaisena kuin se nyt on; omaehtoisena ja vapaana demokratian ja aktiivisen kansalaisuuden tukena.
Tero Tuomisto on kotiseutuneuvos, valtiotieteiden maisteri ja historiantutkija, jolle Sivistysliitto tuli tutuksi jo 1970-luvulla.
Kuuntele!
Äänimerkki-Podcastissa koulutuspäällikkö Inari Juntumaa keskustelee Tero Tuomiston kanssa Työväen Sivistysliiton alkutaipaleesta.
Aikuiskoulutuksen historiaa – työväen sivistäminen oli avain vauraampaan ja turvallisempaan yhteiskuntaan
Satavuotias Työväen Sivistysliitto perustettiin sisällissodan jälkeen ja siitä tuli yksi tasa-arvoisen suomalaisen yhteiskunnan kulmakiviä. Historiantutkija Tero Tuomiston kirjoittama teos Työväkeä, sivistystä, liikettä ulottuu TSL:n perustamisesta sotavuosien jälkeiseen murrosaikaan.
TSL:n perustamiseen vuonna 1919 kannustivat sisällissodan väkivaltaiset kokemukset ja opetukset. Liittoa perustamassa ollut historian professori, poliittinen vaikuttaja ja kansanedustaja Väinö Voionmaa totesi aikanaan, miten sisällissota oli ollut seurausta ihmisten sivistyksen puutteesta ja miten ihmisiä, niin työväestön kuin porvariston puolella, piti valistaa ja sivistää, jotta mitään sellaista kuin mitä tapahtui vuosina 1917 ja 1918, ei tapahtuisi enää koskaan uudestaan. Työväenliikkeen siihenastinen valistus- ja sivistystyö oli osoittautunut riittämättömäksi. Puutteensa oli ollut porvarillisellakin sivistystyöllä.
Teollisuusyhdyskunnissa työväestön työn ja asumisen ongelmat alkoivat kärjistyä. Elinolot kurjistuivat samanaikaisesti sekä laajalla maaseudulla että kasvavissa teollisuusyhdyskunnissa. Ratkaisua ongelmiin pyrittiin etsimään sivistys- ja koulutustasoa kohottamalla.
Hyvin pitkälle kirkon ansiota oli se, että lukutaidolla oli kansan syvien rivien keskuudessa jo pitkät perinteet. Heiveröiseksi jäänyt lukutaito oli kuitenkin vaikea ylläpitää, kun niukan hartauskirjallisuuden ohella ei ollut juuri muuta suomen- tai ruotsinkielistä luettavaa savupirttien hämärässä, päreen tai kynttilän vähäisessä valossa.
Ensimmäisten vuosien opintokerhojen, luentojen ja koulutusten tavoite oli auttaa työläisiä ymmärtämään paremmin yhteiskunnallisia asioita
– Toki siellä opetettiin myös muita aineita: suomen kieltä ja kirjoittamista, biologiaa ja vieraita kieliä sekä tutustuttiin maailman kirjallisuuden valioihin, ja ylipäätään avarrettiin omaa elämänpiiriä pienen savupirtin tunnelmasta.
– Tuohon aikaan ongelma oli sekin, että iso osa ihmisten lahjakkuudesta meni hukkaan, koska he eivät päässeet kehittämään itseään, historiantutkija Tero Tuomisto kertoo. TSL auttoi omalta osaltaan.
Tieto yhteiskunnan historiallisesta kehityksestä ja ympäröivästä maailmasta rauhoittaa epävarmassa ajassa
Tuomiston mielestä TSL:n koko toiminta muistuttaa siitä, että kaikki ei ole itsestään selvää.
– Tarvitsemme jokainen edelleen lisää tietoa ja ymmärrystä ympäröivästä maailmasta. Emme saa unohtaa sivistystyön ja ihmisten kouluttamisen tärkeyttä sekä henkisen tyydytyksen ja sisällön tarjoamista, jotta ihmiset pysyisivät virkeinä ja ymmärtäisivät enemmän maailman menosta.
Tero Tuomisto uskoo, että Voionmaan opeille olisi käyttöä myös nykypäivänä, vaikka niitä ei voikaan sellaisenaan soveltaa.
– Mutta hyödyksi on jokin yleinen ajatus siitä, että historiallisella ymmärryksellä on merkitystä, jotta ihmiset tänäkin päivänä ymmärtäisivät oman paikkansa ja oman maansa paikan tässä globaalissa kokonaisuudessa ja toimisivat sen mukaan.
Katsomalla vain nykyhetken tapahtumia suhteellisuudentaju katoaa.
– Historiallinen perspektiivi saattaisi auttaa ymmärtämään ja ottamaan rauhallisemmin, että jos meillä esimerkiksi nyt laskee elintaso pari prosenttia, ei se ole maailmanloppu. Ennen on ollut paljon huonommin. Perspektiivi auttaisi ymmärtämään, että esimerkiksi ihmisten toimeentulo ja sosiaaliturva on muuttunut määrätietoisella toiminnalla kokonaisuudessaan paremmaksi sadan vuoden takaisesta.
Teoksen toinen osa kertoo TSL:n tarinaa 1940-luvulta aina satavuotisjuhlavuoden tapahtumiin.
Tero Tuomisto on kotiseutuneuvos, valtiotieteiden maisteri ja historiantutkija, jolle Sivistysliitto tuli tutuksi jo 1970-luvulla.
Into Kustannus julkaisee No War -toimittajana tunnetun Marina Ovsjannikovan sodanaikaiset muistelmat
Marina Ovsjannikova on ukrainalais-venäläinen toimittaja, joka sai kansainvälistä huomiota ja menetti työnsä Venäjän televisiossa esitettyään suorassa uutislähetyksessä sodanvastaisen viestin. Myöhemmin hän pakeni lapsensa kanssa Venäjältä, jossa odotti vankilatuomio.
Naistoimittajan rohkea ja yksinäinen taistelu sotaa vastaan
Kansainvälisen uutistoimituksen työntekijänä Ovsjannikova oli pitkään tiennyt, että Kreml valehtelee jatkuvasti Venäjän kansalle. Ukrainan sota oli kuitenkin liikaa; hän ei voinut enää olla hiljaa. Ovsjannikova keskeytti 14.3.2022 uutislähetyksen nostamalla kameroiden eteen kyltin, jossa luki ”Ei sodalle. Älkää uskoko propagandaa.”
Protestin jälkeen Ovsjannikova joutui keskelle informaatiosotaa. Häntä syytettiin kytköksistä Britannian suurlähetystöön ja häirittiin internetissä. Hänen ex-miehensä yritti viedä lasten huoltajuuden. Hänen poikansa ja äitinsä käänsivät hänelle selkänsä.
Ovsjannikova tuomittiin kotiarestiin, ja häntä odotti kymmenen vuoden vankeustuomio. Ennen oikeudenkäyntiä hän onnistui kuitenkin pakenemaan tyttärensä kanssa. Nyt hän haluaa kertoa tarinansa.
NO WAR – toimittajan taistelu sotaa vastaan julkaistaan 29.5.2023.
Onko valtiolle vaihtoehtoa?
Oikeustieteen tohtori Kalevi Hölttä kirjoittaa järjestyksen merkityksestä yhteiskunnalle ja siitä, millainen oikeusjärjestys olisi ilman valtiota.
Kirja Järjestys esittelee teorioita valtion käsitteestä, alkuperästä ja tarkoituksesta ja luo historiallisen katsauksen valtiomuotoihin.
”Valtio on suomen kielessä omaperäinen sana, joka kuvaa oivallisesti valtiota vallan keskittymänä.”
Pääkysymys on, missä määrin valtio on tarpeellinen nykyisessä laajuudessaan. Valtio on vain osa oikeusjärjestystä eikä päinvastoin. Vaikka kaikissa yhteiskunnissa on jonkinlainen oikeusjärjestys se ei kuitenkaan välttämättä edellytä valtiota pakkokoneistona.
Hölttä nostaa kriittiseen keskusteluun Suomen hallinto-organisaation ja erityisesti valtion väkivaltakoneiston tehtävät. Voidaanko tehtäviä siirtää itsehallintoelimille? Samalla eritellään perusoikeusjärjestelmää demokraattisen oikeusvaltion näkökulmasta sekä eri oikeudenaloja.
Millainen oikeusjärjestys olisi vaihtoehtoisissa tai ei-kapitalistisissa talousjärjestelmissä?
Kysymys valtiottomasta oikeusjärjestyksestä liittyy osaltaan marxilaiseen teoriaan valtion kuoleutumisesta kapitalismin jälkeisessä kommunistisessa yhteisössä.
Kapitalistinen järjestys on monimuotoinen ja se toimii yhtä lailla köyhissä ja nälkää näkevissä maissa, joissa väestö on vain osittain edes lukutaitoista, kuin rikkaissa maissa. Omistukseen perustuva valta ei ole riippuvainen siitä, kuinka paljon vaurautta tai luonnonvaroja maassa on. Kansainväliset pääomajärjestöt pyrkivät eroon kansallisvaltioiden asettamista rajoituksista hallitsemalla suoraan valtioiden kansalaisia.
”Mielestäni valtioiden koneistot ja tarvittaessa niiden väkivalta pystyy täysin estämään tällaisen kehityksen, mikäli tahtoa on. Jos ne eivät estä tätä kehitystä, se merkitsee kansainvälisten pääoman järjestöjen olevan osa valtioita ja valtioiden hyväksymiä ja suojelemia.”
Järjestys on siis asioiden, tekojen, puheiden ja ajatustenkin järjestämistä loogiseen suhteeseen toisiinsa. Järjestys sinänsä – huono tai hyvä – säilyy epäilemättä kaikissa yhteisöissä. Jos tai kun valtio vähitellen kuoleutuu, sen perustana oleva ja sen johtama järjestys vaihtuu toisenlaiseen järjestykseen. Olennaista on, perustuuko käskeminen – eli yhteiskunnan tasolla hallinto – demokraattiseen päätöksentekoon ja järkeen vai johonkin muuhun perusteeseen.
”Järjestys on välttämätön ihmisten ja yhteisön puolustamiseksi, mutta ei valtion tai hallinnon puolustamiseksi.”
Helppolukuinen kirja sopii kaikille poliittisesta teoriasta kiinnostuneille – niin opiskelijoille kuin työläisillekin.
Kalevi Hölttä on oikeustieteen tohtori ja työoikeuden dosentti. Hänen väitöskirjansa Toimintaoikeudet ja työtaisteluvapaus (2012) on valtiosääntöoikeuden alalta. Ennen tutkimustyötään Hölttä toimi työmarkkinajuristina, ammattiyhdistystehtävissä sekä asianajotoimistossa. Hän on julkaissut mm. kirjat Työtaisteluopas (Into 2011), Kansalaistoiminta – lailliset oikeudet (Into 2013) ja Kuri (Into 2018).
Tutustu kevään uutuuskirjoihin
Ylistetty kirjauutuus: Mitä miesten olisi aina pitänyt kuulla, mutta mitä feministit eivät ole sanoneet?
Näyttelijänä ja koomikkona Ruotsissa huippusuosioon nousseen Bianca Kronlöfin kirja Kirjeitä miehille kutsuu miehet mukaan tasa-arvokeskusteluun, joka ei ole helppo, mutta jonka jokainen mies varmasti kestää.
Kirjeitä miehille kutsuu miehet mukaan keskusteluun
Ruotsinsuomalainen Bianca Kronlöf kirjoittaa hauskasti ja oivaltavasti tunteista, seksistä, väkivallasta ja maskuliinisuudesta – herätellen jopa feministejä uudenlaiseen dialogiin miesten kanssa. Näyttelijä ja koomikko Bianca Kronlöf kirjoittaa kirjeitä tapaamilleen miehille. Osoittaen kirjeensä isälle ja isoisälle, syntymättömälle pojalle, yhden yön jutulle – löysälle ja kovalle. Hänelle, joka uskoo myytteihin. Miehelle, joka lyö tyttöystäväänsä, ja hänelle, joka ei ole koskaan väkivaltainen.
”Me tytöt puhumme teidän poikien ja miesten kanssa tasa-arvosta ikään kuin olisitte tunteellisia linnunpoikasia. Silitämme teitä myötäkarvaan ja kuiskaamme kilteimmällä mahdollisella äänellä, että maailma ei ole tasa-arvoinen. En usko, että olet tunteellinen linnunpoikanen. Luulen, että kyllä kestät tämän keskustelun. Joten eiköhän aloiteta.”
Seksuaalisen väkivallan vastaisesta työstä palkittu Kronlöf kirjoittaa tärkeistä ja vaikeista asioista ymmärryksellä ja suorasanaisesti. Hän ei tuomitse vaan yrittää ymmärtää ja kutsuu miehet mukaan keskusteluun. Kirjan aihe on yleismaailmallinen: Pohjoismaissa, Euroopassa ja koko maailmassa käydään samoja keskusteluja siitä, miksi miehet ovat väkivaltaisia naisia kohtaan. Keskustelu on erilaista eri maissa, mutta ongelma on olemassa kaikkialla, ja siitä on puhuttava. Kronlöf osallistuu keskusteluun kirjeillään ja vaatii samalla tarvittavia rakenteellisia muutoksia.
”Tuli selväksi, että naisille ongelma oli poliittinen, miehille yksityinen.”
Kronlöfin mukaan feministit asettavat itselleen aivan liian korkean riman samalla, kun seksistitrollit puolestaan viis veisaavat laadusta. Koulukiusaajat ja työpaikkakiusaajat eivät välitä tarkistaa faktojaan, eivätkä he piittaa siitä, onko heidän uhkauksillaan intersektionaalista painoarvoa. Kiusaajat ja trollit keskittyvät määrään, Kronlöf painottaa. ”Meidän feministien pitäisi ottaa mallia trolleista: antaa mennä vaan!”, hän rohkaisee.
Julkaistessaan ensimmäisiä kirjeitä somessa, jotka koskivat Kronlöfin kokemuksia tapaamiensa miesten kanssa, saivat kirjoitukset aikaan voimakkaan reaktion. Kun muutkin kuin vain media ottivat yhteyttä, huomasi kiintoisan kuvion: Naiset jakoivat hänen kirjeitään tai laativat itse vastaavia julkisia tekstejä. Miehet puolestaan kirjoittivat hänelle yksityisviestejä. ”Valtavan rohkeaa. Haluan sinun tietävän, että tuen sinua. Tämä on tärkeää…” Kun Kronlöf kävi näiden miesten sosiaalisissa medioissa, oli siellä pelkkää hiljaisuutta.
”Ihmettelen: Miten osoitat minulle ”tukevasi” minua, ellet tee sitä julkisesti? Miten ihmeessä kuvittelet tämän olevan ”tärkeää”, jos et puhu siitä? Miten yhteiskunta voi muuttua, ellet kerro avoimesti olevasi tyytymätön asioihin? Miten me ihmisinä voimme muuttua, jos pidät turpasi kiinni? Tuli selväksi, että naisille ongelma oli poliittinen, miehille yksityinen.”
Kronlöfin kootessa kirjeistään kirjaa, epäili jopa hänen oma kumppaninsa (joka on mies) kannattaisiko kirjalle antaa nimeksi Kirjeitä miehille. ”Ei, ei se sovi ollenkaan, miehistä tuntuu siltä, että heitä syytetään”, kumppani oli sanonut. Silloin Kronlöf pohti, kuinka joku voi tuntea oloansa syytetyksi, jos keskustelu ei ole vielä alkanutkaan? Miten miehiä voisi ylipäätään puhutella, jos hän ei saisi puhua ”miehistä”? Ja juuri miesten kanssa Kronlöf halusi puhua. Tästä syntyi havainto, joka kulkee punaisen langan lailla läpi teoksen: ”Näin tunteellisina ja helposti suuttuvina heitä (miehiä) pidämme. Niin vaikeaksi kuvittelemme keskustelun teidän heidän kanssaan ja niin vähän uskomme heidän kuuntelevan. Eikö olekin surullista?” Kronlöfin kirja Kirjeitä miehille katkaisee tämän hiljaisuuden ja kutsuu rohkeasti miehet osaksi keskustelua, pelkäämättä, että miehet eivät kestäisi sitä, mitä naiset kestävät päivittäin.
Kirjeitä miehille nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Äänikirjan lukee näyttelijä Krista Kosonen ja kirjan on suomentanut Riie Heikkilä.
Bianca Kronlöf on ruotsinsuomalainen koomikko, näyttelijä ja kirjailija. Hän opiskeli Göteborgin teatterikorkeakoulussa ja on esiintynyt teattereissa Tukholmassa ja Göteborgissa sekä Ylellä näytetyissä ruotsalaisissa draamasarjoissa. Koomikkona hän on tullut tunnetuksi feministisestä satiiristaan. Kirjeitä miehille on hänen esikoiskirjansa. Se oli ehdokkaana vuoden parhaaksi tietokirjaksi (Adlibrispriset 2021). Kronlöf palkittiin vuoden äänenä 2022. Ruotsinkielinen äänikirja oli Storytel Awards -finalisti.
Bianca Kronlöf lukee kirjeitä miehille sarjassa Ta det som en man.
Ihan vaan lääkkeeksi kertoo alkoholihistoriastamme: kieltolain vaikutukset näkyvät asenteissamme edelleen
Suomen halveksutuin ja rikotuin 1919–1932 voimassa ollut kieltolaki epäonnistui, kun raitistumisen sijaan kansa joi salakuljetettua spriitä. Historiantutkija Jari Hanskin tietokirja Ihan vaan lääkkeksi on terävä kuvaus suomalaisten politisoituneesta alkoholihistoriasta ja kiintymyssuhteesta viinaan.
Yritys raitistaa suomalaiset sai aikaan salakuljetusaallon
Yksikään Suomen eduskunnan säätämä laki ei ole ollut niin halveksittu ja rikottu kuin vuosina 1919–1932 voimassa ollut kieltolaki. Kansan raitistamisen sijaan se sai suomalaiset juomaan salakuljetettua spriitä. Liiketoiminta oli hyvin kannattavaa, ja sitä harjoitettiin kaikkialla Suomessa. Mutta keitä salakuljettajat olivat? Algot Niska tunnetaan, mutta entäpä kaikki muut?
”Kotipoltto nähtiin yhteiskunnallisten ongelmien lähteenä: sen kieltäminen poistaisi köyhyyden, rikollisuuden ja siveettömyyden. Kehitys johti vielä tänäkin päivänä jatkuvaan huoleen tavallisen kansan raittiudesta.”
Kun kieltolaki astui voimaan 1919, yli kaksi vuotta sen jälkeen, kun se oli hyväksytty eduskunnassa, vaikutti siltä kuin laki olisi tullut yllätyksenä viranomaisille. Kieltolain kannattajat ja vastustajat järjestäytyivät jopa omiin kuppikuntiinsa, joiden välillä oli selkeä ero: vastustajat eivät alun perinkään uskoneet, että kieltolailla voitaisiin säädellä Suomen alkoholioloja, kun taas lain kannattajat uskoivat vakaasti sen pienentävän alkoholihaittoja, kirjoittaa Hanski. Käytännössä laki ja sen valvonta osoittautuivat arvioitua paljon haastavammaksi, lain jättäessä jälkeensä enemmän haittoja kuin hyötyjä.
Kun kieltolain aikaan Kämpissä herrat kohottivat maljoja, ei rahvaan viinanjuontia katsottu läpi sormien
Viinan salakuljettajien ollessa tavallisia ihmisiä, lähinnä työmiehiä tai vastaavia, ei niin kutsuttua ylempää luokkaa salakuljettajien joukossa tavattu. Kieltolakia tutkinut Hanski kertoo, etteivät salakuljetuksissa kiinni jääneet juomat olleet vain spriitä, vaan myös niin sanottuja parempia aineita, joita tuskin hankkivat vain ja ainoastaan humalahakuiset. Tämä osoittaa, että ostajakunnassa oli myös varakkaampaa väkeä, Hanski sanoo.
Suhtautuminen siihen, kuka sai tai ei saanut juoda, oli hyvin kaksijakoinen. Yhtä aikaa, kun Helsingissä Hotelli Kämpissä saatettiin juoda konjakkia, ei maalla rahvaalle suotu samoja oikeuksia. Mikäli kieltolailla oli todella niin suuri kannatus kuin puolueet väittivät, täytyi myös olla aika paljon niitä, jotka tätä vastustivat, Hanski toteaa. Tästä todisteena voidaan pitää tullin, merivartiolaitoksen, poliisin ja raittiusetsivien haaviin jääneitä mittavia alkoholimääriä.
Lain seurauksena alkoholista tuli kiellettyä ja suhtautumisesta kielteistä
Jo pienen määrän salakuljettaminen oli kannattavaa. Monesti junassa kiinni jääneellä saattoi olla mukanaan vain noin 10 litraa spriitä. Toisaalta Kotkan kiinnijääneet pitivät hallussaan suuriakin kuormia. Sprii oli kieltolain aikaan kustannustehokas juoma ja sitä jäikin haaviin muita juomia enemmän. Spriin erityinen haitta oli kuitenkin se, että opetti juomaan – ei vain viinaa – vaan väkevää viinaa, Hanski sanoo.
Lain myötä alkoholista tuli yleisesti kiellettyä ja suhtautumisesta kielteistä, joka näkyy edelleen suomalaisten alkoholisuhteessa. Vielä nytkin raittiusväen kirjoituksissa ja puheissa kaikuu vain kaksi vaihtoehtoa: joko olla täysraitis tai alkoholisti, eikä juuri mitään siltä väliltä, Hanski toteaa.
Salakuljettajia jahdattiin jopa poroilla
Kirja esittelee lukuisia kiinni jääneitä salakuljettajia eri puolilta Suomea. Elämäntarinat valottavat, millaista oli elää kieltolakiajan Suomessa ja millaiset ihmiset jäivät salakuljetuksesta kiinni.
“Kieltolain alkuvaiheessa siveysetsivät kunnostautuivat lainrikkojien käräyttämisessä. Esimerkiksi joulukuussa 1920 nämä olivat huomanneet Tampereella kaksi naista, jotka olivat ”tavallista leveämpiä”, todettiin Aamulehdessä. Lähemmässä tarkastuksessa toiselta löytyi hameen alta seitsemän ja toiselta neljä salataskua, joihin kuhunkin mahtui yksi litran spriikanisteri.”
Alkoholia lastattiin veneisiin, autoihin, juniin ja hevoskuormiin – ja sitä kuljetettiin paljon, jopa matkalaukuissa. Jotkut kuljettajista jäivät kiinni ja päätyivät lopulta oikeuteen. Oikeuden pöytäkirjoista löytyy myös heidän tarinansa. Kirjassa kerrotaan myös alkoholin salakuljetusta vastaan tehdyistä toimista sekä salakuljetustoimintaa vastaan perustetusta merivartiolaitoksesta.
”Tullivartijat käyttivät Oulussa takaa-ajoissaan talvisin suksia ja kesäisin veneitä. Etenkin talviaikaan partiointi oli melko hyödytöntä, koska salakuljettajat kulkivat etäällä mantereesta. Oulun tullikamari valitteli, että salakuljettajilla oli paremmat hevoset kuin heillä: niinpä tullipiiri käytti jopa poroja takaa-ajoihin.”
Ihan vaan lääkkeeksi on mukaansa tempaava kuvaus salakuljettajista –tavallisista ihmisistä, kalastajista, joutomiehistä, työmiehistä ja -naisista, jotka yrittivät parantaa talouttaan kuljettamalla väkeviä alkoholihuomia ja erityisesti spriitä ympäri maakuntia.
Ihan vaan lääkkeeksi nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Mikko Toiviainen.
Jari Hanski, VTT, FM, on helsinkiläinen historiantutkija ja tietokirjailija. Hänen väitöskirjansa käsitteli juutalaisvastaisuutta suomalaisissa aikakauslehdissä ja kirjallisuudessa 1918–1944. Hanski on historiantutkijana ja kirjoittajana laaja-alainen, mutta erityisen paljon hän on kirjoittanut Suomen 1900-luvun historiasta.
Tutustu kevään uutuuskirjoihin
Tuomas Lojamo
tuottaja ja kustannustoimittaja (kotimaiset tietokirjat)
kirjaideat
tuomas.lojamo@intokustannus.fi
044 493 6817
