Hei Helsingin Kirjamessujen messuklubilainen! Tule hakemaan Into Kustannuksen osastolta 6g80 (Esplanadi-lavan lähellä) perjantaina klo 10.30 Antti VihisenPunainen prinsessa tai klo 13.00 Risto IsomäenAtlantin kuningatar. Kirjailijat ovat paikalla jakamassa kirjojaan, joten saat halutessasi kirjaan myös signeerauksen! Kirjoja riittää sadalle nopeimmalle. Saat kirjan näyttämällä messuklubiviestiä.
Perjantaina 27.10.2023 klo 10.30 jaossa:
Antti Vihinen: Punainen prinsessa
Arvostelumenestys! Tampereen Pyhäjärvellä vietetään juhannusta perinteikkäästi: yksi hukkunut. Kuolleen naisen henkilöllisyyttä selvittämään hälytetään komisario Markus Berglund ja hänen aisaparinsa Ruokosalmi. Murhatutkimukset johtavat poliisin täysin odottamattomaan suuntaan ja 70-lukulaisia kuohuttaneen Baader–Meinhof-terrorismin lähteille.
Vaaran värit -sarjan seuraava osa Sininen enkeli ilmestyi tänä vuonna, ja Antti Vihinen kertoo siitä messuilla perjantaina klo 12.00-12.30 Suomenlinna-salissa.
Perjantaina 27.10.2023 klo 13.00 jaossa:
Risto Isomäki: Atlantin kuningatar
Tosielämän aineksista kudottu kansainvälisen tason trilleri! Samalla kun lukija pidättää hengitystään kirjan käänteissä, hän tulee käsittäneeksi, miten ilmastoa lämmittävät tekijät liittyvät toisiinsa. Jules Vernen jalanjäljissä kirjoitettu utopiaromaani visioi parempaa tulevaisuutta ihmiskunnalle ja tuo osana juonta esiin suuren joukon vähälle huomiolle jääneitä ilmastonmuutoksen torjuntakeinoja.
Sarjan seuraava osa Viimeinen erämaailmestyi tänä vuonna, ja Risto Isomäki kertoo siitä messuilla perjantaina klo 17.30 Kallio-lavalla.
Into Kustannuksen osastollajärjestetään haastatteluja ja keskusteluja kaikkina messupäivinä. Tutustu upeaan messuohjelmaamme täällä >>
Into Kustannuksen kevään 2024 monipuolinen kirjalista sisältää uusien sarjojen avauksia muun muassa Ville-Juhani Sutiselta ja Antto Terrakselta. Elämäkerrallisen kirjansa julkaisevat esimerkiksi Wilma Schlizewski, Aura Koivisto ja Subutex-kaupungin kasvatit -kirjastaan tunnettu Laura Juntunen. Taloustieteen rocktähdeksi nousseen Thomas Pikettyn menestysteos Pääoma 2000-luvulla saa jatkoa.
Selaa katalogin sähköistä versiota täällä tai nouda painettu katalogi osastoltamme 6g80 Helsingin Kirjamessuilla.
Finlandia-palkittu Ville-Juhani Sutinen aloittaa uuden historiallisen romaanisarjan, joka seuraa 1600-luvulla Ruotsin erämaahan lähteneiden ja sieltä Pohjois-Amerikan siirtokuntaan karkotettujen suomalaisten kohtaloita. Ensimmäinen osa Paratiisista ilmestyy helmikuussa.
Persoonallisesta kirjoitustyylistään tunnettu, true crimen ja huumorin mestari Antto Terras tekee uuden aluevaltauksen dekkareiden pariin. Kill Tallinn -sarjan jokaisessa osassa Viroon matkustavat ja siellä elävät suomalaiset joutuvat mitä mielikuvituksellisimmin tavoin henkirikosten uhreiksi.
Sanna KotajärvenPimeän peto avaa Turun seudulle sijoittuvan nordic noir -henkisen Pimeydenkylväjät-dekkarisarjan. Ruotsin suosituimpiin rikoskirjailijoihin kuuluvan Anders de la MottenKeräilijä puolestaan käynnistää urbaania löytöretkeilyä tarjoavan Kadonneet sielut -sarjan.
Kiehtovia elämäkertoja ja tärkeisiin aiheisiin tarttuvia tietokirjoja
Jonimatti Joutsijärven ylistetyn Mirkka Rekola -elämäkerran toinen osa uppoutuu rakastetun runoilijan elämään 1970-luvulta hänen kuolemaansa vuonna 2014. Elämäntarinansa kertovat muun muassa Hantta Krausena tunnetuksi tullut Wilma Schlizewski, Korkeasaaren eläinten ja luonnon keskellä kasvanut kirjailija Aura Koivisto sekä Subutex-kaupungin kasvatit -kirjastaan tunnettu Laura Juntunen. Anneli Auerin asianajaja Juha Manner paljastaa oman näkemyksensä Suomen kuuluisimmasta oikeusjutusta kirjassa Ulvilan surma – Juttu 2472.
Kevään odotetuimpiin kirjoihin kuuluu ranskalaisen taloustieteilijä Thomas PikettynPääoma ja ideologia. Kirjaa on kansainvälisesti pidetty jopa merkittävämpänä kuin Pikettyn menestysteosta Pääoma 2000-luvulla. Katleena Kortesuo pohtii yhteiskunnallisen päätöksenteon tunnevetoisuutta kirjassaan Tunteet tapissa – Näin rakensimme puberteettisen yhteiskunnan. Populismin anatomia -kirjan viime keväänä julkaisseet Yannick Lahti ja Matti Mörttinen ruotivat tällä kertaa politiikan pinnallistumista kirjassaan Politiikan pinnan vangit.
Hyvinvointikirjoissa Laura WathéninAi se olikin ADHD tarjoaa vertaistukea ADHD:n mahdollisuuteen aikuisena havahtuneille. Perheen pienimmille kirjanystäville listalta löytyy muun muassa Me Poroset, joka on Hannu Laakson Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnolla 2023 palkitun Me Otukset -sarjan viides osa.
Eläinfilosofi Elisa Aaltola antaa julkiselle puheelle eläimistä vaihtoehtoja ja haastaa totuttuja oletuksia siitä, millaisia olentoja eläimet ovat ja miten heitä tulisi kohdella.
Kiitetty kirjailija, tutkija ja filosofi Elisa Aaltola pureutuu uudessa kirjassaan Puhe eläinten puolesta siihen, miten eläimistä puhutaan. Sanavalinnoilla luodaan eroa ihmisten ja muiden lajien välille. Esimerkiksi eläintuotantoa koskeva kieli on siloteltua.
”Parhaimmillaankin meille tarjotaan vain idyllisiä kuvia maataloudesta, josta kaikki paha on siistitty pois. Jos media joskus näyttääkin teurastamoilta ja tuotantotiloilta salakuvattua materiaalia, se varoittaa näiden sisällöstä ja jättää pahimman pois – sekä etenee pikaisesti muihin aiheisiin.”
Eläinten näkökulma ei ylipäätään pääse esille mediassa ja puoluepolitiikassa. Kuvaavaa on, että yhteiskunnan keskeisimmät kirjoitukset vaikenevat eläimistä. Esimerkiksi perustuslaki ei mainitse eläimistä mitään. Aaltolan mielestä eläinten ahdingosta on tärkeä puhua yhteiskunnassa huomattavasti laajemmin.
”Puhetta eläinten ahdingosta ei tulekaan estää. Päinvastoin yhteiskunnan tulisi auttaa meitä kohtaamaan tuo puhe rakentavasti. Jo alakoulussa tulisi käsitellä näitä kysymyksiä.”
Eläinten kokemasta traumasta vaietaan
Myös eläimet voivat kokea traumaa, ja traumaperäistä ahdistushäiriötä jopa tutkitaan eläimillä. Silti kulttuuri kuvaa traumaa ikään kuin se olisi vain ihmisen, eikä eläinten traumasta puhuta. Eläinten kokema trauma on kulttuurinen tabu. Syy vaikenemiselle on selvä.
”Eläinten traumasta vaikenemiselle on selkeä motiivi. Me olemme tehneet traumasta ihmisen yksinomaisuutta, koska näin meidän ei tarvitse ajatella toisenlajisten kärsimystä ja siihen liittyvää mitä tukalinta tosiasiaa: ihminen on tuon trauman alkuperä, ihminen aiheuttaa miljoonille ja taas miljoonille olennoille pysyvästi vaurioittavaa ahdinkoa.”
Eläimetkin osaavat ”puhua” ja heidän puhettaan on aika kuunnella
Aaltola muistuttaa siitä, että myös eläimet osaavat kommunikoida. Heidän kielensä on väreissä, äänissä, hajuissa, värinässä, kosketuksessa ja muissa kehon viesteissä. Luontokadon myötä myös eläinten kielet ovat katoamassa. Eläimiä on kuunneltava ennen kuin on liian myöhäistä.
Väkivalta eläimiä kohtaan lisää väkivaltaa ihmisiä kohtaan
Empatiastakin kirjoittanut Aaltola näkee yhteyden eläinten kohtelun ja ihmisten välisten konfliktien välillä. Niin kauan, kun ihmiskunta kohtelee muita lajeja huomattavan väkivaltaisesti, ei sillä ole toivoa rauhasta.
”Väitän, että eläinten katala ja väkivaltainen kohtelu estääkin ihmisiä olemista toisilleen hyviä. Muiden lajien kurjuuttaminen on yksi syy sille, miksi yhteiskuntamme rakoilevat konflikteista ja miksi ihmiset eivät opi rakastamaan paremmin. Miten yksilö ja yhteiskunta, jotka osallistuvat mitä silmittömimpään systemaattiseen väkivaltaan, voisivat kunnolla osata rauhaa, empatiaa tai armoa?”
Kertomuksilla voi parantaa eläin- ja luontosuhdetta
Aaltola kirjoittaa, että tarinoilla on tutkitusti suuri vaikutus arvoihin. Niiden avulla voidaan parantaa myös eläinsuhdetta. Tällä hetkellä kulttuuriset tarinat kuitenkin usein sivuuttavat eläimet tai kuvaavat heidät pelkästään ”lemmikeiksi”, ”riistaksi” ja ”lihaksi”. Nykypäivään tarvitaankin uudenlaisia tarinoita eläimistä!
”Pienikin tarina voi tutkitusti parantaa eläimiä koskevia asenteita. Yksi syy sille, miksi ilmastokriisiä ja lajikatoa ei ole otettu vieläkään yhteiskunnassa kyllin vakavasti, johtunee ainakin osittain siis siitä, että molemmista puhutaan usein neutraalisuutta tavoittelevalla tieteen äänellä, ilman kertomuksia.”
Kirja nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Äänikirjan lukee Satu Paavola.
Elisa Aaltola toimii eläin- ja ympäristöetiikan dosenttina ja tutkijana Turun yliopistossa, ja hänelle on myönnetty mm. Pro Animalia -palkinto elämäntyöstä eläinten hyväksi. Hän on julkaissut toistakymmentä kirjaa, joista viimeisimpänä paljon kiitosta saanut Esseitä eläimistä (2022).
Aki Ollikainen kirjoitti henkilökuvan miehestä, joka toi Subutexin Suomeen. Pentti Karvonen on edelleen sitä mieltä, ettei hänellä ollut muita vaihtoehtoja.
Subutex-tohtorina tunnetuksi tullut lääkäri Pentti Karvonen ajautui lain harmaalle alueelle, kun Suomen valtion virallinen, toimimaton huumepolitiikka ja Karvosen oma lääkärinetiikka ajautuivat törmäyskurssille. Karvonen sai vuosituhannen taitteessa useita syytteitä huumausainerikoksista. Viranomaistaholta löytyi kuitenkin ymmärrystä Karvosen toiminnalle. Hänen asiaansa käsiteltiin jopa eduskunnan istuntosalissa. Kursivoidut kohdat ovat lainauksia kirjasta.
”Karvosen istuessa Pasilan tutkintavankilassa Helsingin huumepoliisin silloinen päällikkö Paavo Selin tuli tapaamaan Karvosta henkilökohtaisesti selliin viimeisenä kuulustelupäivänä.
Selin kertoi, että poliisi ei pysty taltuttamaan huumeongelmaa kontrollipoliittisin keinoin. Tämän vuoksi oli erittäin tärkeää, että yhteiskunnassamme oli sellaisia lääkäreitä, jotka ovat todella ruvenneet hoitamaan huumeongelmaa.”
Pentti Karvosen oikeustaistelut huipentuivat ehdottomaan vankeustuomioon vuonna 2002. Reilun vuoden aikana hän ehti istua viidessä eri Suomen vankilassa. Pisimpään hän suoritti tuomiotaan legendaarisessa Sörkän vankilassa.
”Voimakasrakenteinen mies tuli aivan kasvojeni eteen. Hän sanoi rauhallisella äänellä, että hän tulee suorittamaan minulle niin sanotun Sörkän kasteen. Hän kertoi ottavansa minua rinnuksista kiinni, potkaisevansa jalat pois altani, laskevansa minut lattialle, istuvansa päälleni ja antavansa avokämmenellä pari lyöntiä poskiini. Näin tapahtuikin enkä ollut yhtään peloissani taikka järkyttynyt, kun minulle tämä rituaali kerrottiin etukäteen.”
”Kerran vankilan johtoryhmä kyseli Karvoselta, miten tämä oli Sörkässä viihtynyt? Karvonen vastasi viihtyneensä hyvin. Johtoryhmä arveli Karvosen olevan ainoa, joka oli kertonut viihtyvänsä.”
Narkomaanin äidin kanssa käyty keskustelu oli herätys
Mikä oikein sai hyväpalkkaisessa virassa olleen lääkärin siirtymään toivottomina tapauksina pidettyjen potilaiden hoitajaksi, välillä omalla kustannuksellaankin?
”Valittuani ammatikseni lääketieteen olen joutunut kymmenien vuosien aikana toistuvasti kysymään itseltäni olisiko minun pitänyt erikoistua isäni toiveen mukaisesti silmälääkäriksi tai vaikka päihdetyötä tekeväksi yleislääkäriksi eikä narkomaanien Jeesukseksi.”
1990-luvun alussa Karvosen vastaanotolle saapui nainen, jonka poika oli pahasti opiaattiriippuvainen. Äidin kanssa käyty keskustelu oli viimeinen sysäys Karvosen elämäntehtävälle.
”Siellä huoneessa oma poika oli ja eleli, kävi vessassa horjumalla, melkein konttaamalla. Ja taas viikonloppuisin raahautui ulos, ja oli ulkona muutaman päivän kerrallaan, äiti kuvaili Karvoselle. Hän sai pelätä koko ajan, että poika oli kuollut. Ja kun poika palasi takaisin, oli hän entistä surkeammassa kunnossa.
Viimein äiti armahti sairaan poikansa ja lähti kiertämään lääkäriltä toiselle, suorastaan kerjäämään, että lääkärit antaisivat pojalle Temgesic-lääkettä, sillä se parantaa pojan oloa.”
Raahen tapaus nosti Karvosen otsikoihin
Karvosen potilaiden kautta hänen määräämiään Subutex- ja Temgesic-lääkkeitä ajautui myös katukauppaan. Vaikka buprenorfiini oli opiaattina heroiiniin verrattuna turvallinen, sekakäyttö aiheutti ongelmia. 1990-luvun lopulla Raahe sai mainetta Suomen Subutex-pääkaupunkina, kun ainetta kulkeutui pohjoiseen Karvosen potilaiden matkassa.
”Raahessa huomattiin vähitellen Subutex-buumi. Narkomaanit käyttivät ainetta piikittämällä sitä suoraan suoneen, ja Raahen apteekit alkoivat rajoittaa puhtaiden pistovälineiden myyntiä. Tarkoitus oli vähentää Subutexin piikittämistä, mutta ratkaisu vain pahensi ongelmaa. Likaisten piikkien käyttämisen seurauksena Raahessa alkoi levitä C-hepatiitti. Media tarttui aiheeseen, ja Raahe sai kyseenalaisen maineen Subutex-kaupunkina. Samalla myös Pentti Karvosen nimi nousi otsikoihin.”
Opiaattien suhteen Suomesta on tullut Euroopan kummajainen, jossa ei ole enää heroinisteja kuin pieni kourallinen. Tärkein laillisesti ja laittomasti käytetty opiaatti on heroiinin sijaan buprenorfiini.
Subutex-lääkäri on nytsaatavilla kirjakaupoista sekä e- ja äänikirjapalveluista.Äänikirjan lukee Mikko Leskelä.
Pentti Karvonen ja Aki Ollikainen kertovat kirjasta torstaina 26.10. klo 15.30 Helsingin Kirjamessujen Suomenlinna-salissa. Heitä haastattelee toimittaja Laura Juntunen, jonka viime vuonna ilmestynyt kirja Subutex-kaupungin kasvatit on ehdolla Botnia-palkinnon saajaksi.
Kirjailija Aki Ollikainen on saanut Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon ja ollut Finlandia-ehdokkaana. Ollikaiselta on ilmestynyt neljä omaa romaania sekä yksi lastenkirja ja yhdessä Milla Ollikaisen kanssa kirjoitetut dekkarit Kontti (2021) ja Kiikku (2022). Vuonna 2021 Ollikaiselta ilmestyi myös elämäkerta Fuck you Liivik yhdessä Siim Liivikin kanssa.
Aino Pajukankaan tuore kirja Suunnannäyttäjät pureutuu yhteiskunnallisen keskustelun moniäänisyyteen, asiantuntijoiden rooliin julkisessa keskustelussa sekä sosiaalisen median lainalaisuuksiin. Kirja rakentaa tunnettujen henkilöiden tarinoiden kautta näkymän siihen, kenen ääni yhteiskunnassa kuuluu, miten ja miksi.
Pajukankaan mukaan Suomessa on paljon asiantuntijoita, mutta vain harvat heistä ovat tunnettuja. Valokeilassa olisi tilaa nykyistä useammalle ammattilaiselle.
”Sillä, kuka on tunnettu ja vaikutusvaltainen, kenellä on somessa iso seuraajamäärä tai keitä journalistit haastattelevat juttuihinsa, on merkitystä. Kysymys on median – ja viime kädessä koko yhteiskunnan – moniäänisyydestä”, Pajukangas sanoo.
”Meillä Suomessa media on tosi valkoinen, heteroseksuaalinen ja keskiluokkainen. Meillä on hirveästi töitä tehtävänä sen eteen, että media tulisi monimuotoisemmaksi,” toteaa transaktivisti Mona Bling kirjassa.
Psykoterapeutti Emilia Kujala huomauttaa kirjassa, että some ja media olisivat erityisesti akateemisille asiantuntijoille hyvä areena tehdä näkyväksi omaa työtä. “Kannattaa muistaa, että aina on joku muu, joka tilan voi ottaa, sillä liikkeellä on myös paljon väärää tietoa.”
Miksi jotkut nousevat parrasvaloihin ja toiset jäävät varjoon?
Pajukankaan mukaan ei ole puhdas sattuma, miksi yksi osaaja nousee kaikkien tuntemaksi alansa äänitorveksi, kun taas joku toinen, yhtä osaava tyyppi, jää tuntemattomaksi, varjoon.
“Esille pääsyyn vaaditaan kyllä hitunen tuuria mutta ensisijaisesti pitkäjänteistä työtä. Tarvitaan suunnittelua, onnistunutta toteutusta ja jälkihoitoa: oman sanoman kirkastamista, sinnikästä työtä postaus tai haastattelu toisensa jälkeen sekä vuorovaikutusta yleisön kanssa. Eikä sekään riitä.”
Tietokirjailija Petteri Järvinen muistuttaa kirjassa, että osallistua kannattaa, sillä tieto lisääntyy jakamalla. “Tämän opin jo silloin ensimmäisten kirjojen aikaan: mitä enemmän sain laitettua tietoa kirjoihin, sitä moninkertaisempana tieto tuli takaisin. Mitä enemmän voin käyttää omaa asiantuntemustani, sitä enemmän siitä hyötyvät muut ja myös minä itse.”
Myös Pajukangas korostaa, että jos on osaamista, on myös velvollisuus jakaa asiantuntemustaan eikä pitää tietojaan piilossa. Tunnettu ihminen saa äänensä kuuluviin ja pystyy näin vaikuttamaan alaansa sekä koko yhteiskuntaan.
“Some ja perinteinen media ovat merkittävä osa yhteiskuntaa: ne muokkaavat ihmisten käsityksiä eri asioista ja ilmiöistä. Maailma ei muutu vaikenemalla.”
Mikä on tärkeää: Ääni yhteiskunnassa vai oma lompakko?
Pajukankaan mukaan nykyinen, median ruokkima influensserikulttuuri, joka nostaa esille somevaikuttajien taloudellisia menestystarinoita, antaa vääristyneen vaikutelman suomalaisten todellisista motiiveista toimia somessa.
Vaikka monille tunnetuille ammattilaisille näkyvyys tuo taloudellista hyötyä, Pajukangas huomauttaa, että useille taloudellinen hyöty on kuitenkin toissijainen asia. Tärkeämpää on saada äänensä kuuluviin ja vaikuttaa yhteiskuntaan.
Kirjan aineistona käytetyn valtakunnallisen kyselytutkimuksen mukaan vain murto-osa tavallisista suomalaisista, alle kymmenesosa, julkaisee sisältöä omiin somekanaviinsa ensisijaisesti koska haluaisi saavuttaa somen avulla mainetta ja tulla kuuluisaksi. Vajaa viidesosa julkaisee sisältöä ensisijaisesti koska uskoo saavansa siitä taloudellista hyötyä. Useampi kuin joka neljäs toimii somessa koska haluaa vaikuttaa tärkeiksi kokemiinsa yhteiskunnallisiin asioihin.
Tietokirjailija Katleena Kortesuo sanoo kirjassa, että uraansa ei voikaan lähteä rakentamaan siltä pohjalta, että haluaa vaikuttajaksi tai mielipidejohtajaksi.
“Lähtökohtana tulisi olla se, mitä haluaa saada toiminnallaan aikaiseksi. Mikä on se muutos, mikä on se pieni liikahdus, jonka kuvittelen saavani aikaan? Vasta sen jälkeen tulevat keinot, jotka voivat olla bloggaamista, tubettamista tai mediahaastatteluja. Kaikki lähtee siitä, mikä on oma tavoite, miten haluaa muuttaa maailmaa.”
Suunnnäyttäjät-kirjaan on haastateltu seuraavia henkilöitä: Sari Aalto, Henri Alén, Mona Bling, Mikko Hyppönen, Petteri Järvinen, Juha Hulmi, Auri Kananen, Dome Karukoski, Andrei Koivumäki, Emilia Kujala, Katleena Kortesuo, Frank Martela, Anni Marttinen, Karri “Paleface” Miettinen, Pauli Ohukainen, Martin Paasi, Jenni Puoliväli-Oksala, Jenni Rotonen, Mika D. Rubanovitsch ja Lauri Vuohensilta.
Kirjassa siteerattu kyselytutkimus suomalaisten somen käytöstä toteutettiin tutkimusyhtiö Bilendin toimesta joulukuussa 2022 viestintätoimisto Aivelan toimeksiannosta. Kyselyyn vastasi 1201 henkilöä, jotka ovat 15–75-vuotiaita. Otos edustaa suomalaista aikuisväestöä.
Suunnannäyttäjät-kirja on nyt saatavilla kirjakaupoista sekä e- ja äänikirjapalveluista. Äänikirjan lukee Satu Paavola.
Aino Pajukangas on viestintäyrittäjä, joka on yli 20-vuotisen uransa varrella työskennellyt suomalaisen yrityselämän näköalapaikoilla toimittajana, tiedottajana sekä viestinnän johtotehtävissä valtakunnallisissa, monikansallisissa ja paikallisissa yrityksissä.
Äitimme oli sarjamurhaaja -bestsellerin kirjoittajan uutuusteos Äidin julma syli käsittelee välillistä Münchhausenin oireyhtymää, jossa huoltaja tahallaan aiheuttaa lapselleen vakavan sairauden oireita.
Kun yhdeksän kuukauden ikäinen Morgan Reid menehtyi, kuolinsyyksi arveltiin kätkytkuolemaa. Morganin äiti Tanya, sairaanhoitaja ja perheelleen omistautunut vaimo, oli murheen murtama. Tyttärensä traagisen kuoleman jälkeen Tanya ja hänen miehensä Jim muuttivat toiselle paikkakunnalle jatkaakseen elämäänsä. Mutta sitten heidän poikansa Michael alkoi oireilla samalla tavalla kuin siskonsa aiemmin. Kaikesta päätellen hän pelkäsi kuollakseen äitiään…
Lääkärit alkoivat epäillä välillistä Münchhausenin oireyhtymää, jossa huoltaja aiheuttaa tahallaan lapselleen vakavia sairauksia. Tanya pidätettiin poikansa pahoinpitelystä, ja myöhemmin hän sai syytteen myös Morganin murhasta. Historiallisen ja uskomattoman oikeudenkäynnin aikana paljastuivat Tanya Reidin synkät salaisuudet, jotka ajoivat naisen julmimpaan rikokseen.
Äidin julma syli nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Kirjan on suomentanut Heidi Nieminen, ja äänikirjan lukee Markus Niemi.
Gregg Olsen on yhdysvaltalainen true crimen ja jännityskirjallisuuden mestari. Hän on kirjoittanut urallaan yli 30 kirjaa. Hänen Äitimme oli sarjamurhaaja -teostaan on myyty maailmanlaajuisesti yli 1,2 miljoonaa kappaletta, ja se oli Wall Street Journalin ja Washington Postin bestsellerlistojen kärkisijoilla.
Risto Korhosen kirja maalaa monimuotoisen kuvan Akavan kehityksestä Sture Fjäderin aikana.
Kirja kertoo vuosista 2011–2022, jolloin Sture Fjäder toimi Akavan pitkäaikaisimpana puheenjohtajana. Se käsittelee työmarkkinoiden ilmapiiristä ja tapahtumista viimeisten 12 vuoden ajalta. Kirja ei ole Sture Fjäderin elämänkerta, mutta kuvaa Akavan kasvua ja vaikutusvallan nousua värikkään puheenjohtajan kaudella. Hänen tapanaan on ollut esittää voimakkaita mielipiteitä, joista kaikki eivät pidä.
Kirjaa varten Korhonen on käyttänyt haastattelujen lisäksi laajaa arkistoaan. Työmarkkinatoimijat ja kaksi entistä pääministeriä kommentoivat aikakauden tapahtumia, Haastateltavien käsitykset ovat hyvinkin poikkeavia, mutta se on Korhosen mukaan tärkeä osa työmarkkinapolitiikan rikkautta ja todellisuutta.
”Kirja on mielestäni ajankohtainen juuri tänään. Työmarkkinoilla ei ole sellaisia järisyttäviä ongelmia kuin julkisuudessa halutaan esittää. Työmarkkinajärjestöt tukevat edelleen kolmikantaa. Nyt sitten nähdään mitä mieltä uusi hallitus on”, pohtii Korhonen.
Sture Fjäderin käsitys puheenjohtajavuosistaan on selkeä
”Sanoin niille, jotka kannattivat minua puheenjohtajaksi, että tulen nostamaan Akavan paremmin julkisuuteen, vahvistamaan Akavan yhteiskuntapoliittista vaikuttamista ja painoarvoa sekä nostamaan reippaasti Akavan jäsenmäärää. Kun katson lopputulosta, kaikissa onnistuttiin yhdessä. Poliittinen vaikuttaminen ei ole työmarkkinaneuvottelua. Ei vaikuttamiseen kutsuta, vaan sinun on luotava proaktiivisesti ´omia pöytiä`, joissa tuot esille Akavan asiaa. Jos ei ole poliittista kokemusta, et tässä pärjää.”
”Kun lopetin Akavan puheenjohtajana 2022 järjestö oli paljon paremmassa kunnossa kuin se oli kun tulin. Melkein 100 000 uutta jäsentä, näkyvä julkisuudessa ja yhteiskuntapoliittinen vaikuttaja, painoarvo selvästi parempi. Kun kaikkia työmarkkinajärjestöjä vertailtiin Akavalla oli kolme kertaa paras brändi. Laitoin siis tyytyväisenä oven kiinni kun lähdin ja kehtaan tyytyväisenä katsoa itseäni peiliin.”
Fjäderin vuosina Akavan johtajana tapahtui asioita, joiden vaikutukset näkyvät tänä päivänäkin. Vaikka tulopoliittiset kokonaisratkaisut lopetettiin, kolmikanta toimi ja työmarkkinajärjestöjen yhteistyö toimi. Syksy 2023 näyttää toimiiko kolmikanta vielä.
Risto Korhonen on kokenut työmarkkinatoimittaja ja tietokirjailija. Hänen aikaisemmat kirjansa Hakaniemen voimavuodet (2011) ja Etelärannan mahtivuodet (2018) ovat alan klassikoita.
Shen Yang syntyi 1980-luvulla Kiinan yhden lapsen politiikan julmimpien vuosien aikaan. Muistelmateoksessaan Enemmän kuin yksi lapsi hän kertoo kokemuksistaan ylimääräisenä ja siten perheelleen vaarallisena lapsena. Kirjailija saapuu pian Suomeen esiintyäkseen Turun kirjamessuilla sekä Helsingin ja Turun yliopistoilla.
Kiinan valtionjohto käynnisti voimakkaan syntyvyydensääntelyohjelman 1970-luvun alussa. Vuonna 1980 ohjelma sai uuden, tiukemman linjauksen, jonka mukaan perheille sallittiin kaupungeissa vain yksi lapsi ja maaseudulla kaksi, jos ensimmäinen lapsi oli tyttö. Toiset ja kolmannet, joskus viidennet ja kuudennetkin lapset, syntyivät salaa piilossa ihmisten katseilta. Nämä lapset rikkoivat lakia pelkästään syntymällä. Heistä tuli perheilleen rasite ja yhteiskunnalle taakka.
”Yhden lapsen politiikka on nyt mennyttä, mutta ohjelman yli kolmen vuosikymmenen aikana repimät haavat eivät ole lähimainkaan parantuneet. Ihmiset menettivät työnsä tai joutuivat maksamaan ankaria sakkoja. Naisia satutettiin, tyttöjä hylättiin.”
Shen Yang syntyi Kiinan Shandongissa ylimääräisenä lapsena, eikä häntä ole lain mukaan olemassa. Hän on yksi Kiinan miljoonista ”näkymättömistä lapsista”, joiden on ollut pakko elää yhteiskunnan varjoissa.
Shen Yang lähetettiin piiloon maaseudulle, jossa hän vietti viisi vuotta isovanhempiensa hellässä huomassa. Vilkkaan lapsen hoitaminen muuttui kuitenkin pian vanhuksille liian raskaaksi, ja hän päätyi tätinsä huostaan vieraaseen kaupunkiin. Rakkaus ja huolenpito katosivat yhdessä yössä pienen tytön elämästä. Hänen lapsuutensa oli täynnä salailua, piilottelua ja kaltoinkohtelua.
”Vuosia myöhemmin kuulin äidiltä, että mummilla oli lähtöni jälkeen ollut pitkään mieli maassa. Etenkin lähtöni päivänä häntä itketti aina kun hän ajatteli minua. Sinä iltana hän heittelehti levottomasti vuoteessa eikä saanut unen päästä kiinni. Vasta varhain aamulla kukon jo laulaessa hän tajusi, että pikku Yangyang oli kuin olikin lähtenyt.”
”Ukki lähti hiki hatussa sotkemaan kolmipyörällään. Hän halusi niin kovasti löytää minut, jotta voisi tuoda minut takaisin kotiin. Hän ei kuitenkaan tiennyt, että rakkain kaikista hänen lapsenlapsistaan oli jo ajat sitten noussut junaan ja matkusti paraikaa yhä kauemmas pois heidän luotaan.”
Shen Yang löysi valonpilkahduksen koulusta. Siellä hän sai läheisiä ystäviä muista kaltaisistaan hyljeksityistä, kätketyistä lapsista. Hän löysi lohtua myös kirjallisuudesta, ja pääsi yliopistoon opiskelemaan englantia. Nyt Yang asuu Shanghaissa, jossa kirjoittaa uusinta teostaan.
”Virallisten arvioiden mukaan Kiinassa on 13 miljoonaa laittomasti syntynyttä lasta. Voiko lukema pitää paikkansa? Heitä ei mitenkään voi olla niin vähän 1,4 miljardin asukkaan Kiinassa. Kuka kantaa vastuun tästä murhenäytelmästä? Kukaan ei koskaan ole astunut esiin antaakseen sukupolvelleni äänen. Historiaa ei kuitenkaan voi unohtaa, eikä sitä voi pyyhkiä pois.”
Enemmän kuin yksi lapsi on nyt kirjakaupoissa, sekä e- ja äänikirjapalveluissa. Kirjan on suomentanut Rauno Sainio, ja äänikirjan lukee Emilia Howells.
Into Kustannuksen kirjailijat Kuparikettu, Ville-Juhani Sutinen, Riina Tanskanen ja Samu Kuoppa, Elisa Aaltola, Lola Lorenzo ja Baba Lybeck, Risto Isomäki, Jonimatti Joutsijärvi, Shen Yang, sekä Inka Valima ja Taika Mannila esiintyvät Turun Kirjamessuilla. Tule moikkaamaan heitä!
PERJANTAI 29.9.2023
klo 11.00–11.22 Kuisti-lava
Tuntemattomia voimia. Kuparikettu: Nykynoidan käsikirja (Into) & Juri Nummelin: Kuolleen silmät ja muita kauhukertomuksia (WSOY). Nuoren Mika Waltarin kiihkeitä kauhukertomuksia Juri Nummelinin toimittamina ja tämän päivän noituuden saloja Kupariketun kertomana. Haastattelijana Juha Roiha.
klo 16.00–16.22 Agricola-lava
Sopeutuminen hitaaseen katastrofiin. Ville-Juhani Sutinen: Hajonneen maailman käyttöohje (Into). Tieto-Finlandian 2022 voittaja etsii tuoretta näkökulmaa ekologiseen romahdukseen. Haastattelijana Ville Hytönen.
Ville-Juhani Sutinen myös Turun seudun äidinkielenopettajien osastolla (A/8) oppilaiden haastattelussa lauantaina klo 12.40.
LAUANTAI 30.9.2023
klo 10.10–10.52 Agricola-lava
Mistä energiaa ekologisen ja sosiaalisen tuhon näyttämölle? Kirjailijat vastaavat. Miten valtaa käytetään? Kapitalismin illuusioon, normaaliuden repaleisuuteen ja muihin aikamme kysymyksiin perehtyvät Riina Tanskanen ja Samu Kuoppa (Kapitalismin suuri illuusio), Pontus Purokuru (Haavamaa) ja Ville Luoma-aho (Cancel). Ville-Juhani Sutinen moderoi keskustelua.
klo 12.35–13.00 Jukola-lava
Elokapina ja eläinten kapina. Elisa Aaltola: Puhe eläinten puolesta (Into). Kirjailija, tutkija ja filosofi Elisa Aaltola pureutuu teoksessaan siihen, miten eläimistä puhutaan. Keskustelukumppanina Birgitta Wahlberg.
Elisa Aaltola myös Turun seudun äidinkielenopettajien osastolla (A/8) oppilaiden haastattelussa klo 15.40.
klo 13.30–13.52 Puisto-lava
Transnainen kulttuurien puristuksessa. Lola Lorenzo & Baba Lybeck: Lola (Into). Elämäkerta historian ensimmäisestä julkisesti transnaisena esiintyneestä somalialaisesta Lola Lorenzosta. Väkevä teos siitä, miltä tuntuu, kun ei hyväksytä. Haastattelijana Kelet Ali.
klo 15.30–16.00 Jukola-lava
Aktivismin ytimestä. Risto Isomäki:Maailmanparantajan muistelmat (Into). Risto Isomäki vie lukijan aitiopaikalle seuraamaan kansalaisyhteiskunnan kultakautta, jonka aikana suomalaisten käynnistämät operaatiot alkoivat muuttaa maailmaa. Haastattelijana Riina Tanskanen.
Risto Isomäki myös Turun seudun äidinkielenopettajien osastolla (A/8) oppilaiden haastattelussa klo 14.15.
SUNNUNTAI 1.10.2023
klo 10.10–10.55 Jukola-lava
Runouslehti Janon viimeinen lehti kääntyy. Esittelyssä Mirkka Rekolan (Jonimatti Joutsijärvi) ja Gunnar Björlingin (Fredrik Herzberg, kääntäneet Hannimari Heino ja Juhani Ihanus) elämäkerrat. Pirkko Soininen on kirjoittanut Maila Pylkkösen elämästä. Julkistetaan runouslehti Janon viimeinen numero. Runoilija Markku Kaskela vetää tilaisuuden.
klo 12.30–12.52 Puisto-lava
Yhden lapsen politiikan haavat. Shen Yang: Enemmän kuin yksi lapsi (Into). 1980-luvulla syntynyt Shen Yang kertoo muistelmateoksessa kokemuksistaan ylimääräisenä – ja siten perheelleen vaarallisena – lapsena. Teos antaa äänen Kiinan miljoonille laittomille lapsille ja paljastaa yhden lapsen politiikan yhteiskuntaan jättämät syvät arvet. Haastattelijana Rauno Sainio.
klo 13.00–13.22 Jukola-lava
Barbiehuuman lähteillä: tähti-imagot, vau-efektit ja elokuvat. Mihin perustuu hot girl -kokemuksen kaipuu? Miten naiset hyödyntävät pin-up-kuvastoa tähti-imagon luomisessa? Pin-upin feminististä historiaa ja barbien kehopositiivisuutta. Keskustelijoina palkittu näyttelijä Sara Melleri, kirjailijat Inka Valima ja Taika Mannila (Bimbofikaatio, Into) ja Henna Karppinen-Kummunmäki (Minä ja Marilyn, Avain).
Inka Valima ja Taika Mannila myös Turun seudun äidinkielenopettajien osastolla (A/8) oppilaiden haastattelussa klo 12.00.
