Vuokko Hurmeen äänikirjasarja koukuttaa tutuilla ja vähän tuntemattomammillakin äänimaisemilla, jotka on pakko kuunnella yhä uudelleen ja uudelleen. Äänikirjat houkuttavat arvuuttelemaan, matkimaan tai kuuntelemaan hiirenhiljaa sekä tarjoavat tietoa eri eläinten äänistä.
Hauska ja aktivoiva sarja tuo suosittujen ääninappikirjojen idean äänikirjojen maailmaan: villit ja vinkeät eläinäänet, metsän tunnelmalliset suhinat ja monenmoiset rapinat vievät lapsen suoraan tapahtumapaikoille.
MITÄ KARHU SANOO? Ilmestyy 19.6.2023
Vuokko Hurmeen äänirikastettu lastenkirja
Tunnista metsän eläimiä
Sarjan aloittaa jännittävä Mitä karhu sanoo -äänikirja, joka kuljettaa kuulijan metsään keskelle lintujen liverrystä, hyönteisten surinaa ja tuulen huminaa. Millaista ääntä pitääkään hirvi, entäpä orava? Hyttysen jokainen varmasti tunnistaa… Ja kukas tuolla karjahtikaan?
SEURAAVAKSI:
MITÄ LEIJONA SANOO? Ilmestyy 17.7.2023
Tunnista savannin eläimiä
Jännittävä Mitä leijona sanoo -äänikirja vie kuulijan savannille keskelle eksoottista äänimaailmaa. Millaista ääntä pitääkään sarvikuono, entäpä täplähyeena? Norsun jokainen varmasti tunnistaa… Ja kukas tuolla karjahtikaan?
MITÄ KISSA SANOO? Ilmestyy 17.7.2023
Tunnista kotieläimiä
Mitä kissa sanoo -äänikirja kuljettaa kuulijan kotiympäristöön keskelle tuttujen lemmikkieläinten ääniä. Millaista ääntä pitääkään marsu, entäpä undulaatti? Koiran ääniä jokainen varmasti tunnistaa… Ja kukas tuolla sähiseekään?
Lastenkirjailija Vuokko Hurme
Vuokko Hurme on helsinkiläinen lastenkirjailija, joka on kirjoittanut lapsille useita tietokirjoja, kuvakirjoja ja romaaneja. Hurme palkittiin Tietopöllö-palkinnolla vuonna 2021. Palkinto myönnetään tietokirjailijalle tai tietokirjailijaryhmälle, joka on julkaissut ansiokkaasti lapsille ja nuorille tarkoitettuja tietoteoksia.
Kirjasyksyssä hiljennymme kuulemaan sodan tallomia ihmisiä ja luonnon kaunista kakofoniaa. Annamme sanan sivaltaa vallitsevaa talousjärjestelmää ja tarjoamme tilan puheenvuoroille, jotka nostavat esiin kiusattuja, näkymättömäksi häivytettyjä tai sivuutettuja.
Rakennamme kirjoillamme myös teitä kuviteltuihin tarinoihin – sillä mikä ihme kirjallisuus onkaan: jokaisen pieteetillä suunnitellun kirjankannen takana lukija päästää itsensä uusiin todellisuuksiin. On sanottu, että fiktiolle on näinä päivinä suurempi tarve kuin koskaan.
Esiteineille alkaa jännittävä kotimainen kirjasarja, jossa 12-vuotias Alex seikkailee Super-Rollaattorilla kulkevan supermummonsa kanssa. Agenttimummo ja lentävät tekarit on Ilkka Olavin luoman sarjan ensimmäinen osa.
Tatiana Elfin dialogiromaani Erokesksuteluja
Luonnon armoilla
Fiktio kuvaa myös luontosuhdettamme. Risto Isomäen menestyssarjan odotettu viides osa, Viimeinen erämaa, vie meidät Lauri Nurmen painajaismaiseen eloonjäämistaisteluun keskelle valtamerta. Aura Koiviston romaani Harhamat kertoo ihmisen ylenkatseesta muita lajeja kohtaan ja kysyy: olisiko mahdollista elää harmonisesti monilajisessa yhteisössä.
Kyseenalaistajat eivät luovuta ennen kuin maailma muuttuu
Aina on tarvetta kiihkottomalle tiedolle. Me elämme preesensissä, maailma tapahtuu nyt. Siksi haluamme Innossa tehdä myös kirjoja, jotka vaikuttavat joukkoihin tänään.
Kapitalismin suuri illuusio paljastaa valheet, jotka ylläpitävät kapitalismia. Samu Kuoppa ja Riina Tanskanen palauttavat talouspuheen arkitasolle ja kutsuvat mukaan vastarintaan.
Pentti Karvosen ja Aki Ollikaisen teos Subutex-lääkäripiirtää kuvan miehestä, joka on koko uransa ajan pysynyt periaatteidensa takana. Karvonen muistetaan lääkärinä, joka toi Subutexin Suomeen. Hän välitti vieroitus- ja korvaushoidoissa käytettäviä lääkeaineita narkomaaneille ja menetti lääkärinoikeutensa vuonna 2003.
Sotaa käydään eri rintamilla. Kiusatut kertovat siitä, mitä ilkeys ja julmuus aiheuttavat ja miten se vaikuttaa tulevaisuuden ihmissuhteisiin, opintoihin ja työhön. Kouluväkivalta on ainakin osasyy päihde- ja mielenterveysongelmiin, yksinäisyyteen ja syrjäytymiseen, ja alan ammattilaiset esittävät ratkaisuja ongelmiin Elina Välimäen kirjassaKiusatut.
Venäjän hyökkäyssotaa käsitellään Innon syksyssä eri näkökulmista. No waron ukrainalais-venäläisen toimittajan Marina Ovsjannikovan tarina siitä, miten hänen elämänsä muuttui sen jälkeen kun hän protestoi sotaa vastaan suorassa tv-lähetyksessä. Maa joka heräsion palkitun Kalle Kniivilän kirja siitä, miksi ja miten Ukraina ei ole Venäjä. Politiikan toimittaja Lauri Nurmi puolestaan on kirjoittanut Suomen salatusta tiestä Natoon.
Marina Ovsjannikova protestoi suorassa uutislähetyksessä Venäjän hyökkäyssotaa vastaan.
Nykyisessä maailmantilanteessa ei myöskään sovi unohtaa toisen maailmansodan käsittämättömiä puhdistuksia. Anna StuartinAuschwitzin kätilö on koskettava tositapahtumiin perustuva romaani yhden naisen rohkeudesta suojella elämää käsittämättömän synkkyyden keskellä.
Lasten äänikirjasarja rikastetulla äänimaailmalla
Vuokko Hurmeen hauska ja aktivoiva äänikirjasarja Mitä eläimet sanoo?tuo suosittujen ääninappikirjojen idean äänikirjojen maailmaan. Se houkuttelee arvuuttelemaan, matkimaan tai kuuntelemaan hiirenhiljaa sekä tarjoaa tietoa eri eläinten äänistä.
Hurmeen niin ikään perheen nuorimmille kirjoittama ja Noora Katon kuvittama Hirveä hoppu käsittelee lapsiperheen arkea lapsentajuisesti ja hauskasti.
Pip Williamsin tositapahtumista ammentava omaperäinen romaani Kadonneiden sanojen kirja paljastaa todellisuuden, joka on kadonnut miesten kirjoittamien historiankirjojen rivien väliin.
Antto Terras kertoo eteläisen naapurimme järjestäytyneen rikollisuuden koko tarinan kirjassaan Viron mafia.
Suositun Kuolemaantuomitut-podcastin tekijä Liisa Saarijärvi vie meidät Yhdysvaltoihin neljän kuolemaantuomitun murhaajan kahleisiin kertoen heidän hyytävät tarinansa. Mitä tapahtuu, kun rikollinen tuomitaan kuolemaan Yhdysvalloissa?
Entä miksi perheenäiti Tanya Reidistä tuli niin julma, että hän petti perheensä pahimmalla mahdollisella tavalla? Gregg Olsen kertoo kirjassaan Äidin julma syliperheen traagisen tarinan, joka johti Morgan Reidin surulliseen kohtaloon.
Tehtävä Berliinissäpalkittiin Adlibriksen vuoden romaanina vuonna 2022. Ylistetyn vakoojaromaanisarjan neljäs osa vie lukijan toisen maailmansodan aikaiseen Tukholmaan ja natsien Berliiniin.
Toinen maailmansota riehuu Euroopassa, ja koodinmurtajat Elisabeth, Iris ja Signe keskittyvät sodan varjossa myös oman elämänsä haasteisiin. Huippusuositun Liittolaiset-sarjan neljännessä osassa Tukholmassa työskentelevän tiedustelupalvelun tehtävät käyvät yhä vaarallisemmiksi. Vauhdikkaan kerronnan ansiosta kirja pitää otteessaan ja jännitys tiivistyy.
”Tässä kohtaa sota yltyi ja myös kirjoittaessani huomasin, miten vauhti kiihtyi, joten neljännessä osassa on ehdottomasti enemmän toimintaa kuin aiemmissa kirjoissa, sanoo Denise Rudberg.” Saksa vie joukkojaan Ruotsin kautta kohti Norjaa, ja Ruotsin puolueettomuus on koetuksella, sillä se pelkää olevansa seuraava miehityskohde. Iris kutsutaan natsimielisen sisarensa häihin Berliiniin – vieraiden joukossa ovat myös Adolf Hitler ja Joseph Goebbels. Juhlat saavat järkyttävän päätöksen, ja Iriksen paluumatka vaarantuu. Elisabeth miettii tulevaisuuttaan uudesta näkökulmasta ja Signe kohtaa menneisyytensä yllättävän kuolemantapauksen vuoksi.
”Tämä oli erittäin kiinnostava ja jännittävä kirja” – Elisabeth, Bookbeat
Todellisiin tapahtumiin ja paikkoihin perustuva Liittolaiset-sarja on kunnianosoitus viime vuosisadan teräville, vahvoille naisille. Elisabethin, Signen ja Iriksen henkilöhahmojen esikuvat ovat kirjailijan omassa suvussa.
“Dekkarikirjailijana tunnetun Rudbergin trilogia on ollut Ruotsissa menestys. Se perustuu todellisiin paikkoihin ja tapahtumiin ja kuvaa historiaa mukavan ymmärrettävästi ja inhimillisesti. Jatkoa on saatava” – HS
Kirjan on suomentanut Anu Koivunen ja äänikirjan lukee Meri Nenonen.
Tehtävä Berliinissä nyt saatavilla kirjakaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Tukholmassa asuva Denise Rudberg (s. 1971) on yksi Ruotsin menestyneimmistä kirjailijoista. Eleganttia jännitystä tarjoavaa Marianne Jidhoff -sarjaa on myyty yli neljä miljoona kappaletta ja sarjan kymmenes osa oli marraskuussa 2020 Ruotsin myydyin kirja. Liittolaiset-sarjan ensimmäinen osa Salainen koodi nousi myös Ruotsissa heti myyntilistojen kärkeen.
Metsäpuutarhurin kirja on ensimmäinen suomenkielinen opas puutarhaekosysteemin luontiin. Joel Rosenbergin tapa viljellä on ekologinen ja helpottaa omavaraisuutta.
Hyötymetsäpuutarhalla luodaan omavaraisuutta ja resilienssiä, jota tarvitsemme ruoan ja energian kallistuessa. Itse ja yhdessä tuotettu ravinto tuo turvaa ja riippumattomuutta epidemioiden, sotien ja tuotantoketjujen häiriöiden aikoina. Monipuolinen lajisto taas takaa sen, että jotkut kasveista antavat aina satoa oli kasvukausi millainen hyvänsä.
Syötävä metsäpuutarha on laajennettu kotipuutarha, kokonainen puutarhaekosysteemi, joka tuottaa satoa ja parantaa ympäristön tilaa. Kirja opastaa oman metsäpuutarhan suunnitteluun ja monipuoliseen kasvilajistoon, jolla voi luoda satoisan ekosysteemin niin pienelle pihalle kuin suurelle pellollekin.
Ideana on istuttaa hedelmäpuita, pähkinäkasveja ja marjapensaita. Välit täytetään monivuotisilla vihanneksilla, maanpeitekasveilla, syötävillä köynnöksillä ja luonnonkasveilla. Puutarha jäljittelee metsänreunan lajirunsautta ja se sitoo pitkän elämänsä aikana runsaasti hiiltä maaperään ja luo elinympäristön lukuisille eliöille.
”Toivon, että lukija oppii näkemään ympäristönsä ja hyötykasvien mahdollisuudet uusin silmin ja innostuu kasvattamaan syötävää joka puolella.”
Rosenberg kirjoittaa lounaisen rannikkoseudun näkökulmasta ja esittelee kokeilukasvilajistoa. Suomessa keskilämpötila on 1850-luvun jälkeen noussut jo lähes 2,5 astetta ja nousu jatkuu.
”Väitänkin, että kaikki kirjan esittelemät lajit tulevat menestymään kuluvan vuosisadan aikana myös sisempänä Suomessa.”
Metsäpuutarhuri Joel Rosenberg tähtää omavaraisuuteen.
Joel Rosenberg on vapaa metsäpuutarhuri ja eräopas. Rosenberg työskentelee luonto- ja ympäristöalan kouluttajana ja omavaraistelee vuosi vuodelta enemmän. Taideteollisesta korkeakoulusta (Environmental Art MA-program) valmistunut Rosenberg on kirjoittanut ja valokuvannut teokset Pähkinöitä omasta puutarhasta – opas suomalaisten pähkinöiden kasvattamiseen (2021) ja Syötävä metsäpuutarha – johdanto suunnitteluun ja lajistoon (2023).
Rosenberg kirjoittaa blogia osoitteessa syötävämetsäpuutarha.fi. Hänet tunnetaan myös kaupunkiviljelyn pioneerina ja Satokartan perustajana.
Emilia Männynvälin (ent. Kukkala) intensiivinen ja rajoja uhmaava kirja limittää ekologisen, yhteiskunnallisen ja henkisen todellisuuden poikkeuksellisella tavalla.
Toiste en suostu katoamaan -kirjan intensiivisissä ja tarkkanäköisissä teksteissä naiseuden, paikan, luokan ja pyhän kaltaiset teemat punoutuvat toisiinsa muodostaen saumattoman jatkumon.
“Minun ja kaltaisteni sukupolvikertomus ei ole yksikään niistä, jotka kertovat luovan luokan lasten elämänmakuisista’ seikkailuista Kalliossa.”
Suurista teemoista huolimatta Toiste en suostu katoamaan on maanläheinen ja selkeydessään kirkas. Teksteissä lähestytään lihallisesti ja vaivattoman tuntuisesti sellaisiakin ikiaikaisia aiheita, jotka helposti pakenevat sanoja. Esseiden maailma on täynnä yllättäviä eroja ja yhtäläisyyksiä. Milloin viimeksi olet lukenut esseen surun radikaaliudesta tai saunomisen metafysiikasta? Kaikupohjaa yleisinhimillisiin aiheisiin haetaan myös musiikillisista alakulttuureista.
“Ei ole sattumaa, että retorisen kamppailun keskiössä on juuri naiseus.”
Männynvälin kynä piirtää laajoja kaaria ja kieli pakenee ideologisia kielioppeja. Teos on suoruudessaan hätkähdyttävä.
”En ole kirjoittanut asioista, joista haluan kirjoittaa, vaan asioista, joista minun on pakko kirjoittaa”, Männynväli kuvailee.
Männynväli haluaa, että asioista puhutaan eri lähtökohdista huolimatta avoimesti ja suoraan – aivan kuten hän halusi jo vuonna 2013 päättyneen blogiuransa aikana. Yhden ensimmäisistä yhteiskunnallisista naisbloggaajista osa ei ollut helppo. Silloinen Kukkala kuvaa kirjassaan kohtaamaansa uhkailua ja häirintää:
“Kerma saa, mitä kerma haluaa. Saan uhkaussoittoja. Perääni lähdetään kadulla ja minua piiritetään baarissa, mustiin pukeutuneet jääkaapin kokoiset miehet, eivät virka mitään. Autoni päällystetään verellä, jauhelihalla ja paskalla, kahdesti. Ulkonäköäni ja kaikkea minussa arvostellaan internetin täydeltä. Saan sähköposteja, joiden mukaan ansaitsisin kuolla. Joku haaveilee raiskaamisestani. Löydän nimeni ensimmäisenä eliminoitavien maanpettureiden listalta. Olen äärioikeiston tähtäimessä. Poliisia ei kiinnosta, miksi kiinnostaisi. En ole niin kuvitellutkaan.”
Rakentava erimielisyys ei ole edelleenkään suuressa huudossa. Männynväli on huolissaan lukutaidon rapautumisesta myös lukeneiden ihmisten keskuudessa. Somessa tapahtuvat tahalliset väärinymmärtämiset, joukkolynkkaukset ja uusmoralismi ovat osa ilmiötä.
“Lukijaa on otettava kädestä, talutettava, paljastettava kokonaisuutta pala kerrallaan, ettei hän säikähdä, joudu hämilleen tai peräti ajattelemaan itse. On kirjoitettava kuin idiootille. Ja minä mietin vain, mitä Umberto Eco kirjoitti kielestä ja fasismista: että fasismi tarvitsee ajattelun tyhmentämistä, mikä tapahtuu tyhmentämällä kieltä.”
Kirja nyt kaupoissa ja myös e- ja äänikirjapalveluissa.
Emilia Männynväli (ent. Kukkala) on kirjailija, toimittaja ja kriitikko, jonka esikoisromaani Kaiken jälkeen (Into 2021) kertoi luopumisesta ollen hurmaava yhdistelmä rouheaa roadtripia ja kipeää henkistä matkaa. Esseeteoksessaan hän jatkaa samalla lahjomattomalla linjalla: Toiste en suostu katoamaan on villi pako ulkoa asetettujen lokeroiden ja ideologisten poteroiden vankilasta.
Camilla Davidssonin suuren suosion Ruotsissa saanut Pikkuinen unelmien kaksio on syvällistä feelgoodia. Se kertoo uskalluksesta muuttaa elämänsä suuntaa ja käsittelee tarkkanäköisesti uupumuksen eri vaiheita ja siitä selviytymistä.
Suurkaupungin kasvatti Sofia nauttii hallinnan tunteesta ja uskottelee itselleen, että tietää mitä haluaa. Hänellä on komea ja menestynyt poikaystävä, hyväpalkkainen työ sijoitusalalla, ja uusi oma kaksio Tukholman keskustassa. Sofian elämää kuormittavat kuitenkin vanhempien ero, pitkät työpäivät ja asunnon remontti.
Kaiken lisäksi Sofian palkkaama urakoitsija Arvid vaikuttaa epäluotettavalta ja hänellä on mielipide kaikkeen, mikä ärsyttää Sofiaa. Toisaalta mies näkee Sofian läpi paremmin kuin kukaan muu. Kun Arvid kyseenalaistaa Sofian tekemät valinnat, ensimmäiset hiusmurtumat ilmestyvät Sofian kiillottamaan julkisivuun. Hätäpäissään Sofia tekee Arvidille lupauksen, jonka seuraukset ovat arvaamattomat.
Pikkuinen unelmien kaksio on valloittava romaani, joka liikkuu vilkkaan Stureplanin ja idyllisen Taalainmaan, toivon ja epätoivon välimaastossa. Se kertoo uskalluksesta, jota vaatii elää itselleen merkityksellistä elämää.
Kirjassa Davidsson käsittelee myös aikamme suurta kansantautia; uupumusta. Hän kuvaa sairauden kulkua, kuten sitä, ettei henkilö itse huomaa tilanteen vakavuutta ennen kuin sängystä nouseminen on mahdotonta. Davidsson kirjoittaa myös siitä, miten ulkopuolinen näkee uupumuksen merkit herkemmin, sekä epäonnistumisen valtavasta häpeän tunteesta.
”Camilla Davidsson on loistava vangitsemaan päähenkilön tunteet tavalla, joka auttaa samaistumaan heihin. Ajatuksia herättävä… Romanttista feelgoodia parhaimmillaan.”
– Johannas Deckarhörna
Pikkuinen unelmien kaksio nyt kaupoissa. Ilmestyy e- ja äänikirjapalveluihin 27.3.
Kirjan on kääntänyt Sirpa Parviainen ja äänikirjan lukee Maija Lang.
Camilla Davidsson (s. 1969) kirjoittaa laadukasta viihdettä ja on yksi Ruotsin menestyneimmistä feelgood-kirjailijoista. Pikkuista unelmien kaksiota on myyty Ruotsissa yli 80 000 kappaletta.
Ennen kirjailijaksi ryhtymistään Davidsson työskenteli markkinoinnin parissa useissa kansainvälisissä yrityksissä. Stressi ja suorituspaineet olivat tuttuja vieraita hänen arjessaan. Sairastuttuaan burnoutiin Davidsson kuuli sattumalta Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitistä Espanjassa. Vaellus sai hänet ymmärtämään, miten väärin on elää toisia miellyttääkseen sen sijaan, että seuraisi omaa sydäntään. Nykyään Davidsson kirjoittaa ja pyörittää kesäisin omaa majataloa Fårön saarella. Hänen teoksiaan ahmivat lukijat toivovat, ettei hän koskaan lopettaisi kirjoittamista, eikä se ole hänen aikomuksensakaan. Davidssonin kirjoja on myyty Ruotsissa jo puoli miljoonaa kappaletta.
Isomäki vie lukijan aitiopaikalle kansalaisyhteiskunnan kultakauteen, jonka aikana suomalaisten käynnistämät operaatiot muuttivat maailmaa. Mitä nykyvaikuttajat voivat oppia 80- ja 90-luvun aktivisteilta?
Suomi oli 80-luvulla kokoaan paljon suurempi vaikuttaja
Kirjailija Risto Isomäki on toiminut läpi elämänsä aktivismin ytimessä. Maailmanparantajan muistelmissa hän nostaa esiin kahden värikkään vuosikymmenen ajalta joukon jännittäviä mutta käytännössä unohdettuja tarinoita: Miten suomalaiset maakuntalehdet ja kansalaisjärjestöt olivat vähällä onnistua yhdessä perustamaan Bangladeshiin yhden kolmannen maailman suurimmista rokotetehtaista? Miten 101 suomalaista kansanedustajaa ja Miljoonasade-yhtye auttoivat pelastamaan 18 miljoonaa hehtaaria sademetsää? Miten suomalaisten kansanedustajien nälkälakko ratkaisi taistelun kehitysavusta Prosenttiliikkeen voitoksi? Isomäki osallistui itse näihin ja lukuisiin muihin kansalaiskampanjoihin, joita koskevia arkistoja hän onnistui säilyttämään.
”1980-luvulla vaikuttaneet nuoret maailmanparantajat olivat monella tapaa kadehdittavassa asemassa suhteessa sekä edeltäviin että myöhempiin aktivistien sukupolviin. 1980-luvulla ei tarvinnut kantaa omasta toimeentulostaan suurtakaan huolta. … Tämä kaikki antoi nuorille ihmisille nykyistä suuremman vapauden miettiä, mitä he halusivat omalla elämällään tehdä.”
Suomessa vuodet 1979–2004 olivat kansalaisjärjestöille erityisen vaikuttavaa aikaa: tiivis yhteistyö Aasian, Afrikan ja Latinalaisen Amerikan kansanliikkeiden kanssa pelasti lukemattomia ihmishenkiä. Kansainvälisesti Suomi pystyi näyttelemään huikeasti kokoaan suurempaa roolia, ja kotimaassa mobilisoitiin kaikkien aikojen laajimpia vetoomuksia, mielenosoituksia ja kansalaiskampanjoita.
Maailman muuttuessa aktivistin perusluonne säilyy
Millaista oli toimia väsymättä kaaoksen masinoimassa maailmassa, ja miten se vaikutti Isomäen näkemyksiin oikeudenmukaisuudesta ja mahdollisuuksista parantaa maailmaa? Ketkä kaikki olivat mukana luomassa näitä menestystarinoita? Isomäen muistelmat tarjoavat mielenkiintoisen aikamatkan aina Turusta Indonesiaan, jonka varrella lukija saa mm. seurata, kuinka suomalaiset aktivistit saattoivat vaikuttaa jopa Neuvostoliiton kaatumisen. Mitä someaktivisti voivat oppia näiltä kansalaisyhteiskunnan kultakauden vaikuttajilta?
”Yhä useammat meistä tyytyvät nykyään kommunikoimaan somen kautta vain hyvin samanmielisten ihmisten kanssa. Me emme enää edes yritä emmekä halua tavoittaa ihmisiä, jotka ajattelevat eri tavalla, koska se ei kuitenkaan johtaisi mihinkään. Käytämme kaiken aikamme ja energiamme saarnaamiseen valmiiksi käännytetyille, vaikka hyvin tiedämme, ettei siitä ole mitään varsinaista hyötyä.”
Maailmanparantajan muistelmat on puuttuva pala suomalaista historiankirjoitusta, josta soisi kouluissakin opetettavan. Se myös inspiroi lukijaa yksilötason aktivismiin. Niitä, jotka haluavat todella muuttaa maailmaa eivätkä tyytyä tekemään pelkkiä eleitä, Isomäki rohkaisee toimimaan kaaoksen laidalla ja pienessä maailmassa. Siellä kaikki jännittävä ja uutta luova aina tapahtuu, kirjoittaa Risto Isomäki.
Maailmanparantajan muistelmat kaupoissa 2.3. sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Äänikirjan lukee Jukka Pitkänen.
Risto Isomäki (s. 1961) on laaja-alainen ja arvostettu kirjailija, kolumnisti ja ympäristöaktivisti. Hän on julkaissut yli 20 romaania ja tietokirjaa. Sarasvatin hiekkaa (Tammi 2005) oli Finlandia-ehdokas ja voitti Tähtivaeltaja- ja Kiitos kirjasta -palkinnot. Romaanista tehty sarjakuva voitti Sarjakuva-Finlandian. Isomäen kirjoja on käännetty lähes 20 kielelle, ja hänelle on myönnetty myös European Science Fiction Associationin palkinto. Vuonna 2020 Risto Isomäelle myönnettiin Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinto.
Lemmikkibuumin hiipuminen on jättänyt yhä useamman koiran ilman kotia ja Ukrainan sota nostanut uudelleen koirien maahantuontiin liittyvät epäkohdat esiin. Rescueyhdistykset tekevät perusteellista työtä kodittomien koirien tuonnissa Suomeen ja ehdottavat tiukennuksia terveystarkastuksiin.
Rescuekoirat ovat hylättyjä ja kaltoin kohdeltuja koiria, jotka on otettu turvaan kuntien löytöeläintaloihin ja koiratarhoille. Katariina Laineen kirja kertoo työstä, jota vastuulliset rescueyhdistykset tekevät näiden eläinten hyväksi Suomessa ja ulkomailla. Yhdistykset tukevat paikallisia löytöeläintarhoja ja eläinsuojelijoiden työtä. Ne tekevät myös merkittävää ennaltaehkäisevää työtä eläintautien torjunnassa ja järjestävät eläinten sterilointeja.
”Nämä saavutukset sivuutetaan usein julkisuudessa käytävässä keskustelussa ja uutisotsikoihin nostetaan yksittäistapauksia, joissa tuontikoirien terveystarkastuksissa on ollut puutteita.”
“Suomessa elää sitkeänä käsitys, että maahan tuotavat rescuekoirat muodostavat erityisen riskin.”
Rescueyhdistysten näkemys on, että viranomaisten tulisi ehdottaa koirien tuonnin kriteerien tiukennuksia – ei niinkään esittää arveluja siitä, tuoko jokin yksittäinen koira jonakin päivänä raivotaudin mukanaan Suomeen. Koirien tuontikriteerit tulisi määritellä Suomessa kokonaan uudelleen ja sellaiselle tasolle, että riskit tosiasiallisesti minimoitaisiin.
”Tämä tarkoittaisi muun muassa sitä, että kaikille maahantuoduille koirille tehtäisiin raivotaudin vasta-ainetesti jo lähtömaassa yhtenä maahantuonnin kriteerinä, ei pelkästään riskimaista saapuville koirille kuten tähän asti.”
Kannen koira Jehu adoptoitiin pentuna Viipurista Suomeen ja kotiutui hyvin. Jehu hakeutuu päivittäin kainaloon päiväunille ja nukkumaan mentäessä tulee viereen, laittaa pään tyynylle ja kuorsaaminen alkaa noin minuutissa. Lempipuuhiin kuuluu myös temppuilu ja kuonolla koskeminen käteen, siitä innostutaan niin, että koskeminen on enempi tönäisy ja kehuminen aiheuttaa vaikeuksia pysyä karvoissaan. Jehulla on myös hauskana tapana tulla halaamaan ja vaatimaan halauksia sekä rapsutusta.
Ukrainan sota nosti koirien maahantuontiin liittyvät ongelmat esiin
Ukrainalaisten pakolaisten mukana Suomeenkin saapui lemmikkejä, joiden tarkastuksessa oli puutteita. Viranomaiset reagoivat tilanteeseen viiveellä, koska tilanne oli Suomessa uusi – pakolaisten mukana ei ollut aiemmin tullut lemmikkejä.
SEY esitti huhtikuussa 2022 viranomaisille vaatimuksen, että ukrainalaisille lemmikkien kanssa saapuville on järjestettävä vastaanottokeskus, johon lemmikit voidaan eristää 30 päiväksi ja sellainen perustettiin Riihimäelle. Aiemmin Suomeen saapuneet lemmikkien omistajat pyrittiin kartoittamaan, jotta kaikki maahantuodut eläimet saataisiin tarkastettua.
Aluehallintoviraston tiedotteessa toukokuussa 2022 läänineläinlääkäri Sari Haikka esitti huolensa erityisesti rabiesriskistä ja Ukrainassa kadulta pelastettujen koirien tuomisesta Suomeen. Haikka suositteli kaikille rescuekoiria tuoville tehostettua omavalvontaa: raivotaudin vasta-ainetestiä ja riittävän pitkää varoaikaa. Samassa tiedotteessa otettiin esiin vastuullinen maahantuonti, mutta ei mainittu vastuullisten yhdistysten jo vuonna 2018 maahantulokriteereihin tekemiä tiukennuksia.
Sen sijaan ehdotettiin rescuekoirien tuonnin keskeyttämistä, vaikka ongelma oli ensisijaisesti Ukrainasta paenneiden pakolaisten mukanaan tuomien lemmikkien puutteellinen tarkastus ja viivästynyt vastaanottokeskuksen perustaminen.
Korona-ajan lemmikkibuumin hiipuminen näkyy eläinten hylkäämisinä ja palautuksina
Kirjassa käsitellään myös korona-ajan vaikutuksia rescuetoimintaan ja lemmikkibuumiin. Eläimiä korona-aikana ottaneet eivät harkinneet tarpeeksi lemmikin ottamista ja lähitöihin palatessa etenkin koirat eivät sopeutuneet uuteen elämänrytmiin.
”Koirien määrän noustessa myös koirien omistajiksi valikoituu
yhä enemmän ihmisiä, joilla ei ole realistista käsitystä koiran otta-
miseen liittyvästä vastuusta. Koska koiria myydään etenkin netti-
palstoilla, koira on yhä helpompi ottaa ja yhä helpompi hylätä.”
SEY:n mukaan ihmisten vaikeudet ja pahoinvointi pandemian aikana näkyivät myös eläinten kaltoinkohtelusta tulleiden ilmoitusten määrissä. Kun eläinsuojeluilmoituksia tehtiin vuonna 2018 noin 2 300, oli ilmoitusten määrä vuonna 2020 peräti 8 000.
Koiria hylätään entistä herkemmin, myös ilman erityistä syytä
Taloudellisten vaikeuksien lisääntyessä, osa ihmisistä tinkii koi-
ran hyvinvoinnista. Koiria siis hylätään myös, koska niitä ei yksin-
kertaisesti ole varaa hoitaa. Taloudelliset syyt eivät kuitenkaan selitä kokonaan koirien hylkäämistä.
Myös asenneilmapiiri on muuttunut, niin Suomessa kuin
muissakin maissa, suhtautumisessa koiran ottamiseen. Koiran esi-
neellistäminen, sen mieltäminen yhä enemmän kulutustavarak-
si, jonka voi hetken mielijohteesta ostaa, lisää koiran hylkäämi-
sen riskiä.
Löytöeläintalot ottavat jatkuvasti vastaan koiria, jotka
on hylätty ilman mitään erityistä syytä tai että ongelmia olisi yri-
tettykään ratkaista.
”Ristiriitaista on, että samaan aikaan kun koiria
hoidetaan ja ruokitaan yhä paremmin ja kalliimmin, koira on myös
helpommin hylättävissä, kun se syystä tai toisesta ei enää sovellu-
kaan ihmisen elämäntilanteeseen.”
Tavoitteena herätellä ihmisiä ymmärtämään kokonaisvastuu eläimen ottamisesta
Eläinfilosofi Elisa Aaltola puhuu kirjassa koirien todellisesta arvosta.
”Koira määritetään usein siitä saadun jalostushyödyn tai harrastemahdollisuuksien kautta eikä omana olentonaan”, sanoo Elisa Aaltola.
Hylätty koira jää Aaltolan mukaan näiden määrittelyjen ulkopuolelle kokonaan. Se on hyötyajattelun näkökulmasta arvoton koira, jota kukaan ei enää tarvitse.
Katariina Laine (s. 1967) sai idean kirjaansa asuessaan Thaimaassa ja Espanjassa, jossa hän tutustui rescuekoiriin ja rescuetyöhön toimiessaan itse vapaaehtoistyöntekijänä hylättyjen koirien parissa. Hän pelasti Thaimaasta Turren ja Murren, jotka saivat hyvät kodit Suomesta. Laine on ammatiltaan kieltenopettaja ja hän on julkaissut aiemmin ranskan kielen oppikirjoja.
The Guardianin kirjeenvaihtajana Ukrainassa työskentelevä Luke Harding analysoi tarkasti Ukrainan sodan seurauksia Ukrainalle, Venäjälle ja koko maailmalle historian ensimmäisessä etulinjasta julkaistussa kirjassa. Mikä on Venäjän seuraava siirto?
Hyökkäys on ensimmäinen sodan etulinjasta julkaistu teos
UutuuskirjassaanLuke Harding kirjoittaa ajasta ennen Venäjän hyökkäyksen alkua, ensimmäisistä sokin täyttämistä kuukausista, surusta ja sodan julmasta todellisuudesta. Kirja sisältää ennen kuulemattomia tarinoita uutisotsikoiden takaa ja käy läpi kahden hyvin erilaisen johtajan, Volodymyr Zelenskyin ja Vladimir Putinin, taustat.
”Hyökkäyksen seuraukset olisivat mullistavia, eikä vähiten kansainvälisissä suhteissa. Muutamassa päivässä tapahtuisi käsittämättömiä asioita. Ruotsi ja Suomi hylkäisivät neutraaliutensa, Saksa pasifisminsa, Iso-Britannia brexitin jälkeisen vieraantumisensa eurooppalaisista naapureistaan ja Puola ja Unkari pakolaisvastaisuutensa. Yhdysvallat ja sen liittolaiset löytäisivät uuden moraalisen tarkoituksen ja kollektiivisen lannistumattomuuden osoittamalla solidaarisuuttaan Ukrainalle. Venäjän taistelu ulottui Ukrainan ulkopuolelle. Se oli paljolti välillistä sotaa länttä vastaan.”
Putinin pimeistä päämääristä jo aiemmissa kirjoissaan varoittanut Harding avaa nyt Putinin sotastrategiaan johtaneet syyt ja kuvailee kaunistelematta Venäjän tavoitteita piirtää uudelleen maiden rajoja rosvovaltion lailla. Hän myös käsittelee sodan seurauksia, joista yksi on Suomen hakemus Naton jäsenmaaksi.
”Kremlin näkökulmasta sota oli myös kulttuurien välinen taistelu. Se muistutti enemmän keskiajan ristiretkiä kuin viime vuosisadan sotia. Yksi ideologisista vihollisista oli rappeutunut liberalismi.”
Luke Harding: Olisiko Suomi seuraava?
Hyökkäys on väkevä kuvaus Euroopan laajimmasta aseellisesta konfliktista toisen maailmansodan jälkeen. Taistelukenttä ulottuu maalta merelle ja taivaalle ja on sisältänyt niin Mariupolin ja Butšan julmuudet kuin Hersonin ja Donbasin etulinjat. Sodan mainingit kantautuvat voimakkaina Ukrainan ja Venäjän rajojen ulkopuolelle, ja onkin tärkeää ymmärtää, miten tilanne Ukrainan etulinjassa vaikuttaa meihin kaikkiin.
”Oli vaikea keksiä, milloin konfliktissa olisi näkynyt viimeksi niin selkeästi hyvän ja pahan vastakkainasettelu. Mitään tämän kaltaista ei ollut nähty sitten toisen maailmansodan yli kahdeksankymmentä vuotta aikaisemmin. Putin oli käynnistänyt suurvaltahyökkäyksen, sodan ”verestä ja maasta” (”Blut und Boden”), ikään kuin 2000-luku olisi ollut 1800-luku, suurvaltakamppailujen aikakausi. Ukraina oli nyt mukana kolonialismin vastaisessa taistelussa, taisteli olemassaolostaan, eikä nopea menestys näyttänyt kovin todennäköiseltä.”
Harding sanoo Ukrainan sodan olevan meidän kaikkien – koko ihmiskunnan sota. ”Tämä on selkein invaasio sitten natsien. Alistussota”, toteaa Harding. Todisteet tälle väittämälle hän esittää vakuuttavasti. Teos on täynnä kohtauksia sodasta – hyökkäyksestä, joka jatkuu yhä.
”Maaliskuun 16. päivä alkoi kutakuinkin tavallisesti piiritetyn Mariupolin asukkaille. Oli kylmä, selkeä aamu – kello 9.45 nähtiin kuitenkin kirkas välähdys ja tulipallo ja kuultiin räjähdys. Venäläinen sotilaskone pudotti laserohjatun pommin Dramteatriin. Pommi osui rakennuksen takaosaan. Se läpäisi oikean puolen ja räjähti täyteen majoitetulla näyttämöalueella. …Oli epäselvää, kuinka monta ihmistä menetti henkensä yhdessä Venäjän sodan törkeimmistä rikoksista. Zelenskyi puhui aluksi kolmestasadasta, mutta luku korjattiin myöhemmin kuudeksisadaksi Rakennuksen etuosassa ja kellarissa olleet näyttävät selvinneen enimmäkseen hengissä. Kaikki rakennuksen takaosassa ja oikeassa siivessä olleet saivat surmansa. Myös pukuhuoneisiin majoitetut raskaana olleet naiset.”
Hyökkäys – Venäjän verinen sota ja Ukrainan selviytymistaistelu nyt kaupoissa sekä e- ja äänikirjapalveluissa.
Kirjan on suomentanut Mika Tiirinen ja Kyösti Karvonen. Äänikirjan lukee Markus Niemi.
Luke Hardingon toimittaja, kirjailija ja Guardian-lehden palkittu kirjeenvaihtaja. Hän on työskennellyt Delhissä, Berliinissä ja Moskovassa sekä raportoinut sotatoimista Afganistanissa, Irakissa, Libyassa ja Syyriassa. Vuosina 2007–2011 hän toimi Guardianin Moskovan toimiston johtajana. Kreml karkotti hänet maasta ensimmäisenä tapauksena sitten kylmän sodan. Vuonna 2014 hän voitti arvostetun James Cameron -palkinnon.
Luke Hardingin aiempi teos Venäjän vakoojaverkosto oli yksi myydyimmistä tietokirjoista Suomessa vuonna 2021. Hän on kirjoittanut useita tietokirjoja, kuten New York Timesin bestsellerlistan kärkeen nousseen teoksen ”Salajuoni: kuinka Venäjä auttoi Trumpin Valkoiseen taloon”. Muita hänen teoksiaan ovat ”Vaiennettu – agentti Litvinenkon murha ja Venäjän sota lännen kanssa”, ”Snowden – maailman halutuin mies” ja ”Mafiavaltio – miten tavallisesta toimittajasta tuli uusbrutaalin Venäjän vihollinen”. Hardingin kirjoja on käännetty kolmelletoista kielelle. Hän asuu Hertfordshiressä Englannissa.
Kuuluisan ilmastoaktivistin ensimmäinen kirja nuorille ilmestyy vihdoin suomeksi. Näin pelastamme planeetan esittelee ilmastonmuutoksen vaikutukset ympäri maailmaa ja kertoo miten nuoret itse voivat vaikuttaa.
Yhdessä palkitun nuortenkirjailijan Rebecca Stefoffin kanssa Klein kertoo vaikuttavasti ja selväsanaisesti, miksi maapallo tarvitsee apuamme ja kuinka jokainen voi osallistua maailman muuttamiseen. Nuorilla on valtaa ja voimaa saada aikaan suuria muutoksia.
Kirja vastaa kolmeen tärkeään kysymykseen: Missä olemme nyt? Miten päädyimme tähän? Mitä tapahtuu seuraavaksi? Australian Suuren valliriutan kuolemasta hurrikaani Katrinaan ja Greta Thunbergin koululakkoon – ilmastonmuutos vaikuttaa ihan kaikkeen.
Onneksi nuoret ilmastoaktivistit ovat päättäneet tehdä asialle jotakin
Kirja tarjoaa paljon tärkeää tietoa ilmastonmuutoksesta, mutta on myös täynnä ideoita, innoittavia tarinoita ja neuvoja, joiden avulla jokainen saa keinoja vaikuttamiseen. Nuoret voivat auttaa rakentamaan paremman tulevaisuuden ja päättää, mitä tapahtuu seuraavaksi.
”Se liike on käynnissä juuri nyt. Sen tavoitteena on taistella ilmastonmuutosta vastaan ja tehdä samalla reilusta ja turvallisesta tulevaisuudesta mahdollinen kaikille. Liikettä kutsutaan ilmasto-oikeudenmukaisuudeksi.”
Kirjoittajat painottavat, etteivät nuoret ole vain osa liikettä vaan sen johtajia.
Kirjan on suomentanut Laura Kalmukoski ja äänikirjan lukee Elina Keinonen.
Naomi Klein (s. 1970) on yksi aikamme vaikutusvaltaisimmista ajattelijoista. Hän on palkittu toimittaja, aktivisti ja professori. Kanadalainen Klein on tutkinut poliittisia sokkeja, ilmastonmuutosta ja superbrändejä kaksi vuosikymmentä. Hänen kirjansa Tämä muuttaa kaiken, Tuhokapitalismin nousu ja No logo olivat kansainvälisiä menestyksiä, jotka on käännetty yli 30 kielelle ja joita on painettu yli miljoona kappaletta.
Rebecca Stefoff on julkaissut kirjailijanuransa aikana yli 200 tietokirjaa, joista suurin osa on lapsille ja nuorille. Lisäksi hän on mukauttanut lukuisia tietotekstejä lasten ja nuorten saataville.
