Julkaistu

Ajankohtainen uutuuskirja avaa koulukiusaamisen yhteiskunnallisia vaikutuksia ja etsii keinoja kiusaamisen kitkemiseen

Elina Välimäen kirjassa Kiusatut – Kertomuksia koulusta nyt jo aikuiset kiusaamisen uhrit kertovat, miten kaltoinkohtelu on vaikuttanut heidän elämäänsä. Välimäki pohtii kiusaamista myös laajemmin yhteiskunnan ja lainsäädännön näkökulmasta. Mikä yhteiskunnassa ruokkii kiusaamista, ja miksi lainsäädännön epäkohtia ei korjata? 

Kiusaamisen vaikutukset ulottuvat koko yhteiskuntaamme. Kouluväkivalta voi aiheuttaa päihde- ja mielenterveysongelmia, traumatisoitumista, sekä vaikeuksia muodostaa ihmissuhteita ja kiinnittyä työelämään. Kiusattu saattaa havahtua vasta aikuisena siihen, että hänen ongelmiensa osasyynä on lapsuusajan koulukiusaaminen.

Kiusaamisen luonne on muuttunut yhä painostavammaksi. Sosiaalinen media mahdollistaa kiusaamisen ajasta ja paikasta riippumatta, ja kiusattu joutuu elämään jatkuvassa paineessa ja pelossa. 

Lainsäädäntöön tarvitaan muutoksia

Kiusaaminen sisältää monenlaisia tekoja, kuten eristämistä, syrjimistä, nimittelyä ja eriasteisia fyysisiä tekoja. Ne voivat täyttää jonkin rikoksen, esimerkiksi kunnianloukkauksen, vahingonteon tai pahoinpitelyn tunnusmerkistön.

Suurin osa koulukiusaamisesta tapahtuu alakoulussa ja yläkoulun alkuvaiheessa, jolloin tekijät ovat alle 15-vuotiaita. Näissä tapauksissa asia ei etene syyttäjälle. Vaikka rikosoikeudellisia seuraamuksia ei tule, ei rikosilmoituksen tekeminen silti ole turhaa. ”Se johtaa siihen, että poliisi tulee selvittämään asiaa ja myös lastensuojelu tulee mukaan”, julkisoikeuden professori Niina Mäntylä sanoo.

Vastuu lasten turvallisuudesta huolehtimisesta koulussa on viranomaisilla. Koululla on puuttumiskeinoja, mutta laki ei niiden osalta ole riittävän tarkka, sillä se ei määrittele ojentamiskeinojen ja kurinpitorangaistusten käytölle asteittaista etenemistä. Mäntylän mielestä asian vieminen lakiin olisi selkeä viesti siitä, että puuttumisessa pitää edetä systemaattisesti ja seurata kunkin puuttumiskeinon vaikutusta. Perusopetuslakiin tehtiin muutoksia viimeksi keväällä 2022, mutta vieläkään lainsäädäntö ei ole asianmukainen.

Mitä aikuiset edellä, sitä lapset perässä 

Kirjaan haastatellut asiantuntijat huomauttavat, että Suomessa on tutkitusti paljon myös työpaikkakiusaamista. He uskovat kiusaamisen olevan laajempi yhteiskunnallinen ongelma.

”Se, minkälaiset ihmistyypit julkisuudessa nostetaan jalustalle ja miten ylistävästi aikuiset heistä puhuvat, paljastaa, minkälaisia ihmisiä yleisesti pidetään hyvinä, arvostettavina ja pärjäävinä. Toisaalta se, keitä aikuiset julkisesti mollaavat ja keiden ominaisuuksille he pahantahtoisesti naureskelevat, viestii siitä, millaiset ihmiset eivät ansaitse hyväksyntää.”

”Ei ole samantekevää, mihin sävyyn kanssaihmisistä puhutaan. Aikuisten välinen nokittelu, nimittely ja epäasiallinen puhe julkisuudessa hämärtävät sallitun ja kielletyn kohtelun rajoja. Julkisuudessa esiintyvien puhetavat heijastelevat myös koululaisten maailmaan.”

Kirja muistuttaa, että kiusaamisen kitkeminen on yhteinen asiamme. Kaikkiin kiusaamistekoihin pitää puuttua. Lisäksi tarvitsemme avoimen, suvaitsevaisen ja erilaisuutta sallivan ilmapiirin niin koulumaailmaan kuin koko yhteiskuntaankin.

Kirjaan haastatellut, nyt jo aikuiset koulukiusaamisen uhrit rohkaisevat muita kiusattuja puhumaan, etsimään apua ja vertaistukea. Raskaiden kokemusten jälkeenkin on mahdollista rakentaa hyvä elämä.

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Johanna Kokko.

Elina Välimäki (FM) on erikoistunut seuraamaan rikos- ja oikeusaiheita ja erityisesti rikoksia kokeneiden asemaa. Vapaana toimittajana ja tietokirjailijana hän haluaa antaa äänen niille, jotka yhteiskunnassamme muuten usein ohitetaan. Hän on viehättynyt ihmisen kyvystä toipua, muuttua ja auttaa muita. Häneltä on aiemmin ilmestynyt tietokirja Ei unohdu koskaan – henkirikoksen jäljet (PS-kustannus, 2017).

Julkaistu

Löytyykö tosirakkaus eksien joukosta?

Bestseller-kirjailija Lucy Vinen Seitsemän eksää on nokkelan hauska ja samastuttava romaani tosirakkauden etsimisestä eksien joukosta. Kenestä ei olisi kannattanut luopua?

Rakkauselämässään onneton Esther on viettämässä iltaa ystäviensä kanssa, kun hän sattuu löytämään vanhan naistenlehden. Lehden artikkelin mukaan naisella on seitsemän erilaista suhdetta ennen kuin hän löytää sen oikean: Ensirakkaus, Duunimoka, Sivusuhde, Kaveripano, Menetetty mahdollisuus, Mulkku ja Vakava juttu. Estherin ystävät nauravat teorialle, mutta itse hän tajuaa, että hänen seitsemän eksäänsä sopivat kuvauksiin täydellisesti.

Onko joku seitsemästä sittenkin Estherin tosirakkaus, jonka hän on päästänyt käsistään? Esther päättää ottaa yhteyttä heistä jokaiseen. Alkaa jäljitys- ja stalkkausoperaatio täynnä kommelluksia, naurua ja kyyneleitä. Käydessään läpi rakkauselämänsä historiaa hän oppii samalla paljon itsestään ja virheistään. Löytyykö sydämen mielitietty, vai onko tosirakkaus vain haavehöttöä?

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Kirjan on suomentanut Kristiina Vaara. Äänikirjan lukee Maija Lang.

Lucy Vine on kirjailija ja toimittaja. Hänen aiemmat teoksensa ovat nousseet bestsellereiksi ja Comedy Women in Print -palkintoehdokkaaksi. Hän kirjoittaa myös lehtiin kuten Marie Claire, Cosmopolitan, Daily Telegraph, Sun ja Mirror.

Julkaistu

Suomalaisten naisten populaarimusiikin historia taustoittaa epätasa-arvoista musiikkialaa

Suomalaisista musiikintekijöistä vain viidennes on naisia tai muunsukupuolisia. Uutuuskirjassa Lailasta Almaan musiikintutkijat täydentävät historiankirjoitusta nostamalla esille naisten työpanoksen. He löysivät kolme merkittävää kultakautta, jolloin naisten populaarimusiikki kehittyi.

Populaarimusiikin historia, kuten valtaosa muustakin historiankirjoituksesta, on viime vuosiin saakka ollut miehistä. Historiaa kirjoitetaan miesten tekojen ja toimijuuden kautta, miehille keskeisistä aloista ja tapahtumista. Naisten työn kautta kuunneltuna populaarimusiikin historiassa nousevat esiin eri painopisteet. Kirjassaan Lailasta Almaan Anna-Elena Pääkkölä ja Tiina Käpylä kuvaavat, miten naiset ovat muuttaneet ja muovanneet populaarimusiikin kulkua.

Tarina alkaa 1950-luvulta Laila Kinnusesta ja päättyy vuoteen 2020 ja Alma Miettiseen. Kirjassa käydään läpi populaarimusiikin aikakaudet, tyylit ja genret. Aikamatkalla kuullaan satojen artistien ja muusikoiden tarina. Heistä kirjaan on haastateltu yli 70. Osa heistä pääsee ääneen ensimmäistä kertaa huolimatta pitkästä urasta, osan tarinat ovat vasta aluillaan.

”Miehet päättävät, mitä on hyvä musiikki”

Teoston teettämässä kyselytutkimuksessa suurin syy naisten ja muunsukupuolisten vähäiselle määrälle musiikintekijöissä on perinteinen miehisyys ja vallitsevat asenteet. Vastauksissa nousevat toistuvasti esille hyvä veli -kerhot, miehet musiikkiteollisuuden portinvartijoina sekä yleisesti tunne siitä, että miehet päättävät, mitä on hyvä musiikki.

Anna-Elena Pääkkölä ja Tiina Käpylä ovat syventyneet aiheeseen yhdessä Henna-Riikka Peltolan kanssa tekemässään tutkimusartikkelissa Populaarimusiikkitoiminnassa koettu sukupuolittunut epäasiallisuus. Lailasta Almaan -kirjassa he keskittyvät häirinnän ja alan ongelmien sijaan ensisijaisesti naisten uriin ja saavutuksiin.

Jazz-iskelmän myötä naiset alkavat laulaa naisten kokemuksista

Yksi kirjan keskeisimmistä havainnoista on kolme merkittävää käännekohtaa, jolloin naisten populaarimusiikki kehittyi. Naisten ensimmäinen musiikillinen kultakausi suomalaisessa populaarimusiikissa oli jazz-iskelmän aika 1950–1963. Naisten määrä laulajina kasvoi ja moni päätyi yhä suurempien yleisöjen tietoisuuteen levytysten kautta.

”He edustivat uutta, toiveikasta ja raikasta sodanjälkeistä sukupolvea. Naisten toimiminen julkisissa ammateissa, kuten laulajana, oli yhä hyväksyttävämpää, vaikka taustamuusikot olivat yhä miehiä. Kappaleiden aiheet alkoivat myös vaihtua.”

Rocknaisten tuleminen laajentaa iskelmän ja popin naiskuvaa

Naisten toinen musiikillinen kultakausi ajoittuu vuoden 1995 vedenjakajan molemmin puolin. Sen taustalta löytyy 1990-alussa kansainvälinen teinitytöille markkinoitu viihde, jossa kohderyhmää kiinnostavat aiheet nostettiin tärkeiksi ja hyväksytyiksi. Musiikillisesti esikuvia oli tarjolla enemmän 1980-luvun pioneerien, kuten Liisa Akimofin myötä.

Vuonna 1995 ilmestynyt Alanis Morrisetten Jagged Little Pill -esikoisalbumi avasi musiikkiteollisuuden ja valtavirtamedian silmät naisten potentiaalille rockin parissa. Samana vuonna ilmestyi monia muitakin merkittäviä kansainvälisten ja suomalaisten artistien ja muusikoiden albumeita, ja naisten julkaisujen määrä kasvoi huomattavasti. Pian sen jälkeen Suomen populaarimusiikkikentälle saapuivat Jonna Tervomaa ja Maija Vilkkumaa, minkä lisäksi Spice Girls muutti tyttöjen ja naisten maailmaa radikaalisti kansainvälisellä tasolla.

Iskelmän ja popin feminismi näkyikin 1990-luvulla enemmän siinä, mitä nainen sai artistina tehdä tai mitä ja miten hän sai laulaa. Ääniestetiikka muuttuikin kohti pop-estetiikkaa. Laulusta tuli suorempaa ja nasaalit äänet saivat kuulua, mikä kuului eritoten tyttöyhtyeiden musiikissa.”

Musiikin tekijöitä tuli jatkuvasti lisää myös vaihtoehtomusiikkiin, punkkiin ja metalliin. Varsinkin metallin suosio nousi vuosituhannen vaihteessa ja mahdollisti jälleen uuden tavan olla nainen ja muusikko.

Naiset osallistuvat musiikin tekemiseen ja julkaisemiseen

Suomalaisten naisten populaarimusiikin kolmas kultakausi alkaa vuodesta 2008 ja Chisun ensimmäisestä, täysin hänen itse tekemästään ja tuottamastaan albumista. Musiikin tuottamiseen tarvittava teknologia yleistyy ja halpenee kaikkien saataville. Asenneilmasto muuttuu, naisten odotetaan osallistuvan musiikin tekemiseen, myös musiikin omatoiminen julkaiseminen yleistyy vauhdilla.

”Chisu ja Paula Vesala ovat esimerkkejä popmusiikin vaikuttajista, jotka löysivät urilleen 2010-luvun puolella upouudet suunnat. Heidän ansionsa laulaja-lauluntekijöinä ovat kiistattomat, ja heidän suhteensa musiikin tuottamiseen, uusien soundien keksimiseen ja suomalaisen popin eteenpäin viemiseen täytyy mainita erikseen. Chisu ja Vesala ovat toistuvasti ottaneet musiikillisen moukarin käteensä ja rikkoneet säpäleiksi valtavirtapopin musiikkiin ja esiintyjien ulkonäköön liittyviä sääntöjä, sukupuolirooleja ja live-esitysten mahdollisuuksia.”

Paikallisten bändikellareiden kautta koko kansan artisteiksi

Kirja kuvaa myös, miten populaarimusiikin eri genret ovat kehittyneet eri puolella Suomea paikallisten musiikintekijöiden ansiosta. Kirjoittajat ovat Turun yliopiston musiikkitieteen oppiaineen kasvatteja, ja kaupunki onkin esillä monien eri tyylilajeihin lukeutuvien artistien ja kokoonpanojen työn kautta.

Pori kuvaillaan yhtenä Suomen aktiivisimpana bändikaupunkina myös naisten näkökulmasta. Oulun, Lapin ja esimerkiksi Rovaniemen tanssilavakulttuuri ja punk-musiikki ovat esillä. Kirjassa muistutetaan, miten Lahti oli 2000-luvun alussa yksi räpmusiikin keskeisistä näyttämöistä, ja Jyväskylä ja piskuinen Kuhmo ovat puolestaan tuottaneet Indie-Pop-tekijöitä. Tampere on edustettuna lukuisten musiikkialalla vaikuttavien naisten kautta.

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Fanni Noroila.

Anna-Elena Pääkkölä on musiikintutkija ja laulaja-lauluntekijä, jolle suurimpia innoittajia ovat suomalainen iskelmä, populaarimusiikki, ooppera ja musikaalit. Tutkimustyössään Pääkkölä keskittyy musiikin, sukupuolen ja seksuaalisuuden teemoihin.

Tiina Käpylä on naisten näkökulmiin erikoistunut populaarimusiikin tutkija, tuottaja ja tietokirjoittaja, joka on kiinnostunut populaarimusiikin tyyleistä ja skeneistä sekä naisten tekijyydestä ja toimijuudesta.

Julkaistu

Keskitysleirin kätilö taisteli elämän ja toivon puolesta

Anna Stuartin Auschwitzin kätilö on tositapahtumiin perustuva romaani rohkean naisen pyrkimyksestä suojella elämää epätoivon ja synkkyyden keskellä. Auschwitzin kadonneet lapset ilmestyy heinäkuussa 2024.

Vuonna 1943 Ana Kaminski marssitetaan sisään Auschwitzin rautaporteista yhdessä ystävänsä Ester Pasternakin kanssa. Kun he saapuvat jonon päähän, Ana astuu eteenpäin ja julistaa hiljaisella äänellä itsensä kätilöksi – ja Esterin avustajakseen. Heidän käsivartensa tatuoidaan ja heidät käsketään avustamaan synnytyksissä. Pidellessään vastasyntynyttä vauvaa sylissään Ana vannoo tekevänsä kaikkensa pelastaakseen mahdollisimman monta henkeä.

Kun kaksi SS-univormuun pukeutunutta sotilasta marssii sisään ja ottaa vaaleahiuksisen vauvan äitinsä sylistä, Ana kauhistuu mutta huomaa kaiken sydänsurun keskellä toivon pilkahduksen. Sotilaat vievät terveimmät vauvat ja antavat ne saksalaisten perheiden kasvatettavaksi. Samalla leirille tihkuu juoruja sodan lähestyvästä lopusta… Ana ja Ester alkavat salaa tatuoida vauvojen ihoon heidän äitiensä vankinumerot, jotta he voisivat sodan jälkeen löytää toisensa. Sitten eräänä aamuna Ana huomaa Esterin kasvavan vatsan tämän ohuiden vaatteiden alla…

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Kirjan on suomentanut Kirsimarja Tielinen ja äänikirjan lukee Krista Putkonen-Örn.

Anna Stuart on brittiläinen kirjailija. Hän opiskeli kirjallisuutta Cambridgessa ja työskenteli sen jälkeen tehdassuunnittelijana, kunnes palasi ensimmäisen rakkautensa pariin ja ryhtyi kirjailijaksi.

Kirjan jatko-osa ilmestyy suomeksi heinäkuussa 2024!

Anna Stuartin kirja Auschwitzin kadonneet lapset. Auschwitzin kätilön jatko-osa.
Julkaistu

Hillasuolla voi puhua aiheista, joista kuivalla maalla ei uskaltaisi

Marjastamiseen intohimoisesti suhtautuvat ystävykset pohtivat mättäiden äärellä muun muassa lapsettomuutta, naisten mielenterveysongelmia, miehistä eräilykulttuuria, katkenneita kolttasaamelaisia sukujuuria ja kuolemaa. He myös kysyvät, miksi Suomi on tehnyt suoluonnolleen väkivaltaa.

Niina Kivilän ja Kati Saoneginin kirja Hillasuolla kaikki on toisin kuvaa kaksikon marjastusmatkoja syrjäiseen Itä-Lappiin.

”Avaamme kylmälaukut, nostamme tyhjät marjaämpärit esiin, pukeudumme täyteen sotisopaan. Astumme saappaisiin ja suolle. Olemme valmiita kaikkeen. Emmekä koskaan tiedä, mikä meitä odottaa.”

Marjastamisen lomassa ystävykset pohtivat painavia aiheita. Hillasuon hiljaisuudessa voi puhua sellaisesta, mistä kuivalla maalla ei ikinä uskaltaisi.

Täällä voin kertoa salaisuuden. Asian paljastaminen pelottaa minua, sillä olen ymmärtänyt, että siitä puhuminen ei ole toivottavaa. On minua suoraankin kielletty sanomasta aiheesta mitään. Rahkasammalmatolla kaikki on kuitenkin toisin. Niin toisin, että minun tekeekin äkkiä mieli kajauttaa asiani ilmoille niin, että aavan rannat kaikuvat.”

Kirjan historiasta ja yhteiskunnasta ammentavat esseet katsovat maailmaa syvältä turpeen kerroksista käsin.

”Marginaalisena maastona suo vie ajatukset sivupoluille. Aiheisiin, jotka eivät kuulu ihan jokapäiväiseen ajatusvarantoon.”

Suomi on hyökännyt soidensa kimppuun mielivaltaisesti

Kirjassa käsitellään myös suomalaisten suhdetta suohon. Suomi on hyljeksinyt suoluontoaan ja halunnut raivata sen pois. Soiden ojitusta on jatkettu, vaikka se ei ole tuottanut toivottua tulosta. Suolle on helppo tehdä pahaa, sillä sitä pidetään arvottomana maana.

Mielikuvat suomalaisuudesta ja siitä, millainen Suomen luonto on, on tietoisesti rakennettu 1800-luvulta alkaen. Suolla ei ole ollut sijaa niissä kertomuksissa, vaan katse on suunnattu muihin kohteisiin: tuhansiin järviin, jylhiin metsiin. Niin taiteessa kuin kirjallisuudessakin on luotu Suomi-kuvaa, johon suot eivät ole kuuluneet.

”Pahaenteisillä kieli- ja mielikuvilla on ollut kauaskantoiset seuraukset, ja ne ovat muokanneet ajatuksia paitsi suoluonnosta myös suomalaisesta luonnosta: mitä piirteitä suomalaiseen luontoon kuuluu, mitkä ovat ylistettyjä maisemia, mitkä taas arvottomia.”

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

 Niina Kivilä on pohjoisen erämaita taivaltava vaeltaja, marjanpoimija ja yhteiskuntatieteiden maisteri. Hän opiskelee kirjoittamista Kriittisessä korkeakoulussa.

Kati Saonegin on Helsingissä asuva kustannustoimittaja ja kirjoittaja, jonka juuret ovat pohjoisessa. Hän on kulkenut hillasoilla 6-vuotiaasta lähtien.

Julkaistu

Palkitun tv-käsikirjoittajan esikoisromaani koukuttaa nerokkaalla dialogilla ja taidokkailla ääninäyttelijöillä

Tatiana Elfin Erokeskusteluja kuvaa kahden pariskunnan kriiseilyä vimmaisen dialogin ja huumorin keinoin. Ensisijaisesti äänikirjaksi suunnitellun dialogiromaanin ääninäyttelijöinä toimivat Lotta Kaihua, Deogracias Masomi, Eero Ritala ja Alina Tomnikov.

Mitä tapahtuu, kun unelmapari ja eron partaalla oleva pari lähtevät yhdessä viettämään mökkiviikonloppua?

Laura (Alina Tomnikov) on ylisuorittava ruokakriitikko, äiti, ystävä ja vaimo, joka uskoo, ettei koskaan eroa miehestään. Burn-outin kokenut Kasperi (Eero Ritala) välttelee aroista asioista puhumista ja elelisi mielellään rennosti. Läheiset uskovat, että tämä Instagram-perfect-pari eroaa hetkenä minä hyvänsä.

Sini (Lotta Kaihua) on sukupuolen tutkimuksen maisteri ja vapaa kirjoittaja, jota ärsyttää ympärillään moni asia. Hän haluaisi korjata kaiken, vaikka muut ehkä eivät. Avomies Jesse (Deogracias Masomi) on Sinin paras ystävä, joka viihtyy huoltomiehen työssä. Pari on ollut yhdessä kymmenen vuotta, ja läheiset uskovat, etteivät nämä koskaan eroa.

Viikonlopun aikana asetelmat vaihtuvat eikä mikään ole enää sitä, miltä vaikutti.

 Kirja herättelee ajatuksia huumorin keinoin

On aiheita, joista parisuhteessa on vaikea puhua. Helpompaa on tehdä iso numero pikkuasioista, kuten juuston viipaloinnista. Voiko vain olla puhumatta ja toivoa, että tilanne muuttuu itsestään?

Nelikkoa pohdituttaa lähestyvä neljänkympin rajapyykki. Onko keski-iän kriisiä olemassa vai onko kriiseily vain ikuinen ja luonnollinen osa elämää? Generation x, eli boomereiden ja millenniaalinen välissä oleva sukupolvi, on tottunut selviytymään kaikesta kyynisyydellä ja suorittamalla.

Mökkiviikonlopun aikana keskustelut kääntyvät myös vanhemmuuteen, perheeseen ja ylisukupolvisiin traumoihin. Saavatko lapsettomat osallistua keskusteluun lasten kasvatuksesta? Voiko yksin asuva ystävä olla aito osa ydinperhettä?

 Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

 Tatiana Elf (s. 1975) on Venla-palkittu käsikirjoittaja, joka on kirjoittanut mm. TV-sarjoja Roba, Karkurit, Keisari Aarnio ja Kultakala. Etelä-Afrikassa syntynyttä, puoliksi slovakialaista Elfiä kutkuttelee ikuinen kaukokaipuu, rakkaus kirjoihin, suklaaseen ja koiriin sekä loputon uteliaisuus ympäröivää maailmaa ja ihmisiä kohtaan. Kirjoittamisessa hän rakastaa dialogia kaikista eniten. Erokeskusteluja on Elfin esikoisteos.

Julkaistu

Hirveä Hoppu on hulvaton kirja lapsiperheen kiireestä

Aikuisten luomat aikataulut heijastuvat lasten maailmaan, vaikka kiire on lapsille melko irrationaalista ja heidän suhteensa aikaan on erilainen. Rakastetut lastenkirjantekijät Vuokko Hurme ja Noora Katto käsittelevät aihetta lapsentajuisesti ja hauskasti.

Hirveä Hoppu rynnii eräänä aamuna Viiman ja Tintin kotiin ja pistää perheen aamutoimet uuteen uskoon. Äiti nukkuu pommiin, neuvolakortti on hukassa, ja aamupalakin nautitaan rattaissa, jotta Hoppu olisi tyytyväinen. Myös kurahousujen etsinnässä ja leikkipuistoon menossa Hopulla on sormensa pelissä. Kirjan värikkäästi kuvatut, jokaiselle lapsiperheelle tutut tilanteet naurattavat niin lasta kuin vanhempaa.

– Aikuisten luomat aikataulut heijastuvat väistämättä myös lasten maailmaan. Lapsille itselleen taas kiire on jotakin melko irrationaalista, koska suhde aikaan ei ole samanlainen kuin aikuisilla. Toivomme, että tämä kirja saa lapset ja aikuiset pohtimaan kiirettä yhdessä. Ehkä Hopun hahmo jopa ryntää apuun vielä lukuhetken jälkeenkin – kiireisen arjen keskellä, Vuokko Hurme sanoo.

Kirjasarjan ensimmäinen osa Hirveä Nälkä (2021) kuvasi lapsiperheen ruokailua ja ateriarytmiä. Sarja on suunnattu leikki-ikäisille.

Hirveä Hoppu nyt kirjakaupoissa, sekä e-kirjana lukuaikapalveluissa.

Noora Katto on tamperelainen kuvittaja ja graafinen suunnittelija. Hän on työskennellyt pitkään lastenkulttuurin ja erityisesti lasten kuvakirjojen ja oppikirjojen kuvitusten parissa.

Vuokko Hurme on helsinkiläinen lastenkirjailija, joka on kirjoittanut lapsille useita tietokirjoja, kuvakirjoja ja romaaneja. Hurme palkittiin Tietopöllö-palkinnolla vuonna 2021. 

Julkaistu

Uutuuskirja esittelee kestävämmän tulevaisuuden mahdollisuuksia ja kyseenalaistaa talouskasvun

Elämän vuoksi -kirjan tutkijat ja asiantuntijat kertovat mitä ekologisesti kestävä tulevaisuus tarkoittaisi ihmiskunnalle.

Toivoa valava kirjoituskokoelma Elämän vuoksi tarkastelee ihmiskunnan tulevaisuutta ja kysyy miksi ympäristökeskustelussa ei olla päästy pidemmälle 50 vuodessa.  Onko ainoa muutos puolessa vuosisadassa vain ympäristökriisien syveneminen ja muuttuminen uhista todellisuudeksi? 1970- ja 1980-lukujen kansalaisaktivistit käynnistivät prosesseja, jotka vaikuttivat jopa YK:n ympäristöohjelma UNEPin perustamiseen.

Asiantuntemukseen ja tieteelliseen näyttöön pohjautuvat kirjoitukset eturivin tutkijoilta ja yhteiskunnallisilta vaikuttajilta pureutuvat eri näkökulmista ympäristökriisien ymmärtämiseen, kohtaamiseen ja ratkaisemiseen.

Nimekkääseen kirjoittajakaartiin kuuluvat mm. Sixten Korkman, Mari Pantsar, Henna Virkkunen, Markku Ollikainen, Krista Mikkonen ja Osmo Soininvaara.

Ekologinen jälleenrakentaminen on aloitettava nyt

Ekologinen jälleenrakennuksen mittakaava on niin suuri, että jokainen tulee vielä kokemaan muutosten vaikutukset arjessaan. Kirjassa kerrotaan ristiriitaisista ympäristökriisien aiheuttamista tunteista, ja miten niitä voi kohdata niin omassa itsessään kuin kanssaihmisissä. Kaikkia valtaapitäviä tuleva muutos ei miellytä.

“Yhteiskuntien muuttaminen ekologisesti, sosiaalisesti ja taloudellisesti kestäviksi ei ole aivan pieni haaste. Monien tutkijoiden mukaan järjestelmäpäivitys ei riitä, vaan tarvitaan syviä muutoksia koko yhteiskuntaan”, pohjustaa yksi kirjan kirjoittajista, kestävyysmurroksen yliopistotutkija Teea Kortetmäki.

Kohti kestävämpää taloutta ­– globaalisti

Kestävä talous on Sixten Korkmanin mukaan sellainen, joka ei ajaudu hallitsemattomaan inflaatioon, johda pysyvään joukkotyöttömyyteen tai yhä rajumpiin finanssikriiseihin.

”Lisäksi se on osa kestävää kehitystä laajemmin, jossa kestävää on myös sosiaalinen kehitys, ja erityisesti on huomioitava, että kehitys tapahtuu ekologisesti kestävästi, luonnon kantokyvyn rajoissa. Edelleen kehityksen on oltava kestävää globaalisti”, Korkman sanoo.

Jyväskylän yliopiston Resurssiviisausyhteisö JYU.Wisdom on toimittanut kirjan yhteistyössä legendaarisen kulttuurifestivaali Jyväskylän Kesän kanssa. Kirja pohjaa festivaalin muutaman vuoden takaiseen puheohjelmaan.

Teoksen tekijänoikeuspalkkiot lahjoitetaan kokonaisuudessaan Luonnonperintösäätiölle luonnonsuojeluun.

Julkaistu

Mitä eläimet sanovat? -äänikirjasarja vie lapset elämysretkelle luontoon rikastetun äänimaailman siivittämänä

Lastenkirjailija Vuokko Hurmeen uudenlainen äänikirjasarja houkuttelee 1–4-vuotiaat arvuuttelemaan, matkimaan ja kuuntelemaan hiirenhiljaa, sekä tarjoaa tietoa eri eläinten äänistä.

Hauska ja aktivoiva Mitä eläimet sanovat? -sarja innostaa lapset äänikirjojen pariin tutuilla ja vähän tuntemattomammillakin äänimaisemilla, jotka haluaa kuunnella yhä uudelleen. Villit ja vinkeät eläinäänet, metsän tunnelmalliset suhinat ja monenmoiset rapinat vievät kuuntelijan suoraan tapahtumapaikoille.

Ensimmäinen osa nyt kuunneltavissa kaikissa äänikirjapalveluissa

Sarjan aloittaa Mitä karhu sanoo? Tunnista metsän eläimiä -äänikirja, joka kuljettaa kuulijan metsään keskelle lintujen liverrystä, hyönteisten surinaa ja tuulen huminaa. Millaista ääntä pitääkään hirvi, entäpä orava? Hyttysen jokainen varmasti tunnistaa… Ja kukas tuolla karjahtikaan?

Sarjan seuraavat osat ilmestyvät maanantaina 17.7.

Jännittävä Mitä leijona sanoo? Tunnista savannin eläimiä -äänikirja vie kuulijan savannille keskelle eksoottista äänimaailmaa. Millaista ääntä pitääkään sarvikuono, entäpä täplähyeena? Norsun jokainen varmasti tunnistaa… Ja kukas tuolla karjahtikaan?

Mitä kissa sanoo? Tunnista lemmikkieläimiä -äänikirja kuljettaa kuulijan kotiympäristöön keskelle tuttujen lemmikkieläinten ääniä. Millaista ääntä pitääkään marsu, entäpä undulaatti? Koiran ääniä jokainen varmasti tunnistaa… Ja kukas tuolla kehrääkään?

Vuokko Hurme on helsinkiläinen lastenkirjailija, joka on kirjoittanut lapsille useita tietokirjoja, kuvakirjoja ja romaaneja. Hurme palkittiin Tietopöllö-palkinnolla vuonna 2021.

Julkaistu

Miksi Ukraina ei ole Venäjä – ukrainalaiset kertovat

Kalle Kniivilän kirjassa Maa joka heräsi sodan jalkoihin joutuneet ukrainalaiset kertovat, miten heidän maansa on muuttunut Neuvostoliiton hajottua ja miten Ukraina heidän mielestään poikkeaa Venäjästä. Kniivilä teki kirjan haastattelut Ukrainassa syksyllä 2022.

Venäjän johtajat ovat satojen vuosien ajan yrittäneet opettaa ukrainalaisille, että he oikeasti ovat venäläisiä. Ukrainan kansallista heräämistä on kaikin keinoin vastustettu. Neuvostoliiton hajottua maat ovat kehittyneet eri suuntiin, ja yhä useammat ukrainalaiset ovat päättäneet, etteivät he halua olla venäläisiä.

Vuoden 2014 vallankumous ja vuonna 2022 alkanut hyökkäyssota herättivät viimeisetkin epäröijät. Kun Venäjä vaihtoi vuosikausia kestäneen kulissien takaisen juonittelun suoraan sotilaalliseen hyökkäykseen, Ukrainaan syntyi ennenkokematon kansallinen yhtenäisyys.

Mihin ero maiden välillä perustuu? Miten on mahdollista, että ukrainalaiset kerran toisensa jälkeen ovat onnistuneet vaihtamaan vallanpitäjiään, kun taas Venäjällä Vladimir Putinin yksinvaltiuden vastustajat joutuvat telkien taakse tai hautausmaalle? Kirjassa tavalliset ukrainalaiset pääsevät kertomaan näkemyksensä.

Zelenskyi on populisti jota kansa rakastaa

Ukrainassa maan ensimmäinen presidentti vaihdettiin toiseen vaaleilla jo vuonna 1994, ja siitä lähtien vallanpitäjät on äänestetty viralta lähes joka vaaleissa.

– Me Ukrainassa olemme aina epäilevällä kannalla omien poliitikkojemme suhteen, me yritämme muuttaa asioita. Ehkä tulokset eivät aina ole hyviä, ehkä me joskus olemme liiankin kriittisiä poliitikkoja kohtaan, mutta juuri sehän on demokratiaa, Kniivilän haastattelema Olha pohtii.

Koomikko Volodymyr Zelenskyi valittiin Ukrainan presidentiksi, koska kansa halusi muutosta. Valtiotieteilijät ja politiikan toimittajat pitivät Zelenskyiä populistina, joka hukutti kuulijansa kauniisiin sanoihin. Hänen suosionsa oli jo hiipumassa, kun Venäjä hyökkäsi.

Sodan alettua Zelenskyistä on tullut Ukrainan sankaruuden symboli koko maailmalle, mutta kotimaassa hän jakaa yhä mielipiteitä.

– Tämä sota on tehnyt hänestä sankarin, suurilta osin niiden ulkomaisten tiedotusvälineiden ja valtionpäämiesten ansiosta, jotka ovat nostaneet hänet jalustalle. Ja jos presidentin kansliassa jotain osataan, niin kirjoittaa puheita. Hänen puheensa ovat todella hyviä ja tarpeellisia, mutta niiden lisäksi tarvitaan konkreettisia tekoja. Niistä oikeusjärjestelmän uudistaminen olisi tärkein, Tatjana toteaa kirjassa.

– Haluan presidentiksi Zelenskyin, hän on tehnyt sen mitä muut presidentit eivät ole saaneet aikaan. Hän alkoi rakentaa teitä, hän hajotti parlamentin. Hän tietää mitä tekee. Monet luulivat, että presidentti pakenisi kun sota alkaa. Mutta hän jäi tänne, Anna sanoo.

Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa.

Äänikirjan lukee Markus Niemi.

Kalle Kniivilä on ruotsinsuomalainen tietokirjailija ja Malmössä ilmestyvän Sydsvenska Dagbladetin Venäjään erikoistunut toimittaja. Hän toimi lähetystöneuvoksena Ruotsin lähetystössä Kiovassa 2019 sen jälkeen, kun hänet oli karkotettu Moskovasta. Useita tietokirjoja tehnyt Kniivilä on saanut muun muassa Kanava-palkinnon.

www.kniivila.net (mm. kuvia kirjaan haastatelluista henkilöistä)